”Meidän parisuhteen ydin on sanaton yhteys joka kantaa vaikeidenkin vaiheiden yli”

”Teen työtä kuolevien ihmisten ja heidän perheidensä parissa. Työni sisältö koostuu parantumattomasti sairaiden potilaiden kohtaamisesta, oireenmukaisesta hoidosta ja loppuvaiheessa saattohoidosta. Avainsanoja arjelle voisi olla kuolevan ihmisen kärsimys, kivunhoito, psykososiaalinen tukeminen, kokonaisvaltainen oirehoito sekä lähestyvän kuoleman merkit ja kuolemisen hyväksyminen. Rakastan omaa työtäni yli kaiken, sillä se antaa perspektiiviä elämään nimenomaan siltä pohjalta, että meillä on yksi ainoa elämä, tässä ja nyt.

Paljolti työni antamien oppien perusteella olen pyrkinyt elämään omaa polkuani ja tekemään itselleni oikeita valintoja välittämättä muiden neuvoista. Olen aina ollut suurien tunteiden perässä eläjä ja niiden kautta elävä, tunteet puhuvat enemmän kuin järki on sanellut.

Joudun kuitenkin myöntämään, että on täysin erilaista tehdä työtä kuoleman ja kuolemisen parissa, kuin elää sitä luopumistyötä, surua ja rakkaan surutyötä vapaa-ajalla. Osana omaa arkea ja sitä elettävää elämää. Viime viikkoina olen haaveillut, että meillä olisi sellainen nappi, minkä voisi kääntää virka-ajan päätyttyä on-off asentoon ja automaattisesti olla sekoittamatta omia rooleja toisiinsa. Olla vain ihminen.

Meillä on puolisoni kanssa ihana, rakkaudentäyteinen, onnellinen uusperhe-elämä sekä parisuhde. Elämää varjostavat silti asiat joihin emme itse voi vaikuttaa. Kuolemasta on meidän perheessä luonnollista keskustella avoimesti, sillä sehän ei ole vaarallista kenellekään. Luopuminen oikeassa omassa elämässä on kuitenkin täysin omamittainen lukunsa, vaikka työnsä puolesta olisi kuoleman ja kuolemisen ammattilainen. Näitä kahta ei voi verrata keskenään, vaikka jotkut ihmiset niin uskovatkin. Surun läpikäyminen, tukeminen ja rinnalla kulkeminen on työlästä ja luultavasti vaikeinta on ollut hyväksyä, ettei yhtäkkiä löydäkään omaa roolia, omaa paikkaa saati sopivia sanoja tai tapoja toimia ja käyttäytyä tilanteissa, kun eletään todellisuutta työn ulkopuolella.

Meidän parisuhteemme rikkaus on alusta asti ollut ja on edelleen ehdottomasti keskustelukyky, toisen kokonaisvaltainen kunnioittaminen ja sanaton yhteys, mikä kantaa näiden vaikeidenkin aikojen yli. Parisuhteen, uusperhe-elämän ja arjen toteuttaminen haastavassa elämäntilanteessa luonnollisesti stressaa, väsyttää, kuormittaa sekä vie voimavaroja kaikilta elämän osa-alueilta. Halusimme tai emme, olimme ammattilaisia tai emme.

Kaiken tämän vuodatuksen tarkoitus on luultavimmin purkaa omia ajatuksia, mutta myös kannustaa. Niihin hetkiin ja tilanteisiin, kun omat keskustelutaidot, lohduttavat sanat, ajatukset ja selviytyminen ovat omaltaan äärirajoilla, silti rakkaus kantaa ja siihen tulee voida luottaa. On tärkeää antaa tilaa toiselle olla ja käsitellä omia tunteita ja kokemuksia yksilöllisesti, vaikka haluaisit olla auttamassa. Joskus tärkeintä on osata pysähtyä, kuunnella, olla läsnä ja saatavilla, vaikka hiljaisuus puhuisi kaiken sen puolesta, mitä yrität mielessäsi sanoa. Ole kärsivällinen, jokainen meistä saa olla heikko, hauras ja haavoittuvainen. Kaikkia on omat rajamme.

Rakastakaa. Olkaa inhimillisiä toisillenne. Antakaa tilaa sille, mitä itse sekä toinen teistä tarvitsee. Rakkaus kantaa kaiken yli. Suru on kunniavieras.