Mies joka jäi ilman
Miksi tekstini on lähes poikkeuksetta naisen näkökulmasta kirjoitettuja? Tämän aiheellisen kysymyksen sain eräältä mieslukijaltani. Vastasin hänelle, että moni teksti pohjautuu minulle lähetettyyn viestiin, jonka nainen on kirjoittanut. Niin kuin 99 sadasta viestistä aina on.
Sen kommentin jälkeen minua lähestyi toinen mieslukijani, viestillään. Tällä tarinallaan hän haluaa kertoa omalta puoleltaan syyn sille, miksi hän ei enää halua koskettaa vaimoaan. Hän painottaa, että tämä on vain hänen puolensa tarinasta, koska parisuhdetarinoihin on aina kaksi osallistujaa ja karikolle ajautuneessa parisuhteessa kaksi sen sinne vienyttä.
Olen ottanut kirjoittajan oikeudekseni muokata tekstistä rakenteeltaan blogiystävällisen.
”Harmittaa. Harmittaa aina lukea naisen kertomana siitä, että mies ei enää kosketa, eikä anna huomiota. Harmittaa siksi, koska liian usein nainen kertoo tarinaa syyllistäen ja jättäen itsensä syiden ulkopuolelle. Ikään kuin parisuhde olisi vain siitä toisesta ihmisestä kiinni.
Olen aina halunnut lapsen vaimoni kanssa ja reilu kaksi vuotta sitten saimmekin yhteisen tytön. Se oli meille molemmille ensimmäinen lapsi, vaikka olemme toista kertaa molemmat naimisissa. Rakastuin lapseeni ensi silmäyksestä. Minulla ei ole koskaan ollut sylissäni mitään niin kaunista kuin pieni kolmekiloinen nyytti sairaalan synnytysosastolla.
Lapsen saannin jälkeen parisuhteemme muuttui. Varmasti minäkin muutuin, mutta niin muuttui vaimonikin. Hänestä tuli lapsen suhteen omistushaluinen. Hän ei jättänyt lasta koskaan minun kanssani kahden, koska sanoi olevansa lapselle korvaamaton kahden ensimmäisen vuoden aikana.
Siitä alkoi sitten kierre. Vaimoni väsyi, koska ei milloinkaan antanut vastuuta minulle eikä kenellekään muulle. Meillä olisi ollut hyvä tukipiiri ympärillämme, jotta olisimme voineet käydä kahdestaankin jossain. Kahden vuoden aikana olemme käyneet kerran elokuvissa kahdestaan. Silloinkin vaimoni kävi kesken elokuvan vessassa käymisen varjolla soittamassa äidilleen, joka oli hoitamassa lastamme, että onko kaikki hyvin.
Minä en saanut lähteä lapsen kanssa ulos kahdestaan. Jos teinkin jotain lapsen kanssa vaimoni jatkuvan tarkkailun alla, niin tein kaikki vaimoni mielestä aivan väärin. Hän tuli ja paikkasi silloinkin, kun mitään paikattavaa ei ollut. Tunsin olevani isänä aivan tarpeeton.
Pian aloin tuntea olevani myös puolisona tarpeeton. Vaimoni oli koko ajan väsynyt, koska suoritti vuorokaudesta toiseen äitiyttään. Hän alkoi arvostella minua koko ajan jyrkemmin sanakääntein. Osin varmasti väsymyksestä. Kahdeksan kuukauden päästä lapsemme syntymästä ehdotin vaimolleni varovaisesti, että voisimmeko aloittaa seksielämän uudelleen. Vaimoni miltei suuttui kysymyksestä ja suutuksissaan sanoi minulle, että seksikö minulle on elämässä tärkeintä.
Ei ole tärkeintä, mutta parisuhteen tärkeimpien asioiden joukossa. En ole mulkku ja tiedän, että synnytyksen jälkeen seksi ei ole naisella ensimmäisenä mielessä muutamaan kuukauteen, mutta jossain kohtaa ajattelin, että asia pitää ottaa puheeksi.
Hoidin perheessämme sitten niitä asioita, joita vaimoni ei lapsensa kanssa kyennyt. Kävin töissä, kaupassa, tein kotityöt, jotka eivät liittyneet lapsen hoitamiseen. Tein niin paljon kuin vain jaksoin, jotta olisin voinut vähentää vaimoni taakkaa ja jotta hän ei olisi ollut enää niin väsynyt. Kauppareissulla aloin viipyä kohtuuttoman pitkään, koska minua ahdisti olla kotona.
Koronakevät oli helvetillinen. Olimme lukittautuneet kolmistaan kaksioomme ja minunkin työni vaihtui etätyöksi. En päässyt tilannetta karkuun edes työpaikalle. Kevään aikana tuli myös kaksi vuotta täyteen ilman seksiä. Otin asian taas puheeksi ja ehdotin vaimolleni pariterapiaa. Hänen vastauksensa oli jotain, että voithan sinä mennä terapiaan, jos sinusta siltä tuntuu, minulla on kaikki hyvin. Vaimoni mielestä meillä ei ollut mitään ongelmaa.
Vappuna join muutaman lasin viiniä ja vaimon nukutettua lapsemme ja tultuaan takaisin olohuoneeseen, sanoin vaimolleni, että haluan seksiä. En halua elää seksittömässä parisuhteessa. Hän otti heti marttyyrinasenteen ja siirsi syyn minun harteilleni. En ollut tehnyt tarpeeksi sen eteen, että häntä olisi alkanut kiinnostamaan seksi. Hänet pitää hurmata ja vietellä seksiin, eikä olettaa, että sitä saa ilmaiseksi.
Tämä keskustelu oli minulle liikaa. Sanoin kaikki asiat, jotka olivat jääneet kahden vuoden aikana sanomatta. Sanoin senkin, että minusta olisi ihana nähdä, että oma vaimo luottaisi mieheensä isänä sen verran, että antaisi vastuuta lastenhoidossa ja lapsen kanssa olemisessa. Vetosin siihenkin, että on monia miehiä, jotka eivät edes halua osallistua lapsiarkeen, vaan pakenevat vastuuta.
Lopuksi sanoin, että ei hän voi yksin päättää siitä, että parisuhteessamme ei ole seksiä, jos hän ei seksiä halua, mutta minä haluan. Kysyin lupaa harrastaa seksiä toisaalla. Se keskustelu päättyi siihen. En ole koskaan nähnyt vaimoani niin suuttuneena sen kysymyksen jälkeen. Itse koen, että olin oikeutettu kysymään, koska elin pakotetussa selibaatissa.
