”Mieheni vaatii minua lupaamaan hänelle, etten koskaan lähde tästä suhteesta”
”Yli kuusi vuotta olen sietänyt, hyväksynyt, ja alistunut puolisoni vallan alla. Joskus harvakseltaan yrittänyt nousta jaloilleni ja puolustautua. Joka kerta aivan turhaan.
Puolisoni on kärsinyt koko yhdessäolomme ajan sairaalloisesta mustasukkaisuudesta – kuitenkin tiedostamatta ongelmaa itse. Hän on epäillyt minulla olleen vipinää kymmenien, jopa yli sadan eri miehen kanssa, joko ennen suhteemme alkua tai sen aikana. Yhteisissä illanvietoissa olen oppinut kulkemaan kuin koira hänen vanavedessään. Näin hänen ei tarvitse vahtia, olenko erehtynyt jäämään juttusille jonkun miespuolisen tuttavan kanssa. Jos joku onneton joskus erehtyy minua tervehtimään ja jopa tulemaan juttusille, joudun jälkikäteen pitämään tarkan selonteon miehelleni; mistä puhuin, olenko pannut tuon miehen kanssa, mikä tuon miehen agenda oli kun tuolla tavoin julkesi tulla hänen naiselleen puhumaan, ja olenko kenties kiinnostunut itse tuosta miehestä, joka on puolison silmissä poikkeuksetta jollain tavalla halveksittava. Mitä enemmän puolustaudun ja selittelen, sitä syvemmällä kusessa olen.
Pahimmissa mustasukkaisuuksissaan mieheni on huutanut minulle, hakannut nyrkillä seinään, haukkunut vammaiseksi, epäluotettavaksi ja ilkeäksi – jopa uhannut tappaa itsensä. Seuraavana päivänä kaikki on kuitenkin taas niin ”hyvin”, ettei edellisen päivän selkkauksista saa edes keskustella. Sehän on aivan liian vanhojen asioiden kaivelemista.
Pari vuotta takaperin ihastuin toiseen mieheen. Mitään ei kuitenkaan koskaan tämän miehen ja minun välillä tapahtunut. Mies epäili minulla olevan jotain salattavaa, joten kerroin hänelle tästä ihastuksesta. Ajattelin, että olemalla rehellinen voisimme keskustella yhdessä, kuinka oma suhteemme saataisiin kuntoon. Tämä oli iso virhe. Nyt puolisoni uskoo, että jokainen vastaantuleva mies on potentiaalinen uhka, ja pitää minua entistä tiukemmassa otteessa. Hän kokee, että hän saa sosialisoida vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, mutta minulle tätä ei voi sallia. Olenhan jo osoittanut olevani epäluotettava kumppani.
Mieheni vaatii minua lupaamaan hänelle, etten koskaan lähde tästä suhteesta. Kuka voi luvata sellaista toiselle? Minä en ainakaan voi, en voisi edes toimivassa suhteessa. Tämän ”väärän” ajattelutavan vuoksi olen entistä halveksittavampi ja kaiken syyllistämiseni ansainnut.
Miksi edes olen tässä vielä? En tiedä oikein itsekään. Olen aina peräänkuuluttanut sitä, että lapset eivät saa olla syy jäädä sairaaseen suhteeseen. Nyt elän juuri päinvastoin kun olen opettanut. Joka päivä toivon löytäväni jostain sen käsittämättömän suuren voimavaran, jolla repäisen itseni irti tästä kaikesta. Jonain päivänä pystyn siihen, ja saan oman itseni takaisin.
Kommentit