Mennään naimisiin- häihin liittyvää sanastoa, lyhyt oppimäärä

Askartelu:

Hääsuunnittelussa tärkeänä osatekijänä on askartelu. Siihen kannattaa käyttää mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa. Onpahan elämäni aikana tullut kuulopuheissa vastaan hääjärjestelyt, jotka kestivät melkein kaksi vuotta. Itse avioliitto oli vuoden mittainen, joten voinee sanoa, että kahden vuoden askartelutuokio ei ihan hukkaan mennyt. Tosissaan ovat ainakin vielä suunnitteluvaiheessa olleet. Tärkeintä ei ole lopputulos, vaan jalo päämäärä.

Tienvarsikyltit:

Hääohjelmissa näkyy yhäkin pareja, jotka väsäävät häihinsä tienvarsikylttejä. Se on hääjärjestelyissä aina miehen tehtävä ja muuta tehtävää hänellä ei sitten olekaan. En muista, että olisinko koskaan häihin mennessä törmännyt hääparin pystyttämiin tienvarsikyltteihin. Silloin niihin kyllä törmää, kun ei ole menossa kenekään häihin. Rakas, jos minä ajan, niin seuraatko sinä tienvarsikylttejä. Vahvasti epäilen, että kukaan löytää paikalle tienvarsikylttien perusteella. Nykyajan tienvarsikyltti on navigaattori, joka epäeroottisella ja mekaanisella miehen tai naisen äänellä ohjaa oikeaan paikkaan. Joskus siihen ohjaamiseen ja ääneen ei tarvitse edes sitä laitetta. Sitä olen miettinyt yön pimeinä tunteina, että mihin kaikki tienvarsikyltit päätyvät häiden jälkeen. Onko olemassa jokin vanhojen tienvarsikylttien loppusijoituspaikka.

Ajankohta:

Sitähän sanotaan, että ihmisten juhannusta ei saisi pilata pitämällä häät juhannuksena. Aika usein niitä kuitenkin pidetään juuri juhannuksena. Minä en näe siinä suurta ongelmaa. Saapahan juoda itsensä känniin ilmaisella viinalla. Hyvässä lykyssä hääjuhlat ovat vesistön lähellä, niin voi tuimassa humalassa mennä hukkumaan siihen jos haluaa päästä mukaan juhannustilastoihin. Olen ollut häissä samana ajankohtana kuin jääkiekon MM-kisojen välieräottelu Suomi-Ruotsi. Voi sitä kännyköiden räpläämisääntä, joka kuului pöytäliinojen alta parin tunnin ajan. Ja voi sitä kirosanojen määrää, kun häävieraat ymmärsivät tilanteen häitä edeltäneinä päivinä, että mille ajankohdalle häätilaisuus osui. Viime hetken peruutuksia tuli kuulemma jokunen.

Hääpuhe:

Hyvä hääpuhe on kuin Ruotsinlaivan karaoke. Ei ihan viimeisen päälle hiottu, mutta tunnetta sitä vastoin riittää. Me nykyajan ihmiset saatamme mennä elämässämme usemman kerran naimisiin, joten ensimmäisissä häissä pidettyä puhetta ei kannata hävittää, sillä sen saman voi pitää sitten seuraavallakin kerralla.

Morsiamen ryöstö:

Klassinen hääleikki. Tuntemani mies kertoi minulle kerran, että heillä ei ollut häissä morsiamen ryöstöä, paitsi sitten kuuden vuoden päästä hääjuhlista. Se oli tapahtunut baarissa, jossa joku mies oli vienyt vaimon mukanaan. Siinä vain oli käynyt niin, että se oli ollut paikallinen versio leikistä, sillä ryöstäjä ryösti miehen vaimon ihan tosissaan ja on hänen kanssaan nykyään naimisissa. Yksi suosittu häiden jälkeinen leikki on myös sulhasen pako. Niitä kuulee tapahtuvan toisinaan.