Ehkä olisi pitänyt tehdä niin, kun suurin osa tuntemistani miehistä tekee. Harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella kysymättä siihen edes lupaa. Jotenkin vain ajattelen, että en haluaisi pettää, mutta seksittömässä parisuhteessa eläminen johtaa päivä päivältä kohti sitä. Tiedän toki pettämisen riskit ja mitä tapahtuu, jos siitä jää miehenä kiinni.
Minusta tulisi mulkku pettäjämies.
Joka aamu ajatus erosta tulee kirkkaampana mieleeni. Siirrän ajatusta eteenpäin sillä, että otan jonkun ajankohdan ja jos siinä ajassa ei tapahdu muutosta, niin sitten otan eron puheeksi. Siirrän tuota ajankohtaa aina sitten eteenpäin siihen päästyäni.
Erossa olisi paljon hyviä puolia. Eikä suurempana edes se, että saisin seksiä pettämättä, vaan se, että saisin olla lapseni kanssa kaksistaan. Tiedän sen jo valmiiksi, että viikkoviikko -järjestelmää en saa läpi, koska vaimolleni tuntikin ilman lasta tuntuu olevan liikaa. Olen erittäin huolissani siitä, että hän on niin riippuvainen lapsestaan. Hänelle tulee olemaan yhtä helvettiä olla ilman lasta viikonlopun ajan.
Se on ainoa este, joka minua estää toteuttamasta ajatukseni erosta. Se, että en näkisi lastani kuin ehkä kerran kahdessa viikossa viikonlopun ajan. Se on ajatuksenakin kammottava. Siksi en tahtoisi erota, mutta en tahtoisi olla tässä suhteessakaan, jossa en saa yhtään mitään. En edes vaimoani pariterapiaan. Seksiä minä haluan ja pitkään en halua ilman enää olla. Olen ajatellut sen niin, että vaimoni on itsekäs pitäessään minua selibaatissa vastoin tahtoani. Minä voin kai olla yhtä itsekäs ja harrastaa seksiä sitten toisaalla.
Tiedän, että kumpi näistä kahdesta itsekkyyden muodoista on yleisesti katsottuna se tuomittavampi itsekkyys.
Olen siis mies, joka on vain lapsen takia yhdessä vaimonsa kanssa. Minulla ei ole tässä perheessä mitään roolia. En saa toteuttaa isyyttäni haluamallani tavalla ja rakastajana minua ei olla nähty sitten raskausajan. Tiedän, että on aivan järjetöntä olla tässä suhteessa. Jos en uskalla päättää tätä sanallisesti, niin tämä tulee päättymään pettämiseen, ellei vaimoni tule toisiin ajatuksiin siinä, että antaa luvan minulle toteuttaa seksuaalisia tarpeitani toisaalla. Vaimollani niitä ei tunnu olevan enää lainkaan.
Enkä edes toisaalta enää tiedä, haluanko häntä enää. Hän on sanoillaan ja teoillaan repäissyt itsensä irti minusta ja on vaikea nähdä tilannetta, että yhtäkkiä voisin olla hänellä rakastava, intohimoinen ja hellä.
Pitäisi vain löytää se rohkeus ja ottaa riski.
Erota.”
Kommentit
Minulla on saan kaltainen tilanne mutta täysin halutin osapuoli on mies. Olen itsestäni huolta pitävä,hyvän näköinen nainen ja meillä on kohta 3v kaunis tytär.Mies saa hoitaa tytärtä ihan niin paljon kuin tahtoo ja minä hoidan kaikki kotityöt,myös sen leivän pöytään. Miestä ei vaan seksi kiinnosta lainkaan.
Kommentit
Jos olisin samassa tilanteessa, ottaisin asian puheeksi neuvolassa. Sieltä voivat ohjata sitten perheneuvolaan ja sitä kautta saada apua. Tuntui pahalta lukea kirjoitusta ja todella toivon että saa asiat kuntoon. Mutta, olisi hyvä jos ulkopuolinen taho voisi keskustella yhdessä parin kanssa. Jos liitto päätyy eroon ja isä on kunnollinen ei ole syytä sille, miksi ei saisi viikko viikko systeemiä. Taistele elämän puolesta. Onnea matkaan. En tiedä enempää kuin luin, mutta sen perusteella olet ihana isä ja aviomies, nyt vain on katkos vaimosi ja sinun välillä. Muista että sinullakin on oikeus onneen ja olet ihan yhtä tärkeä lapsellesi ollut ensi hetkestä lähtien, ei äidit ole tärkeimpiä. Vaan vanhempien liitto on lasten koti, kumpikin yhtä tärkeitä.
Tuossa oli aikapaljon samaa mitä itsekkin koin ja ajattelin. Ennen lopullista päätöstä.
tommosessa tilanteessa käy vieraissa, eti siviuuhde. niin minäki tein. tai me sovittiin avoimesta liitosta 15 v sitten. kenenkään ei ole pakko elää ilman seksiä. voimia sulle, eti ulkopuolinen vakkari tai satunnunnainen.
kenenkään ei ole pakko elää ilman seksiä.
Surullinen juttu! Etenkin tuo lapsen omiminen. Olen itse ajatellut, että kun esikoinen saadaan, olisi loistavaa jos mieheni voisi olla lasta kotona hoitamassa. Vaikka voi tuntua vaikealta raaskia itse lähteä töihin lapsen ollessa melko pieni, että mies saa olla kotona, pidän tätä kuitenkin tosi tärkeänä asiana lapsen ja isän suhteen kehittymisen kannalta. Toivottavasti periaate pitää, kun tilanne on käsillä. Varsinkaan tuossa tekstissä kuvatun kaltaiseen tilanteeseen en haluaisi ajautua, että isällä ei ole perheessä mitään roolia. Toivotaan, että joku ratkaisu kirjoittajallekin vielä löytyy!
Tiedän todella hyvin kyseisen henkilön tuntemukset. Rohkaisen eroamaan, sillä sinulla on myös oikeus tulla rakastetuksi ja tuntea kaiken sen mitä tunnet. Älä pelkää sitä, että et näe lapsesi kuin kerran joka toinen viikko, sillä isänä sinulla on yhtälailla samat oikeudet kuin äidillä.
