Sana viikonvaihteeksi: Miehen malli.

Kuulin radiossa jonkun sanovan, että lapsi tarvitsee miehen mallin ja varsinkin poikalapselle se on tärkeä. Aloin miettiä, että mitä tarkoittaa antaa miehen malli, että minkälainen se oikein on. Kuinka radikaalisti se eroaa naisen antamasta mallista. Annanko minä tyttärelleni tarpeeksi miehen mallia ja onko oma miehen mallini niin vajaa, että jos minulla olisi poika, niin minun pitäisi ottaa itselleni mies, jotta poikani saisi miehen mallia.

Persunuoret löivät pökköä pesään. He seisoivat kuvassa eksyneiden marjastajien näköisinä, tytöillä tyttölippikset ja pojilla poikalippikset päässään ja julistivat sukupuolisen eroavaisuuden ilosanomaa. Voi että sentään. Juuri kun olen oppinut valitsemaan ärrältä kahvini ympärille sellaisen varattukupin, niin pitää opetella laittamaan päähän oikeanlainen lippalakki. Kyllä tämä eläminen menee vaikeaksi. Jää koira nyt pissauttamatta, kun en tiedä tuuppaanko päähäni tyttö vai poikalippiksen. En minä tiedä mikä minä olen. Taidan laittaa molemmat päällekkäin päähän, niin vastaantulijat voivat sitten arvuutella. Ehkä se miehen malli tulee lapselle siitä, että kulkee isänä kadulla se poikalippis päässä ja se naisen malli siitä, että kulkee äitinä kadulla se tyttölippis päässä. Värien kanssa tulee olla myös tarkkana, että ei isänä vahingossa laita päällensä mitään tyttöväriä, sillä mikä miehen malli se semmoinen on, että kulkee poikalippis päässä, mutta housut ja takki ovat värikkäitä, eikä miehisen harmaita tai mustia. Siinähän särkyy pienen ihmisen sielu sirpaleiksi ja lapsuus muodostuu yhdeksi helvetiksi, jota aikuisena parsitaan kokoon vuosia kestävällä sukupuoliterapialla.

Eilen illalla mieleeni tuli jostain aivojen muistikeskuksesta Lasse Pöysti niminen mies. Hän luki Pikku Kakkosessa 80-luvulla iltasadun joka ilta, jonka jälkeen se hassuun hattuun pukeutunut pikkukaveri heitti olkapäällä olevasta pussistaan unihiekkaa. Kylläpä silloin alkoikin nukuttaa. Aikuisuudessa unihiekka otetaan iltaisin pussin sijaan pilleripurkista. Olen neljäkymmentä ja kolmenkymmenen vuoden takaa minulle tulee vielä mieleeni Lassen Pöystin lukema iltasatu. Siinä on ollut lapselle mallia tarpeekseen. Ehkä se voisikin olla riittävää. Turvallisuutta, lämpöä, jatkuvuutta ja hyvyyttä jakava ihminen. Niin kuin Lasse Pöysti. Eihän sillä mitään väliä ole, että onko hän mies vai nainen. Hän on lapselle turvallinen malli. Aikuinen, johon voi turvautua ja luottaa. Ei kai se sukupuolta katso, ainakaan niin, että sitä pitää alleviivaamalla lippalakissaan tuoda esille.

Meidän lastenhuone on tänä viikonloppuna tyhjä. Sitä vastoin WhatsApp-viestiketju pursuaa sanoja. Minä haluan antaa lapselleni sellaisen mallin, jossa voi olla aina läsnä ja lähellä. Aina löytyy tapoja, jolla sen voi tehdä. Ja kun illalla laitan hammasharjani takaisin siihen varattuun kuppiin harjaosa ylöspäin, niin siinä minun hammasharjani vieressä on lapseni pienempi hammasharja, samassa kupissa, ihan siinä vieressä niin, että niiden varret osuvat toisiinsa.

Sitä mallia kutsutaan läheisyydeksi. Toimii hyvin myös parisuhteessa. Se on sellainen sukupuoleton malli, jossa ei erilaisilla lippalakeilla ole mitään merkitystä, vaan sillä, että kaksi ihmistä löytää sitä suuremman rakkauden, mitä pienemmässä tilassa he toistensa kanssa ovat.