Havaintoja parisuhteesta

Miehen vanhemmuus on 80 prosenttia naisen vanhemmuudesta

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Naisen euro on 80 senttiä. Tätä ei käy kiistäminen, sillä nainen ei ole vielä täysin tasa-arvoisessa asemassa työelämässä. Miehen vanhemmuus on 80 prosenttia verrattuna naisen täyteen sataan prosenttiin. Näin minulle kirjoitti eräs nainen, joka on sivusta seurannut monen tuttavansa perhe-elämää.

Siihen on olemassa monia syitä. Yksi tärkeimmistä on se, että miehelle ei anneta enempää, vaikka moni mies enemmän tahtoisikin.

Mennään siihen aiheeseen myöhemmin. Aloitetaan asennepuolelta. Luin Twitteristä erään naisen saaman palautteen, jonka hän sai mennessään aamubussilla töihin. Nainen on pienen lapsen vanhempi. Bussissa oli naisen kanssa samassa rapussa asuva rouva, joka oli naisen nähdessään kysynyt, että mihin hän on lapsensa jättänyt.

Naisen vastattua, että hän on kotona isänsä kanssa, koska ei hän voi lastaan töihinsä mukaan ottaa, niin rouva oli tuohduksissaan vastannut hänelle, että ei äiti voi noin pientä lasta töiden takia päiväksi jättää. Nainen hämmentyi vastauksesta eikä enää viitsinyt hänelle sanoa, että tästä eteenpäin niin tapahtuu puolen vuoden ajan. Lapsi jää päiviksi heitteille isänsä kanssa. Niin rouva varmaan asiasta olisi ajatellut.

Tämä ei varmasti ole mikään yksittäinen tapaus. Yhäkin kuulen varsinkin erovanhemmuuden ollessa kyseessä, että lapsen lähdettyä isälleen vuoroasumaan, niin jotkut saattavat käyttää siitä termiä ”isän luokse hoitoon”. Niin kuin isä olisi lapselle jokin hoitaja ja isän koti hoitopaikka. Toki tämä on ymmärrettävää vanhempien sukupolvien osalta, koska ehkä heidän perhe-elämä lasten ollessa pieniä ei sisältänyt vaihtoehtoa, että isä olisi ollut siihen juuri millään tasolla osallisena.

Tämä asenne ei vain saisi valua tuleville sukupolville. Osittain se on jo valunut. Erään lehden keskusteluketjun avauskysymyksessä kysyttiin, että uskallatteko jättää taaperonne isän kanssa kaksin kauppareissun ajaksi? Lähdin lukemaan ketjua, koska arvelin, että aloittaja nauretaan kysymyksellään maan rakoon.

Ei naurettu. Kymmenittäin viestejä siitä, että vaikka niin ehkä pakon edessä tekeekin, niin vaikea se ajatus on itselle. Luin kommentteja epäuskoisena ja arvelin niiden olevan trolleja tai huonoa huumoria. Kunnes sain aiemmin mainitsemani viestin naiselta, joka on kauhukseen huomannut omasta ystäväpiiristä, että perheen isää kohdellaan kuin työpaikoille tulevaa työharjoittelijaa tai kesätyöntekijää. Vaativat tehtävät jätetään antamatta.

Nainen kirjoittaa, että on muutamassa tapauksessa huomannut, että lapsen synnyttyä, miestäkin aletaan kohtelemaan kuin lasta. Olettamus on, että mies ei todellakaan tiedä lastenhoidollisista ja kasvatuksellisista asioista yhtään mitään. Nainen kirjoittaa huomanneensa asian siksi, että on nähnyt oman käyttäytymisensä ystävänaisten äitiydessä. Hän oli itse samanlainen kuin he lapsen synnyttyä. Pohtinut, että voiko lapsen jättää muutamaksi tunniksi isänsä kanssa ja jos on pakko jättää, niin kunnon ohjeet on sitä ennen pitänyt ainakin miehelle luetella.

Ehkä samoin ajattelee bussissa ollut rouva, joka isoon ääneen ihmetteli naapurilleen, että miten hän voi niin pienen lapsen jättää kokonaiseksi päiväksi ilman äitiä. Ehkä tämä arvovinouma on ehtinyt valua meidän nykyisten vanhempiemme päälle ja meidänkin joukostamme löytyy vanhempia, joiden mielestä on pohtimisen arvoinen asia, että voiko lapsen jättää isälleen tunnin ajaksi, kun itse käy kaupassa.

Tehdään yksi asia selväksi. Varmasti meissä miehissä on isäksi tulleita, joita ei voisi kiinnostaa paskaakaan. Miehiä, joiden mielestä lasten asiat kuuluvatkin naiselle ja naisen paikka on hoitaa niitä kotona. Varmasti on olemassa miehiä, jotka eron tultua eivät ole kiinnostuneita lapsestaan ja tapaavat heitä hyvin harvakseltaan. Unohdetaan tässä ne miehet, koska he ovat vähemmistöä ja jokaisessa ryhmässä on omat mulkkunsa.

Tämän lisäksi on olemassa enemmistössä olevat miehet, jotka todellakin haluavat olla lastensa elämässä niin paljon kuin mahdollista. Suomi on vielä valovuosien päästä naapuriamme Ruotsia sekä määrältään että asenteeltaan siitä, että miehet jäävät lapsen synnyttyä koti-isiksi. Tulemme kuitenkin hiljaa perässä niin kuin kaikissa muissakin asioissa. Muutos aiheuttaa aina murroksen ja murros käydään usein läpi kivun ja taistelun kautta. Asenteet muokkautuvat pikkuhiljaa. Aivan samoin, kun naisen palkka hivuttautuu hiljalleen kohti miehen palkkaa ja aivan samoin, kun naista ei autokaupassa kohdella enää kuin miehen mukana tulevaa koristetta, niin vanhemmuudessakin tasa-arvo saapuu hitaasti, mutta ei itsestään. Se meidän miesten pitää tehdä ihan itse.