Meillä tämä kaikki alkoi jo pitkään ennen lapsen syntymää. Jouduin elää lähestulkoon pakotetussa selibaatissa, sillä avovaimon prioriteetti oli oma kroppa. Töistä hän suuntasi poikkeuksetta salille joka päivä. Kotiin hän tuli iltamyöhään väsyneenä, sillä hän oli ”menossa” koko päivän. Viikonloppuisin piti myös mennä töihin, sillä hän on yrittäjä. Usein olinkin hänen kanssa viikonloppuisin töissä auttamassa, jolloin monesti minä jäin sinne, jotta hän voi mennä salille.
Seksiä harrastimme 1-3 kertaa vuodessa. Aina kun otin asia puheeksi tai edes ehdotin että harrastaisimme seksiä, hän suuttui ja syyllisti minua aina eri syillä. Miksi pitää olla kuten kaikki miehet ja haluta seksiä jatkuvasti? Eikö minulla ole ikinä muuta mielessä kuin seksi? En hurmaa hänet tarpeeksi, pitää olla olla romanttinen ja huomioon ottava tarpeeksi, että häntä kiinnostaisi seksi. Kaikki nämä ja muut selitykset karisti kaikki tuntemukset heti. Ei tehnyt mieli edes koskettaa sitä enää. Tärkeintä hänelle oli näyttää hyvältä. Hän ei ollut millään tavalla ylipainoinen eikä ruma. Hän oli todella kaunis nainen jolla urheilullinen kroppa, sillä hän oli harrastanut erilaisia kilpaurheiluja koko elämänsä. Sen huomasi myös muut miehet. Kehuja ja katseita tuli joka suunnasta kun olimme ihmisten ilmoilla kahdestaan.
Tämä jatkuu lähes viisi vuotta. Minulle oli mitta tullut täyteen. Näiden lähes viiden vuoden aikana riitelimme jatkuvasti jooa pikku asioista. Pian huomasinkin, että nämä riidat, omalta osaltani johtuivat pitkälti selibaattisuudesta. Kun on tarpeeksi kauan ollut ilman seksiä, alkaa olla kärttyinen ja jopa vihainen puolisolle, vain sen takia koska hän ei anna. Suhde muuttuu kämppäkaverisuhteeksi.
Monesti ajattelin muita naisia seksuaalisesti ja kuvittelin millaista olisi pettä häntä näiden naisten kanssa. En halunnut olla kusipää, mutta minulla oli haluja. Olen erittäin seksuaalinen ihminen, mutta jouduin väkisin tukahduttamaan seksuaalisuuttani ja mielihalujani ja sen seurauksena aloin tuntea ja voida pahoin. Silloin alkaa tuntea itsensä vankina. Vankina omassa suhteessa.
Eräänä keväänä olimme rukareissulla. Siellä juhlittiin paljon, juotiin paljon ja joka illan päätteeksi halutti niin paljon, että jopa ehdotin hänelle lapsen tekoa. Se ei ollut ensimmäistä kertaa. Olin ehdotellut sitä jo aikaisemmin useaan otteeseen, mutta hän ei ollut valmis lapsiin. Olimme tuolloin reilu kolmekymppisiä. Koska hän olisi valmis? Kysyin häneltä. Kerran hän jopa vihjaisi, ettei haluaisi pilata kroppaansa saamalla lasta.
Tunsin itseäni aivan hyödyttömänä avopuolisona. Ainut mihin olin tarpeeksi, oli hoitaa töiden ohella kotityöt, ylläpitää taloa ja näyttäytyä hänen rinnallaan silloin kun olimme sukujuhlissa tai muissa juhlissa. Seksuaalisesti minä en kelvannut lainkaan.
Kun hän viihdoin suostui hankkimaan kanssani lapsen, usean eropuheen jälkeen, harrastimme viihdoin seksiä. Sitäkin piti odottaa kuulausia, sillä hän oli syönyt pillereitä niin kauan, että jätettyään ne pois, piti odottaa että kuukautiskirrokset normalisoituisi. Kun viihdoin oli sen aika, harrastimme aika kuiva ja tunteeton seksi. Ei vaatinut kuin sen yhden kerran, kun tärppäsi. Sen jälkeen ei tarvinut enää taas harrastaa, sillä hän oli tullut jo raskaaksi. Siinä vaiheessa kun lapsi oli täyttänyt yksi, en voinut elää enää siinä vankilassa. Aloinkin hänen selän takaa juttelee ja flirttailee muille naisille. Tämä jatkui muutaman kuukauden, kunnes hänelle selvisi. Se oli hänelle sinetti. Hän ei voinut elää sellaisen ihmisen kanssa, joka flirttailee muille naisille hänen selän takana.
Tämä tuli jotenkin suurena helpotuksena, sillä hyvin pian sen keskustelun jälkeen päätimme erota. Se oli helppo ja nopea ratkaisu, sillä olin hyvin hyvin täynnä sitä suhdetta. Erottuamme, löysinkin erittäin seksuaalinen ihminen ja olemme asuneet nyt neljä vuotta yhdessä. Neljän vuoden jälkeenkin seksi paranee joka kerta. Viikko viikko systeemi toimii hyvin meillä ja tuntuu suhteen exän kanssa toimivan paremmin kun silloin kun olimme yhdessä.
En tiedä miten ihmeessä olet päätynyt tilanteeseen, jossa et voi olla lapsesi kanssa. Ehkä siitä kannattaisi aloittaa. Ota lapsesi syliin ja lue hänelle kirjaa. Osallistu leikkiin. Lähde lapsen kanssa ulkoilemaan. Opeta lapsesi potkupyöräilemään. Löhtekää koko perhe uimahalliin, leikkipuistoon, vaikka matkalle. Rupea käymään lapsesi kanssa jossain harrastuksessa, perhemuskari, -jumppa tms
Jos ihminen ei ikinä saa olla yksin, niin kyllä siinä vähän hulluksi tulee. Tajusi sitä itse tai ei
Naisena raivostun kun luen tämän. Hän on sairas ja sinä et voi heittää omaa elämääsi hukkaan hänen takiaan. Vie asia oikeuteen, jotta saisit olla lapsesi kanssa vuoroviikoin. Ei ole normaalia että lapsen isä ei saa olla kahdestaan edes tunnin lapsensa kanssa. Älä petä, koska silloin hän saa kaikkien sympatiat, vaan eroa niin pian kuin mahdollista ja vie asia oikeuteen!