Tunnelma:

Häät noudattavat usein tuttua kaavaa. Jos tulisi juhlien alussa randomina paikalle, niin tunnelmasta ei osaisi vielä päätellä, että onko siellä menossa häät vai hautajaiset. Tunnelma vapautuu vasta kuin booli ja Tallinnasta alemman keskiluokan Nissanin peräluukussa roudatut oluet ja siiderit kannetaan pöytään. Sen jälkeen tapahtuu joka häissä toistuvat kuviot. Aina löytyy se jokapaikan hassusetä, joka nostaa kravaatin otsalleen ja tanssii samoilla kuvioilla kuin juuri kävelemään oppinut lapsi kävelee. Pienen hetken päästä esille nousee paikan itseoikeutettu naistenmies, joka yrittää iskeä paikan jokaista naista, jopa morsianta. Lopulta liian nopeasti alkoholinsa nauttinut sukulaisnainen kompuroi korkokengillään, joilla ei osanut kävellä selvinpäinkään.

Hääyö:

Monta sä oot jo saanut? Kuuluu sängystä aamukolmen aikaan. Kysymyshän ei ole orgasmeista, vaan tykkäyksistä, joita hääkuvaan on tullut Facebookissa ja Instagramissa. Naimisiin mennään parisuhdekaaren siinä vaiheessa, jolloin se alkuajan orgastinen psykoosivaihe on jo ohitettu ja suhde on tasaantumassa. Hääyö kuluu seksin sijaan sosiaalisen median parissa. Suomalainen aviopari harrastaa keskimäärin 3-4 kertaa seksiä kuukaudessa. Se on se sama määrä, joka suhteen alussa tulee täyteen alta tunnissa. Suhteen alun jälkeen seksin edelle menevät sosiaalinen media, Netflix, Spinning ja tiskipöydän hinkkaaminen kiiltäväksi. Siinä häiden jälkeisenä yönä, monen viikon äärimmäisen kiireen ja stressin väsyttämänä ja Tallinnasta tuodun halvan alkoholin turruttamana, jos seksiä onkin, niin se ei ehkä ole sitä parasta seksiä ikinä, joka räjäyttää tajunnan ja vartalon mitä kauniimpaan ilotulitukseen, sellaiseen Mindfucknesiin, että sen laineilla voi liikkua aamuun asti, vaan se on jotain toisenlaista.

Avioliitto:

Sitten koittaa se avioliiton ensimmäinen päivä. Yhteisen loppuelämän ensimmäinen päivä. Vähän tilastoja. Avioliitto kestää Suomessa keskimäärin yhdeksän vuotta. Jos haluaa mahdollisimman pitkän avioliiton, niin kannattaa mennä naimisiin Roomassa, jossa keskimääräinen avioliiton pituus on 18 vuotta. Tosin se saattaa johtua enemmän katolilaisuudesta kuin rakkaudesta, että pari pysyy pitkään yhdessä. Ensimmäisen avioliiton solmineista 40 prosenttia päätyy eroon. Suomalaiset avioituvat entistä vanhempina. Keski-ikä kasvaa vuosi vuodelta. Ensimmäistä kertaa naimisiin menevä nainen on noin 31-vuotias, mies 34-vuotias. Yhä harvempi avioliitto on elämänmittainen. Yhdysvaltalainen 87-vuotias herrasmies, jonka nimeä en nyt muista, meni seitsemännen kerran naimisiin vuonna 2016. Lehtitietojen mukaan hän oli tuumannut häissä, että jos tämä avioliitto ei ole elämänmittainen, niin hän ei usko enää parisuhteisiin. Ihailtavaa rakkaudenpalvontaa silti, että usko on säilynyt kuuden avioeron jälkeenkin. Rakkaus on väkevä voima. Ja mitä lähempänä kuolemaa menee naimisiin, niin sitä varmemmin voi kehuskella kuoleman jälkeen saavuttaneen elämässään elämänmittaisen parisuhteen.

Rakkaus:

Kaikki muu on toisarvoista.