”Mieheni ei anna lupaa suhteen ulkopuoliselle seksille, vaikka ei itse voi seksiä harrastaa”
”Oon mieheni kanssa ollut kohta 7 vuotta yhdessä. Olin naimisissa oleva nainen, joka lähti toisen matkaan. Sillon olin väkivaltasessa suhteessa ja tåä nykyinen todennäköisesti pelasti mun hengen.
Erosin ja aloin seurustella. Ex vainosi, yritti ajaa päälle ja muuta. Käytiin lähestymiskieltoa ja käräjiä. Häiriköinti loppu siihen, kun ex kuoli muutama vuosi sitten. Kestettiin yhdessä ja rakastettiin nykyisen kanssa toisiamme.
Nykyinen loukkaantui tapaturmaisesti ja jäi kipujen takia pois työelämästä. Jatkoin töitä ja olin toisen tukena. Kipujen lisääntyessä liikkuminen huononi ja minusta tuli omaishoitaja. Rakastettiin toisiamme ja pidettiin toisistamme huolta siitä huolimatta, vaikka toinen kiukkusi kipujansa 24/7.
Tässä tulee se mutta.
Lähes vuosi ilman seksiä. Ymmärrän, ettei toinen kivuiltaan pysty nauttimaan läheisyydestä, saati sitten seksistä.
Ollaan molemmat nuoria ja tämä tilanne tulee vain pahenemaan. Miehelläni ei ole sukulaisia, joten eroaminen tuntuu heitteillejätöltä.
Ollaan kyllä puhuttu ja puhuttu ja olenkin kysynyt, että jospa rakastajattaren ottaisin. Mieheni ei tähän suostu. Rakastajan ottaminen tuntuu niin kovin väärältä, etten sitä ole edes ajatellut, mutta seksiä naisen kanssa en ajattele pettämisenä. Ainakaan silloin, jos siihen on ”lupa”.
En ihan tällaista elämää ajatellut, kun ukkoni kanssa hynttyyt yhteen löin. Pelottaa kaikki, mitä on tulossa.”
Kommentit
Ei sun tarvitse olla omaishoitaja eikä kokea huonoa omaatuntoa lähdöstä. Kipupolille tms lienee hoitoyhteys, terveysasemalle nyt ainakin kun on työtapaturma taustalla? Kotihoitoa on saatavilla, palvelutalopaikkoja on saatavilla. Nuorimmillaan fyysisesti vammaisten palvelutaloissa asuu 18-vuotiaita. Niitä ylläpitää mm. Validia ja Vetrea. Henkilökohtaista apua on saatavilla kun on tarve (siitä maksetaankin paremmin kuin omaishoitajuudesta). Ei sun kannata omaa elämääsi uhrata hoitamalla kiukuttelijaa. Kipujen kanssa on vaikea pysyä positiivisin mielin, mutta sä et tule tuota jaksamaan. Eihän tuo ole parisuhdetta enää nähnytkään, jos seksiä ei ole, toinen kiukuttelee koko ajan ja sun on ”pakko” hoitaa häntä (ei ole). Edelleen: apua on saatavissa, puoliso voi pysyä puolison roolissa vaikka mikä olisi. Tiedän pariskuntia, joissa toinen fyysisesti vammainen, toinen ei, asuvat palvelutalossa ja vammainen osapuoli saa apunsa hoitajilta, puoliso saattaa käydä töissä ja muutenkin elää normaalia elämää. Mutta sinä voit myös tehdä päätöksen lähteä.
Kommentit
Ei sun tarvitse olla omaishoitaja eikä kokea huonoa omaatuntoa lähdöstä. Kipupolille tms lienee hoitoyhteys, terveysasemalle nyt ainakin kun on työtapaturma taustalla? Kotihoitoa on saatavilla, palvelutalopaikkoja on saatavilla. Nuorimmillaan fyysisesti vammaisten palvelutaloissa asuu 18-vuotiaita. Niitä ylläpitää mm. Validia ja Vetrea. Henkilökohtaista apua on saatavilla kun on tarve (siitä maksetaankin paremmin kuin omaishoitajuudesta). Ei sun kannata omaa elämääsi uhrata hoitamalla kiukuttelijaa. Kipujen kanssa on vaikea pysyä positiivisin mielin, mutta sä et tule tuota jaksamaan. Eihän tuo ole parisuhdetta enää nähnytkään, jos seksiä ei ole, toinen kiukuttelee koko ajan ja sun on ”pakko” hoitaa häntä (ei ole). Edelleen: apua on saatavissa, puoliso voi pysyä puolison roolissa vaikka mikä olisi. Tiedän pariskuntia, joissa toinen fyysisesti vammainen, toinen ei, asuvat palvelutalossa ja vammainen osapuoli saa apunsa hoitajilta, puoliso saattaa käydä töissä ja muutenkin elää normaalia elämää. Mutta sinä voit myös tehdä päätöksen lähteä.