Komppaan tätä. Asemasi vaan heikkenee jos petät ja nainen heittää sinut pihalle kodistanne. Olet paljon vahvemmilla oikeudessa juuri nyt. Pettäjänä ja erillään asuessasi sinun on vielä vaikeampi saada yhteishuoltajuus. Viikonloppuisyys ei saa olla mikään standardi.
Juttele vaikka heti lastenvalvojalle tilanteestanne, että nainen ei anna sinun osallistua lapsen vanhemmuuteen tasa-arvoisena puolisona. Sinun tulisi saada päättää myös lapsesi asioista sillä teillä on yhteishuoltajuus ja nainen rikkoo siitä poiketessaan ennen muuta lapsen oikeuksia.
Pitkässä parisuhteessa (20 vuotta) eläneenä, antaisin vaiohjeen, puhukaa! Nyt minusta mies on tehnyt, tehnyt, tehnyt ja kestänyt kaksi vuotta. Jos sen latauksen heittää kerralla toisen päälle, olen satavarma että kukaan ei pysty ottamaan sitä vastaan. Lakkaa olemasta niin hyvä mies, kerro toiselle kuka olet, sano että sinullakin on oikeus lapseen, jopa yksin, eikä siinä ole mitään pahaa.
Seksiä on turha vaatia koskaan. Me ollaan itse vastuussa omasta seksuaalisesta hyvinvoinnista. Kerro kuitenkin sun vaimolle usein, että haluat häntä ja haluat jakaa eroottisen elämän hänen kanssaan. Tsemppiä, kaikki voi muuttua jos olet avoin!
Hyvin helppo ratkaisu. Tee kaikki muut kotityöt, elu ota täysi vastuu siivoamisesta, tiskeistä, pyykeistä ja ruoanlaitostaz eli hoida ne ilman että vaimosi tarvitsee pyytää sinua tekemään mitään. Jatka tätä vähintään pari kuukautta, jotta osoitat käytännössä kykeneväsi ottamaan vastuuta. Eli ei niin, että vaimosi pyytää sinua tekemään jotakin, vaan niin, että kaikki on tehty ennen kuin vaimosi edes kerkeää ajatella että jotain pitäisi tehdä. Jo pelkästään tämä saattaa korjata koko tilanteen. Muista kuitenkin, että jos mokaat näissä helpoissa hommissa (peset pyykit väärissä lämpötiloissa tai pyykit värjäävät toisensa, lasit hajoavat tiskikoneessa, jne), menet takapakkia luottamuksen suhteen, eli nämä kannattaa hoitaa huolella ja hyvin. Hommahan ei mene niin, että sinä poimit vaimosi hommista ne kirsikat kakun päältä (eli vain hoidat lasta silloin kun sinua sattuu huvittamaan), vaan aloitat pohjalta ja etenet ylöspäin sitä mukaa kun edellinen homma on täysin hanskassa.
Ja nuo hölmöt pettämispuheet? Kasva aikuiseksi. Käytä kättäsi, kunnes olet saanut nuo kotityöt täysin omalle vastuullesi, ja sitten saattaa jo makuuhuoneenkin puolelle tulla vipinää. Jos ei, niin siinä vaiheessa menette parisuhdeterapiaan, mutta missään tapauksessa ei ennen sitä.
Miksi? Miksi miehen pitäisi hyvitellä ja rakentaa luottamusta kotitöillä jos hän ei ole saanut sitä ensimmäistäkään mahdollisuutta toteuttaa isyyttään?
Seksi ei ole kauppatavaraa, eikä mitään mitä pitäisi ansaita. Aina halut eivät tietenkään kohtaa mutta tässä tilanteessa ollaan niin syvällä suossa jo, että liekkö sieltä pois pääsee?
Tässä mennään metsään ja lujaa… Seksin ei pitäisi olla ”kauppatavaraa” parisuhteessa. Kontrollifriikki puoliso on iso ongelma varsinkin jos ei edes voi puhua asiasta. Itsekin tämän kokenut mutta meillä pariterapia ja yksilöterapia auttoivat.
Kamala kommentti. Ootkohan järjissäsi tämän kirjoittanut. Ei seksihalut ole mistään kotitöistä kiinni.
Miten tämän luettuaan voi edes kommentoida näin? Asenteesi on suoraa miestä ja isää alentava.
”Aloitat pohjalta ja etenet ylöspäin sitä mukaa kun edellinen homma on täysin hanskassa.”
-MITÄ IHMETTÄ?? Miksi miehen pitäisi näyttää kelpaavansa tällä tavalla?
”Muista kuitenkin, että jos mokaat näissä helpoissa hommissa (peset pyykit väärissä lämpötiloissa tai pyykit värjäävät toisensa, lasit hajoavat tiskikoneessa, jne), menet takapakkia luottamuksen suhteen, eli nämä kannattaa hoitaa huolella ja hyvin.”
-Jos luottamus suhteeseen ja mieheen on siitä kiinni pestäänkö astiat tai pyykit oikein, ei kyllä nainen ole parisuhteeseen valmis. Näin ajatteleva on kontrollifriikki, joka varmasti löytää miehen teoista aina jotakin väärää. Sääliksi käy miestä joka tällaisessa suhteessa pysyy.
Ai että miehen pitäis noudattaa koiranhommaa ja tehdä tehtäviä että nainen/puolisio suistuidi palkitsemaan seksillä .Ihan pas…neuvo!! Neuvon miestä meneen peilin eteen ja jos hiemankaan arvostaa itteään tai rakastaa häipyy talosta viipymättä niin kauan kun vielä omistaa munat !
Koiranhommaa? Kukas ne sitten tekee? Naisenko kuuluu olla koiranhommista vastuussa, mieskö ei kykene ottamaan niistä vastuuta edes muutamaksi kuukaudeksi? Riitoja tulee taatusti, jos nainen on oletusarvoisesti aina vastuussa koiranhommista, orjuutta se on eikä mitään muuta. Mielenkiintoista, että tämäkin pitää vielä tällä vuosituhannella auki kirjoittaa.
Moni nainen tyytyy käteensä vaikka vuosikymmenen ajan eikä näe siinä ongelmaa, mutta jestas kun on mies kyseessä, niin taaskaan miehen tarpeiden tyydyttämiseen ei käy oma käsi vaan pitää olla toinen ihminen palvelijana.