Se ei tapahdu niin, että se on aina äiti, joka käyttää lasta neuvolassa tai lääkärissä. Se ei tapahdu niin, että se on aina äiti, joka täyttää kaikki lomakkeet ja hakee päivähoitopaikkoja. Se ei tapahdu niin, että se on aina äiti, joka pitää huolen siitä, että varmasti kaikki tarpeellinen on aina mukana. Meidän miesten pitää näyttää se, että kykenemme siihen ja ottaa vastuu puoliksi itsellemme. Me voimme rakkaat kanssaisät myöntää se tosiasia, että on helppoa jättäytyä ulkopuolelle, koska tiedämme, että asiat varmasti hoidetaan äidin puolelta perusteellisesti. Me voimme jäädä nurkkaan näpertämään apupyöriä kiinni polkupyörään, kun nainen tekee kaiken sen oikesti aikaavievän ja raskaan metatyön. Lopetetaan se nurkissa pyöriminen ja otetaan vastuu.

Tässä kohtaa tärkeää asiaa, jonka olen oppinut elämästä ja oppi alleviivattiin naisen lähettämässä viestissä. Naisen pitää oppia antamaan miehelle tilaa ja vastuuta. Naisen pitää luopua ajatuksesta, että hän on lähtökohtaisesti oikeammassa ja tietää paremmin. Naisen ei edes pidä vitsin varjolla miettiä, että voiko lapsen jättää tunniksi isän kanssa kahdestaan tai voiko lapsi mennä lääkäriin isän kanssa kahdestaan.

Voi olla, että äideillä on toisinaan enemmän pelisilmää lasten asioiden hoidoille ja heidän silmiinsä isän toiminta näyttää todella omituiselta. Niin varmasti onkin. Ihan omasta kokemuksesta puhun, että itsekin eroisänä toisinaan mietin, että mitä helvettiä oikein duunaan ja säädän, mutta jos ei koskaan anneta duunata tai säätää, niin ei koskaan myöskään opi yhtään mitään ja sen jälkeen on turha ainakaan valittaa, että kaiken joutuu tehdä aina itse.

Se on historiallinen yhteiskunnallinen fakta, että naiset ovat olleet se sukupuoli, joka on hoitanut tämän maan lapset ja miehen pitää tehdä töitä sen eteen, että vanhemmuus tarkoittaa tasa-arvoa. Aivan saman työn, jota naiset yhä käy joillakin miesvaltaisilla aloilla. Heidän pitää tuplasti todistaa olevansa yhtä päteviä ja kykeneväisiä tehtäviin, vaikka heillä ei jalkovälissä olekaan pippeliä. Aivan samoin, kun miesten pitää todistella pystyvänsä olemaan tunnin lapsen kanssa kaksin tappamatta sitä, vaikka heillä ei jalkovälissä olekaan pimppiä.

Itse sen tiedän vallan mainiosti, että asioita oppii erehdyksien kautta. Eroisänä minusta on tullut parempi vanhempi, koska minulla ei edes arjessa ole mahdollista tukeutua kehenkään toiseen vanhempaan. On se aiheuttanut tilanteita, joissa esimerkiksi seison kahvilan vessan hoitopöydän edessä pesemässä lapselta niin sanottua selkäkakkaa pois ja huomannut, että eipä ole kassissa mukana yhtään varavaippaa eikä varapaitaa.

Olen minä nähnyt itseni sen jälkeen seisomassa pöytäseurueen edessä, jossa on paljon äitejä pienten lastensa kanssa ja kuullut itseni kysyvän heiltä, että olisiko heidän kasseissaan mahdollisesti yhtään ylimääräistä vaippaa. Tiedän sen toki kysymättäkin, että on, koska ei kai kukaan äiti ilman varavaippaa lähde kaupungille pienen lapsensa kanssa. Isä saattaa toisinaan sellaisen virheen tehdä.

Se ei silti tarkoita sitä, että mies ei hallitse, jos hän välillä säätää. Hän haluaa oppia. Hän haluaa olla lapselleen maailman turvallisin syli. Hän haluaa osallistua ja olla mukana. Hän haluaa olla täydet sataprosenttia. Hänelle voi jättää lapsen kauppareissun ajaksi. Hänelle voi jättää koti-isyyden puoleksi vuodeksi. Mitä enemmän sitä tehdään, sitä normaalimmaksi se tulee. Tämä vaikuttaa varmasti myös niihin asenteisiin, jossa bussiin nousevaa pienen lapsen äitiä ei syyllistetä aikaisesta töihin lähtemisestä ja jossa miestä ei kohdella lapsen kakkosvanhempana ja varahoitajana, vaan tasavertaisena vanhempana. Kaikki voittaa.

Lopetan tekstini erääseen neuvolassa työskennelleen kommenttiin. Tuntemani pari kävi lapsen synnyttyä neuvolassa aina kaksin, koska molemmat halusivat olla mukana. Yhden kerran isä ei työesteiden vuoksi päässyt mukaan. Neuvolassa työskennellyt nainen oli käynnin yhteydessä kysynyt äidiltä, että miksi isä on aina neuvolassa mukana, että vahtiiko hän jotenkin sinua?

Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta ne muuttuvat.

Lue myös

X