Miehet jotka puhuvat tunteistaan

Parisuhde on aina kahden ihmisen lopputulos. Tälläkin sivustolla on olemassa sellainen näkökulmaharha, että minulle kirjoittaa pääsääntöisesti vain naiset ja heidän näkökulmastaan. Usein jää toisen tarina siis kuulematta kokonaan.

Minulle oli silmiävaava kokemus jokusia vuosia sitten, kun osallistuin miehelle tarkoitettuun Miessakkien erosta elossa kurssiin, jossa koulutetuin eronneille miehille niin sanottuna tukihenkilöitä. Ensinnäkin koulutukseen osallistuneet miehet puhuivat hyvin avoimesti omista erostaan ja kokemuksistaan. Yksi heistä sanoi, että tuntui kun siihen olisi ollut siellä lupa.

Siellä myös törmäsin ilmiöön, jossa miesten tukiverkko on olematon verrattuna naisten tukiverkkoihin eron jälkeen. Moni mies jää siis yksin.

Se on tietenkin osittain meidän miesten oma vika, koska olemme jopa jääräpäisiä sen suhteen, että itse on kaikesta selvittävä. Jokainen on oman onnensa seppä ja sitä rataa. Onneksi tämä ajattelutapa on murtumassa varsinkin nuorempien sukupolvien osalta ja itse haluan tällä sivustolla olla osana sitä muutosprosessia, jossa niin sanotusta myrkyllisestä miehuudesta päästään irti.

Tämä näkökulma tuo minulle myös paljon krittiikkiä. Ei vain niin sanottujen perinteisten arvojen miesten keskuudesta, vaan paljon myös naisten keskuudesta. Ei ole yksi eikä kaksi naista, jotka ovat sanoneet, varsinkin aikana, jolloin kirjoitin hyvinkin omista tunteista lähteneitä tekstejä, että ei jaksa tuollaista pehmeää miesulinaa.

Väitänkin, että myrkyllistä miehuutta ei pidä yllä vain miehet itse. Suurimmaksi osaksi kyllä, mutta toisinaan olen huomannut pehmeiden arvojen puolestapuhujana, että se aiheuttaa näppylöitä myös joidenkin naisten keskuudessa. Jos ei muuten niin ainakin ankarana vähättelynä.

Niin sanottu miesten julkinen tunnepuhe on kasvussa ja yhä useampi mies puhuu julkisestikin tunteistaan. Se on helvetin hieno asia ja sitä suuntaa on siitä pitää yllä.

Maailma tarvitsee kovuuden sijaan pehmeyttä.