Aika selvä juttu, mies haluaa naisen palvelevan häntä, ja jos vaimo-orja ei suostu palvelemaan, uhataan syrjähypyillä ja erolla. Mies voi ensin muutaman kuukauden kokeilla orjan osaa, ehkä sitten miehelle syntyy ymmärrys puolison tilanteesta.
Kyllä käsi johonkin asti auttaa, mutta suhde on alunperin alkanut niin, että siihen kuuluu seksi… Mies on ehdottanut terapiaa, joten hän on tullut vastaan ja on valmis ymmärtämään. Minustakin on tosi ikävää, että mieheni puuttuu minun tapaani hoitaa (nyt jo 8 ja 5 vuotiaat) asioita lasteni kanssa ja on usein huutamassa ohjeita olkapään yli kovaäänisempänä. Rassaa melko paljon.
Joten en voi ymmärtää ärsyyntymistäsi toisen tunteisiin.
Anteeksi, mutta aivan kamala kommentti. Kuin olisi lukenut jotain miesvihaista vauvapalstaa.
Peilaan näitä sanoja omasta tilanteesta, minulla on kokemusta synnytyksen jälkeisistä vakavista ja vahvoista hormoniheittelyistä sekä lapsen tapaamissopimusten neuvottelemisesta. Olen myös kanssariippuvainen eli läheisriippuvainen.
Voisiko vaimollasi olla ainakin vahva sairaalloinen läheisriippuvuus lapseen? Harmi, että hän ei kestä puheeksi ottamista.
Voisiko hänen käyttäytymisensä johtua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai psykoosinomaisesta tilasta tai jostain muusta hormoonihäiriöstä, koska ei kuulosta terveeltä, että lastaan ei uskalla jättää tunniksi edes isälleen eikä ole minkäänlaisia seksi haluja kahteen vuoteen. Jokin hormoniepätasapaino hänen käytöksensä takana voisi olla, varsinkin jos hänen käytöksensä ennen lasta oli toisenlaista ja teillä oli parempi parisuhde. Toki äitiys muuttaa ihmistä ja monella äidillä äitiyteen kuuluu suorittaminen ja lapsen ylisuojelu hormonipöllyissä mutta terve äiti huomaa jossain vaiheessa, että muutkin pystyvät pitään lapsen elossa ja lapsi ei todellakaan säry jos se on äitistä erossa hetken jos toisenkin! Päin vastoin, kiintymyssuhde vahvistuu, kun äiti ja lapsi kokee ikävää ja jaksava latautunut äiti on paljon parempi äiti kuin väsynyt ja valittava.
Eroaminen kuulostaa todella hyvältä vaihtoehdolta. Lapsesi äidin käytös kuulostaa manipuloinnilta ja väkivaltaiselta. Et ole vastuussa lapsen äidin ”sairauksista” ja jos hänellä ei ole minkäänlaisia aikomuksia lähteä hoidattamaan itseään terveempään suuntaan (psyykkisesti ja henkisesti) tai valmiutta edes keskusteluun ja pariterapiaan niin ei hyvältä näytä ja siinä toisen sairaan vierellä sairastuu myös itse, vaikka kuinka vahva ihminen olisi. Kirjoituksestasi kuulen sinun oireilun jo alkaneen, olethan miettinyt pettämistä ja viivyt kauppareissuilla pidempään, kun kotona ahdistaa. Olet vastuussa omasta elämästäsi ja tietysti lapsesi elämästä vielä tässä vaiheessa. Missä sinulla on parempi olla ja millaisen kasvuympäristön toivot lapsellesi? Sairaan, hyvinvoivan ja terveen?
Lapsen tapaamisasiat sovitaan lastenvalvojalla tai te keskenään. Viime kädessä oikeudessa. Lapsen äiti ei voi kieltää sinua tapaamasta lasta. Ja jos hänellä ei ole osoittaa minkäänlaisia todisteita siittä, että olisit hoitanut lasta huonosti tai oisit turvaton lapselle, en näe mitään estettä miksei sopimuksenne voisi olla sellainen, että olette lapsen kanssa esim. puoleksi. Ja vaikka alussa sopimus olisikin sinun kannalta vähemmän aikaa lapsen kanssa niin jatkossa se voi olla enemmän.
Voisitko neuvotella sellaisen sopimuksen, että saat lasta tarpeeksi nähdä, jotta pärjäät oman ikäväsi kanssa.
Voimia!
Iha hatusta: jos kysyy vaimolta, että kuis toi sisarus tälle ekalle lapselle?
Oletko tosissasi? No joka tapauksessa ero on jo vireillä.
Kuten tuolla FB kommenteissa toteatkin, miesten tunteita ja tarpeita usein vähätellään. Samoin miestä syyllistetään lähes poikkeuksetta ja naisia ei juuri koskaan näistä asioista: sitten vielä ihmetellään, miksi miehet eivät jaksa tuoda asioitaan esille. Juhlapuheissa herkkiä miehiä arvostetaan, todellisuudessa halveksutaan hyvin julmasti: ole mies, älä ole kynnysmatto jne.
Kamalaa mitä olet kokenut. Tuntuu tosi pahalta puolestasi. Itsekin olen naisena nykyään selibaatissa koska miestä en vain tahdo löytää. Yhden illan jutut ei kiinnosta ja siksi ihmettelen etteikö naisesi osaa arvostaa omaa elämää, miestään ja sitä että voisi saada seksiä. Tsemppiä tosi paljon, pettäminen tuntuu olevan oikeutettua.
Olet saanutkin jo kannustavia kommentteja. Minäkin kannustan sinua osaltaan hakemaan ratkaisua tilanteeseen. Ihanaa, että sinulla on tytär. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan ja on oikeutettu heihin. Toinen vanhempi ei voi rajata toista vanhempaa mielivaltaisesti ulos lapsen arjesta ja elämästä.
Hae yhteisen tekemisen mahdollisuuksia lapsesi kanssa. Yhdessä ulkoilua/ liikkumista, ruokailuhetkiä, leikkimistä, loruttelua, satuhetkiä, laulamista.
Kannustan sinua myös puhumaan tilanteesta lastenneuvolassa. Sieltä löytyy tukipalveluita.
Sosiaalipalveluissa on lasten huoltajuusasioiden sovittelua. Sieltä saa myös tietoa ja neuvoja, kuinka asioiden suhteen toimia.
