havaintoja parisuhteesta

”Menetin neitsyyteni raiskauksen seurauksena”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Olen seurannut blogiasi pitkään ja arvostan työtäsi tasa-arvoisemman maailman eteen. Lähetän sinulle osan omaa tarinaani ja jos katsot hyväksi asiaksi jakaa sen tai osia siitä blogissasi en pahastu. Vaikka aikaa on kulunut noista tapahtumista 30-vuotta en vieläkään uskalla sitä julkaista omalla nimelläni, sillä pelkään sukulaisteni reaktiota edelleen. Oman kokemuksen mitätöinti voi olla todella murskaavaa.

Ensimmäinen kosketukseni seksiin tapahtui enoni kesämökillä ollessani 13-vuotias. Perheemme vietti siellä viikonloppuja vanhempien grillaillessa ja juopotellessa meidän lasten juostessa pitkin metsiä ja pulikoidessa järvessä. Lähdin äitini käskystä vieään nuorempaa sisarustani ja serkkujani päiväunille. Sain pienet nukahtamaan ja taisin itsekin torkahtaa kunnes heräsin siihen että enoni tuli aittaan ja tunki itsensä ihan viereeni. Pian hänen kätensä yritti avata housujeni vyötä ja vetoketjua. Hämmennyin ja yritin työntää käden pois. Onnistuin siinä ja seuraavaksi hän työntää oman käteni uimahousuihinsa. Tässä kohtaa olin jo aika hätääntynyt enkä oikeasti tiennyt mitä tekisin. Uhkasin huutaa ja uhkauksen myötä enoni poistui aitasta.

Toinen kosketukseni seksiin tapahtui 14-vuotiaana. Olin kaverini luona kotibileissa ja nauttinut aikalailla alkoholia ja sammuin. Heräsin kipuun kun kaverini aikuinen isoveli oli tullut kotiin ja riisunut pikkuhousuni. Menetin neitsyyteni raiskauksen seurauksena. En silloin ymmärtänyt tulleeni raiskatuksi koska väkivaltaa ei käytetty.

Kolmas kosketukseni seksiin tapahtui 16-vuotiaana seurakunnan isoskoulutusleirillä. Majoitussekoiluiden takia päädyin miespuolisen nuorisopapin kanssa samaan huoneeseen. En osannut ajatella tilannetta mitenkään uhkaavana koska kyseessä oli tuttu ihminen, ihminen johon luotin. Nukkumaan käydessä hän halusi toivottaa hyvää yötä halaamalla. Tilanne eteni kuitenkin kähminnäksi ja loppui vasta kun aloin itkeä ääneen.

En uskaltanut noista tapauksista kertoa kenellekään leimautumisen pelossa. Vikahan olisi ollut minun, ei tekijän. Kerroin äidilleni enoni tekemisestä 17-vuotiaana ja vastaukseksi sain ettei hän halua kuulla tuollaisia asioita omasta veljestään.

Tästä kaikesta on aikaa jo yli 30-vuotta. Olen nyt 48-vuotias ja uskon monen ikäiseni kantavan samalaisia tarinoita harteillaan. Tuohon maailman aikaan oli lapsen/tytön syy jos hänelle jotain tapahtui. Uskon uuden lain äänekkäimpien kritisoijien olevan juuri noita 80-luvulla sikailleita limaisia setämiehiä jolle sammuvan paneminen on maksimissaan pillun luvaton käyttönotto josta ei pitäisi seurata mitään sanktiota, sillä eihän se järvikään soutamalla kulu. Ja kyllä paneminen kuuluu autoilun lisäksi ihan ihmisoikeuksiin.

Olen noista kokemuksista päässyt jo yli, mutta se etten silloin tullut kuulluksi on asia jonka kanssa teen töitä edelleen. Se on vaikeuttanut turvallisten kiintymysuhteiden luomista ja jättänyt jälkeensä häpeätahran joka ei lähde kulumallakaan irti.

Uusi laki kertoo myös raiskauksen uhrille ettei syy ole hänen, eikä siitä tekijän toimista tarvitse tuntea häpeää. Omalta kohdaltani nuo asiat ovat rikosoikeudellisesti vanhentuneet, mutta uusi laki kertoo minullekin ettei ole syytä kantaa häpeää vaan häpeä on aina tekijällä”

 

Lue myös

X