Havaintoja parisuhteesta

Meistä jokainen putoaa vuorollaan, mutta se on vain merkki siitä, että olemme joskus uskaltaneet lähteä lentoon

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Elämä, tämä kaikki tässä käsissämme. Kuinka hieno kokemus, kuinka kaunis mahdollisuus.

Ajatelkaa, on ihmisiä jotka ajattelevat että konkurssi on epäonnistuminen. Tai että päättynyt parisuhde on epäonnistunut. Miten he voivat ajatella niin? Molemmat ovat merkkejä suuresta onnistumisesta. Merkkejä siitä että on uskaltanut yrittää. Epäonnistumista on se, että ei koskaan halua edes yrittää. Ei koskaan uskalla heittäytyä maailman tuulten kuljeteltavaksi. Silläkin uhalla, että kaikki päättyy.

Kaikki nimittäin lopuksi päättyy.

Mutta ennen sitä, koko maailma tässä. Kaikki mahdollisuudet ja onnistumiset. Kaikki kaunis jonka heittäytyminen maailman syliin tarjoaa. Mitä sillä on lopulta väliä, miten kaikki tulee päättymään, kunhan matkalla ennen päättymistä luo kaunista.

Olin eilen yhdeksäsluokkalaiseni kevätjuhlissa. Jotain vanhaa loppui ja jotain uutta syntyy tilalle. Tiedättekö kuinka kaunis sukupolvi sieltä on nousemassa aikuisuuteen. Kevätjuhlissa he lauloivat ja soittivat Tehosekoittimen biisin ”Maailma on sun”. Kuunnelkaa näitä sanoja:

”Kasvaa vuosien paino Meidät pian alleen musertaa Käy jalkoihin tyly asfaltti Unet ohuiksi kuluttaa Jengi pelaa vaan aikaa Niil on liikaa mistä valita Ei kukaan huomaa Et kaikki on selvää Jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa Nostaa helmoja Heittää hiukset sekaisin Kevätmyrskyn kastella Mekko liimata kiinni vartaloosi Olet kaunis Kaunis Ja maailma on sun

Nosta kasvot ylös sateeseen Katso lintujen lentoa Ne ei kylvä Ei ne satoa korjaa Mut niil on tarpeeks kaikkea Kiivetään kukkulalle Sieltä näkee ohi kaupungin

Silloin muistat mistä tullut oot Ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa Nostaa helmoja Heittää hiukset sekaisin Kevätmyrskyn kastella Mekko liimata kiinni vartaloosi Olet kaunis Kaunis Ja maailma on sun

Joskus tuntuu että ajan pyörteet Kiskoo meidät mukanaan Avaa sylisi mulle Niin maailma saa ohi virrata Sun aika kukkaan on puhjeta Kohti taivasta kurkottaa Juuret viimein kylmän kiven murtaa Jos ymmärtää odottaa

Anna tuulen puhdistaa Nostaa helmoja Heittää hiukset sekaisin Kevätmyrskyn kastella Mekko liimata kiinni vartaloosi Olet kaunis Kaunis Olet kaunis Niin kaunis ja maailma on sun.” 

Maailma on sun.

Joten nosta katse ylös maasta. Meistä jokainen putoaa vuorollaan, mutta se on vain merkki siitä, että olemme joskus uskaltaneet lähteä lentoon. Ja kyllä, on olemassa joukko ihmisiä jotka rääkyvät vieressä. Nauttivat siitä, että toiset heidän mielestään epäonnistuu, kun tekevät konkurssin tai heidän parisuhteensa karituvat. Heistä ei kannata välittää. He ovat heitä, jotka eivät ole koskaan heittäytyneet tuulen vietäväksi. He ovat oman elämänsä sivuhenkilöitä ja saavat polttoaineensa muiden ihmisten putoamisista.

Vaan sitä he eivät tiedä, että ihminen joka uskaltaa nousta lentoon ja tippuu maahan onkin ihminen, joka nousee maasta ja lähtee uudestaan lentoon. Nimittäin sellaisella ihmisellä on elämännälkä niin kova, että se vaatii sen ruokkimista. Voi olla, että lopputulemana on uusi konkurssi tai uusi ero, mutta silti se katkeruus joka rääkyjien sanoista huokuu ei heitä tavoita.

Koska sinä siellä, tuulen mukana lentävä, siipeensä saanut, sinä olet onnistuja. Sinun konkurssisi tai erosi on onnistuminen, sillä sinä olet uskaltanut levittää siivet ja lentää.

Siellä hän oli yksi muiden peruskoulunsa päättäneiden joukossa. Lintuna valmiina lentämään. Syntynyt suhteesta joka erosta huolimatta on päättynyt onnistumiseen.

Elämä, tämä kaikki tässä käsissämme. Kuinka hieno kokemus, kuinka kaunis mahdollisuus.

Lue myös

X