Lähtökohtaisesti molemmilla vanhemmilla on yhtälaiset huoltajuusoikeudet lapseen. Yhteishuoltajuudessa toinen vanhemmista on ns. lähivanhempi, joka vastaa lapsen arjen taloudellisista vastuista käytännössä (mm. lapsilisä tulee hänelle, hän maksaa päivähoitomaksut ja muut kulut) ja lapsen kotiosoite on tiedoissa tällä vanhemmalla. Molemmat vanhemmat jakavat kuitenkin lapsen asumisen sovitusti, esim. viikko-viikko-periaatteella. Hyvin painavasta syystä lapsen huoltajuus määrätään vain toiselle vanhemmmista. Tai siinä tapauksessa, että toinen vanhempi ei missään nimessä halua yhteishuoltajuutta.
Toisen vanhemman yksipuolisiin vaatimuksiin ei tarvitse suostua. Toinen vanhempi ei voi uhkailla tai kiristää toista vanhempaa lapsen tapaamisesta/ huoltajuudesta.
Avioerotilanteessa suosittelen palkkaamaan asianajajan. Oikeudessa on mahdollista ensin sovitella huoltajuuden ristiriitatilanteissa. Jos tämä ei onnistu, niin sitten mennään käräjäoikeuteen, jossa tulee päätös tilanteeseen. Tämä käsittely vie toki ajallisesti pitkään, mutta tuo lopulta ratkaisun huoltajuusasiaan.
Avioero on yksi ratkaisu tilanteeseen, eikä se ole huono vaihtoehto tilannetta kuultuani. Suhteenne ei ole balanssissa ja joskus sitä ei parisuhteessa enää lukuisista yrityksistä huolimatta löydy.
Avioeron vireille laittaminen ja erilleen muuttaminen voi tuoda helpotusta ahdistavaan tilanteeseen. Siinäkin tilanteessa olet oikeutettu vanhempana tapaamaan lastasi normaalisti ja lapsi voi vuoroasua kummankin vanhemman kanssa sovitusti. Selvitä asiaa ja mieti, kuinka parhaiten lähteä toimimaan.
Mitä tulee seksuaalisuuteen ja seksielämään. Sooloseksi on aina ok. Löydä, miten se sinulla parhaiten toimii. Eron vireille laittamisen jälkeen sinun on mahdollista tehdä omannäköisiä ratkaisuja ilman syyllistämistä tai/ ja syyllistymistä, onko se sitten ihan yhden yön juttuja, sooloseksiä ja seksifantasioita, kaupallista seksiä.
Vaikutat henkilöltä, joka on hyvin huomaavainen ja haluaa tehdä asiat avoimesti ja rehellisesti. Avoimuus ja rehellisyys itseä ja toista osapuolta kohtaan on hyvä pitää mielessä. Tällöin et tee asioita/tekoja, jotka myöhemmin vaivaavat ja kaduttavat. Pelaat reilua peliä alusta loppuun saakka. Näistä asioista todennäköisesti keskustelet joskus aikanaan lapsesi kanssa. Hän kysyy, miten rakastuitte äidin kanssa, mitä hankaluuksia teillä tuli ja miksi erositte, ettekä halunneet olla enää yhdessä. Kaikkeahan ei aina kerrota, mutta sen minkä kerrot, saat kertoa rehdisti. Pettämiskuvioista tulee helposti toiselle osapuolelle lyömäase, jolla viedä asia raiteiltaan ja saada tilanne näyttämään muulta kuin se todellisuudessa oli.
Lapsesi kanssa keskity rakentamaan hyvä lapsi-vanhempi-suhde. Hänelle te molemnat vanhemmat olette tärkeitä. Anna hänen kokea se. Älä sorru mustamaalaamaan toista vanhempaa, äläkä tuo aikuisten riitoja ja tulehtuneita välejä lapsen jokapäiväiseksi arjeksi. Lapsesi huomaa viimeistään aikuisuuden kynnyksellä, kuinka asiat todella ovat. Tärkeintä on luoda lämmin ja vuorovaikutuksellinen suhde lapseesi. Sen ihmissuhteen, jonka rakennat hänen kanssaan lapsuusvaiheessa, kantaa koko loppuelämän.
Voimia sinulle tähän haastavaan elämänvaiheeseen. Kaikki kääntyy lopulta hyvin. Älä luovu lapsestasi.
No tämähän on helppo.. Viettelet sen naisen.. Hierontaa, koruja, sushia, hipsuttelua, kerrot kuinka kaunis, viiniä.. Haluaa varmasti huomiota ja läheisyyttä..
Rohkea ja tärkeä kirjoitus. Itse naisena olen enemmän haluava osapuoli, ja koen etten kestäisi seksitöntä parisuhdetta. Seksi on työtä parisuhteen eteen ja vahvan parisuhteen päälle rakentuu kaikki muu. Myös hyvä yhteisvammuus. Olen lapseton, joten en omakohtaisesti ole kokenut naisessa syttyvää omistushaluisuutta äitiyden myötä, ja olen lukenut että se liittyy huonoon itsetuntoon. Jos itsetunto antaa myöten, on äiti onnellinen siitä että isä saa luoda tasa-arvoisen suhteen tyttäreensä. Mielestäni olet ilmaissut rohkeasti tarpeesi, ja ne on sivuutettu. Jos vaimosi kieltäytyy tekemästä työtä suhteenne eteen, se ei todennäköisesti muutu. Kyseessä on myös sinun elämäsi ja isyytesi, molempiin olet oikeutettu ilman vaimosi lupaa.
Tuntuu siltä, että ethän pysty vaimosi kanssa yhdessä olemalla edes luomaan suhdetta lapseesi. Jos jatkat tuota suhdetta, niin lapsellesi voi tulla tunne, että isä ei välitä, koska ei koskaan tee hänen kanssaan mitään. Jos taas olette erossa, niin vuoroviikoin pystyt luomaan lapseesi suhdetta omilla ehdoillasi.
Jaksamista. Voin kuvitella miten vaikeaa on erota ja olla yhteishuoltajuudessa noin läheisriippuvaisen ihmisen kanssa. Kärsimys ei kuitenkaan kirkasta kenenkään kruunua ja nyt on aika olla terveesti itsekäs ja ajatella omia tarpeita – ja lapsen tarvetta yhteyteen molempaan vanhempaan. Harmi, että se on mahdoton liitossasi. Ero tuo aina ongelmia mukanaan, joita ei etukäteen voi edes aavistaa. Olisi hienoa, jos vaimosi olisi suostunut terapiaan. Kuten itsekin sanoit – silloin voisitte olla yhdessä koko ajan – myös vaimosi kanssa joka jossain vaiheessa elämääsi on ollut sinulle niin tärkeä, että olet hänen kanssaan aviossa. Mutta kuka korjaa rikkuneen?
