Miehen sisällä on valtamerellinen kyyneleitä.

Pitääkö niistä asioista ääneen puhua? Ei niistä ole ennenkään puhuttu. Kaikille meille on huonoja asioita sattunut, mutta ei niistä ole tarvinnut ääneen huudella. Eivät isot pojat enää itke. Nostetaan vähän maton kulmaa, niin lakaistaan ongelmat ja pahat olot sinne sisään. Kyllä ne siellä pysyvät, kunhan vain muistaa olla nostamatta maton kulmaa. Unohtuvat ja hautautuvat, kun ei muistele. Tunteet saa aisoihin suorittamalla ja puskemalla vain eteenpäin ja jos ne silti nostavat päätään, niin viina tai liika urheileminen helpottaa unohtamista. Tunteiden suunta on hyvä pitää kulkevana sisäänpäin.

Miehen sisälle on jäänyt menneinä vuosikymmeninä valtamerellinen vuodattamattomia kyyneleitä. Tai ovat ne vuotaneet, sillä jokaisella ihmisellä on itkemisen tarve. Kyyneleet ovat valuneet väärään suuntaan. Ne ovat muodostaneet miehen sisälle valtavan padon, joka on purkautunut ulos uhona, aggressiivisuutena, suorittamisena, liian usein toistuvana humalana, ahdistuksena, itsemurhana, sydänkohtauksena, liian kovalla työtahdilla tai väkivaltana. Eikä sitä ole syytä ihmetellä. Tapa kasvattaa poikalasta on perustunut siihen, että hänen tapansa suorittaa ja osata asioita on ollut paljon korkeammalla jalustalla kuin kyky ilmaista tunteitaan ja näyttää niitä. Itkeminen on varsinkin ollut kiellettyjen asioiden listalla, sillä isot pojat eivät enää itke.

Sukupolvet ketjuuntuvat toistensa kanssa yhteen niin, että niistä muodostuu katkeamaton jana. Jokaisen uuden sukupolven on silti pyrittävä muodostamaan janaan jotain uutta ja katkaistava vanhoja siteitä. Jonkun sukupolven on vuodatettava ulos ne kyyneleet, jotka edellisiltä sukupolvilta on jäänyt vuodattamatta, jotta seuraavilla sukupolvilla olisi helpompi ja kevyempi lähtökohta valuttaa omia kyyneleitään. Meidän on se muutos tehtävä. Meidän pitää kääntää kyyneleiden virtaussuuntaa ulospäin ja uskallettava nostaa sitä maton kulmaa, jonne on piilotettu menneiden vuosikymmenten surut.

Miehen ei tarvitse todistaa miehuuttaan enää sotimalla, uhoamalla, voimalla, toiminnalla ja väkivallalla. Miehenä olemiseen riittää pehmeämpi lähestymistapa. Uuteen miehisyyteen kuuluu kyky ilmaista tunteitaan, uskallus näyttää heikkouttaan ja luvan antaminen toisen ihmisen kosketukselle. Se tuo mieheen isomman palan ihmisyyttä ja herkkyyttä, se vapauttaa miehen vanhoista sukupolvien takaa tulevista miehisyyden pakkokahleista ja avaa tien kulkea syli auki suoraan toista ihmistä kohti. Meidän vain pitää uskaltaa päästää menneisyydestä irti ja alettava rakentaa uutta tilalle. Se ei vähennä edellisten sukupolvien arvoa, vaikka alkaakin tehdä asioita ihan uudella tavalla. Se uusi tapa on olla avoimempi, tunteellisempi, leikkisämpi ja pehmeämpi.  Se auttaa miestä kulkemaan suoraan kohti, vailla edellisten sukupolvien pelkoa ja häpeää omista tunteistaan ja omasta itsestään. Mies, joka uskaltaa maton kulmaa nostaa. Mies, jolla riittää rohkeus ottaa vastaan sieltä vyöryvä vuosikymmenten suru. Mies, jolla on kyky suru kyyneleinä ulos valuttaa, on oleva mies, joka on meitä seuraavan sukupolven malli.

Se tunne tuli autostereoista kuuluvana musiikkina, pään sisältä kummunneesta muistosta, siinä tunteessa oli mukana ripaus surua, kaipausta ja iloa, tunne tuli esiin valtavalla paineella ja valui kyynelten jonona silmistäni poskia pitkin kohti takkini reunaa. Ehkä ne kyyneleet tulivat vuosikymmenten takaa, ehkä vain muutaman tunnin takaisesta aamusta, mutta liikennevaloissa paloi punainen väri ja viereen pysähtyi toinen auto, jonka kuski vilkaisi minua. Ehkä hän siinä viereisessä autossa halusi osoittaa myötätuntoa. Hän näytti minulle ylhäällä olevaa peukaloa, mutta ehkä mies siinä autossa antoi minulle luvan tuntea ja ehkä hän oli mies, joka on uskaltanut nostaa maton kulmaa ja aloittanut kulkemisen kohti suurta muutosta, sillä muutos tarvitsee aina toisen ihmisen, joka antaa luvan kyyneleiden tulla, toisen ihmisen, joka tarvittaessa tarjoaa sylin tai nenäliinan kyyneleiden kuivattamiseksi. Toisen ihmisen, jonka edessä voi olla juuri niin auki, kuin ihminen voi vain olla. Minä tahdon tuntea rakkauden myös toisen ihmisen sylin tarjoamasta lohdusta.

Ehkä tuleva sukupolvi tuo mukanaan uuden tavan näyttää miehisyyttä. Ehkä sieltä tulee rohkeampi ja avoimempi ihmistyyppi, jonka kyyneleiden kulkusuunta on muuttunut sisältä ulospäin. Ehkä sitä ei enää pidetä heikkouden, vaan vahvuuden merkkinä. Ehkä syntyy ryhmä miehiä, joiden jokapäiväiseen sanavarastoon kuuluu sana rakkaus. Ehkä menneisyydestä on opittu, että tunteita ei kannata piilottaa, vaan kaivaa esille. Ehkä miehelle annetaan siihen lupa. Ehkä siihen ei tarvita edes lupaa. Antaa menneisyyden jäädä sinne minne se kuuluu. Otetaan silmäkulmasta valuva kyynel kiinni ja laitetaan se kaikille näytille, rohkeasti ja häpeilemättä.

Tulevaisuus on miehen kyyneleen muotoinen.