Kehoitukset tukahduttaa oma seksuaalisuus mm ”sooloseksillä” on yhtä fiksua, kuin kehottaa puhumaan kiville, jos kumppani ei halua puhua/kuunnella. Juuri näin toisen tunteet ja tarpeet mitätöidään! Kontrollifriikin kanssa on myös täysin tuhoontuomittua muka tehdä enemmän kotitöitä, koska mikään ei ikinä riitä. Kun tämmöisen kumppanin kanssa on elänyt, on todella vaikea luottaa ihmisiin: yhtä kurjaa, kuin juopon tai hakkaajan kanssa olisi elänyt!
Aivan ja aivan. Joillekin naisille tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää että miehelle seksin tuoma läheisyys voi olla jopa tärkeämpi kuin laukeaminen.
Ärsyttävimmillään kontrollifriikki on kun muuttaa puolison tekemää huonompaan suuntaan, kun friikki itse tietää paremmin.
Uskomatonta, miten samanlainen kokemus voi olla jollain toisella! Ei ole tietenkään hienoa, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Mutta lähes täysin samanlainen kohtalo itselläni. Kiitos, että jaoit tämän. Oli lähes täysin, kuin olisin lukenut kertomusta omasta elämästäni. Tsemppiä!
No. Meillä me lähemmäs 10 vuotta ilman seksiä. Mahtui tuohon ajan jaksoon yhden käden sormilla laskettava määrä kertoja ja pari ihan kokonaan ilman seksiä kestänyttä 3 vuoden jaksoa. Hirveän vaikea sanoa, mistä moinen johtuu. Minäkin olen aina ollut se joka kantoi isomman vastuun kodista, ruuasta, koirasta jne. Vaimo vietti keskimäärin 4-5 iltaa viikossa, työpäivän jälkeen, harrastuksissa. Eipä siinä kauheasti ehdi yhteistä aikaa viettää, joten seksiäkään ei juuri tee mieli, eikä aikaa löydy. Tuon kirjoittaja miehen suhteessa on käynyt luultavasti niin, että puoliso on siinä 3-kympin paikkeilla, jolloin naisille tuntuu kaikille tulevan joku ihme ”tässäkö tämä oli”-kriisi. Lisäksi hän luultavasti seuraa aktiivisesti kaikkea täydelliseen äitiyteen liittyviä juttuja ja kokee kauheaa painetta olla Äiti. Huolta siitä, mitä lapsesta tulee isona ja miten tämän polkua voisi epävarmassa maailmassa tasoittaa. Ikävä tosiasia taitaa olla, että tätä äitiä ei voi auttaa, ennen kuin hän tajuaa itse asioita. Luultavasti hänen pitää ensin pettää ja sitä kautta kokea jonkinlainen herätys. Jos mies lähtee pettämään, mikään ei korjaannu koskaan.
Lähe pikaisesti suhteesta ja nykyään lastenvaljalle kun sanoo että haluaa viikko/viikko niin se onnistuu.Kerran täällä vaan eletäån ja moni ihminen elää selibaatissa onnettomana kunnes tajuaa eräänä päivänä olevansa vanha ja katuu ettei lähtenyt huonosta suhteesta.Liian moni ihm7nen suostuu toisen manipuloitavaksi seksittömään elämään.Olen sitä mieltä että puolisosi ei ole ansainnut psrisuhdetta jos hän ei välitä sitä hoitaa ,silloin hän on ansainnut yksinäisyyden.Jos parisuhteessa haluaa elää selibaatissa niin silloin pitää hyväksyä toiselle pettäminen tai vapaus lähteä.Tsemppiä ja etsi ihminen joka haluaa sinua,arvostaa ja osoittaa myös sen ❤
Et ole enää vastuussa vaimosi hyvinvoinnista. Hän kun selkeästi ei ole yrittänyt tehdä omaa osansa tilanteen parantamiseksi.
Olet sen sijaan ensisijaisesti vastuussa lasten hyvinvoinnista, ja toissijaisesti omasta. Lyhyellä tähtäimellä ja pitkällä. Sanot että vaimo ei kestäisi. Mieti miten lapset kestäisi. Rakenna edellytykset lasten vuoroviikoin asumiseen. Älä anna vaimolle edellytykset osoittaa oikeudessa sormea ”hän ei tee mitään lasten kanssa”, koska sitä tullaan ottamaan syyksi äidin suurempaan lähivanhemman rooliin. Vaikka olisi vaimon valinta, ja vaikka pystyisit hyvin niihin kaikkiin.
(Omalla kohdallani oikeus uskoi vastapuolen väitettä että ”lapsilla ei ole sänkyjä” ja ”ei ole tottunut kotitöihin” Juu, jos vaimo on muutama kk työttömänä ja on jo hoitanut kotityöt miehen tullessa töistä kotiin, niin mies varmasti unohtaa kuinka niitä tehdään, kun on 11-vuotiaasta tehnyt, eikä myöskään opi mitään 9 kk asumiseron aikana)
Eron kynnyksellä vaimo tulee yrittämään manipuloida lapsesi. Joten mieti, kannattaako viivytellä että ymmärtävät enemmän. Ja varmista, että lapset ymmärtävät etteivät ole mitenkään syyllisiä eroon. Että eroat äidistä eikä heistä.
Pelasta lapset. Varmista, että saavat elää myös arkea tasapainoisen isän kanssa. Älä jää liittoon, jonka esimerkkiä tulee tuhoamaan heidän parisuhteet aikuisina.
Kurjaa. Olen pahoillani puolestasi.
Mille suhteenne mahtoi pohjautua ennen lasta? Ehdittekö tutustua arkeen ja vaikeuksiin, testata yhteistä tunnepohjaa ja lujittaa sitä? Arki voi olla epätodellista höttöä ja tulevaisuusunelmatkin jäädä ääneenlausumattomina pilviin. Lapsen syntymä helposti laukaisee molemmissa vanhoja traumoja. Riittämättömyyttä, lunastustarvetta, turvattomuutta, ulkopuolisuutta. Niiden lähtökohdat ovat sylttytehtaalla eli lapsuudenkodissa. Puoliso on niihin syytön, tahattomasti menneisyyden haamuja herättäessäänkin.
Erikoinen ajatus, ettei seksi sovi äitiyteen. Minusta ihan päinvastoin…eikä olisi lastakaan ilman seksiä. Naisellisuus saattaa puhjeta kukkaan äitiyden myötä – kuten miehisyys isyyden. Väsymys ON, mutta kumppanin läsnäolo ja hellyys lievittävät. Jos vaimo ei päästä miestä lähelleen eikä lapsensa lähelle, hänellä on puolustustoiminto päällä. Hän kokee uhkaa ja turvattomuutta, joka EI ole todellinen. Päinvastoin. Hän käyttäytyy itse uhkaavasti, häätäen isän pois reviiriltä. Kenties hän kokee lapsen täyttävän hänen tyhjiönsä; tunnetyhjiön, joka on syntynyt kun hänen omat varhaiset tarpeensa ovat jääneet huomiotta. Seurauksena arvottomuudentunne, virheiden pelko, tarve olla erehtymätön, kaikkivoipa. Pelkäävä luo kontrolloivalla höösäämisellään ympärilleen lisää turvattomuutta. Epäluottamuksen muurit pystytetään isänkin eteen. Virhe!
Lapsi ei ole jatke, täydennyspala. Lapsi on hedelmä, ehjä ja kaunis.
Vaimosi ei todennäköisesti ymmärrä pelkäävänsä omia pelkojaan, jotka äitiys nostaa pintaan. Lapsi on elämän lapsi, joka tarvitsee ohjausta ja suojaa. Se rakentuu viisaudella ja luottamuksella. ”Maailma on hyvä, kaikki on hyvin, kaikki järjestyy.”
Ehkä sinä olet sellainen turvapaikka lapsellesi, isä joka ei pelkää. Joka uskaltaa olla vapaa ja antaa lapsen kasvaa vapauteen.
Tee parhaasi. ”Pidä itsesi miehenä.” Kyllä kaikki järjestyy.
Lapsen äidin osalta aivan sekopäistä touhua. Tuo kierre pitäisi saada katkaistua, ettei ole noin kiinni lapsessaan. Siis että voit lähteä lapsen kanssa yksin ulkoilemaan tai äiti käydä itsekseen kaupassa, lenkillä tms.
Jatkuvaan lapsen/lasten kanssa olemiseen kyllä väsyy, useammin se vaan tuntuu olevan niin päin että mies ei sitä vastuuta halua ottaa. Ihanko tosissaan vaimosi estää sinua lähtemästä vaikka lapsen kanssa leikkipuistoon tms?
Ja 2 vuotta ilman seksiä parisuhteessa on kyllä paljon. Meillä mies kitisee seksin vähyydestä, kun sitä on keskimäärin 2 kertaa viikossa. Eikä muuten ole pahemmin lapsia hoitanut – vaikka toki osaakin. Synnytyksen jälkeenkin ehkä 2kk voi mennä toipumiseen mutta ei nyt enempää normaaleissa tapauksissa…
Todella kypsää, siis viisasta tekstiä aviomieheltä.
Vieläpä hän on pystynyt nostamaan kissan pöydälle kotona. Totaalista selibaattia ei voida tavikselta vaatia, ellei satu olemaan katolinen pappi. Vaimo tarvitsisi psykologista apua, johon häntä kuitenkaan ei voi pakottaa. Huomaan että kirjoittajamies ei tee asioita hetken mielijohteesta, vaan pohtii vaihtoehtoja ensin.
Mulla meni ekan lapsen jälkeen noin 9 kk, että limakalvot palautuivat synnytyksestä. Sitä ennen ne pari kolme seksin yritystä olivat kivuliaita. Tokan jälkeen ei touhuttu reiluun vuoteen, mutta ei tuntunut olevan kummallekaan kovin iso ongelma. Vitsailtiin asiasta ja koen, että näin pidettiin se asia kuitenkin avoinna. Muistan väsymyksessäni torjuneeni kerran mieheni yrityksen. Toisen vauvan vuosi oli paljon raskaampi kuin ekan vauvasta johtuvista syistä.
Meillä minä halusin aina enemmän/useammin seksiä kuin mies. Muistan, että se joskus turhautti seurusteluaikana.
Olisin myös todella kiitollinen, jos isä haluaisi viettää lastensa kanssa aikaa. Näin meilläkin on. Kuinka ihanaa, kun viikonloppuna saat äitinä hetken rauhan, kun isä lähtee lasten kanssa ulos pariksi tunniksi. Ei tätä jaksaisi ilman.
Harmi, ettei puoliso halua terapiaan. Voisiko asiasta puhua luottamuksella jollekin kolmannelle osapuolelle, joka voisi käsitellä asian puolisosi kanssa? Joku läheinen. Seksin merkityksestä ja erosta. Parisuhteessa helposti se puolison sanoma ei hetkauta suuntaan eikä toiseen vaan tarvitaan joku muu sanomaan ja vaikka vielä antamaan oma näkökulmansa. Eikö se terapiakin perustu siihen? Että ollaan kaksin jumissa ja joku kolmas avartaa silmiä.
Tsemppiä ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! Jos saatte apua niin ehkä voi olla vielä mahdollisuus löytää toisenne. Se väsymys on kamalaa ja on voinut muuttaa naista jo. Ehkä hän on hukkunut itsekin ja tarvitsee apua päästäkseen pinnalle.
Tuttu ongelma näin naisena ja synnyttäneenä. Sillä kuitenkin huijaa itseään ja toista, koska ongelma on ratkaistavissa, jos niin haluaa. Seksiä ei haluta jos sitä ei harrasta, se on huono kierre parisuhteen kannalta. Haluttomuuteen voi auttaa liukkari, itsetyydytys, porno ja seksilelut. Ja lapsiperheessä melkeen ne ajat täytyy vaan sopia, niin tylsää kuin se onkin. Eihän sitä lähtökohtaisesti aina tee mieli, mutta joskus aloitan ne puuhat ihan vaan vähän kiusaamalla miestä. Ja siinä saattaa halut herätä. Se on vähän niinkun hieroisi toisen harteita. Koitetaan pitää se niin, että voi myös olla menemättä pidemmälle jos ei siltä tunnu. Pääasia on aina että on hyvä ja rakastava olo molemmin puolin. Saa joskus tunnelma olla lässähtänytkin, sillon sen voi myöntää ja sille nauraa ja sitten vaan käperrytään toistemme kainaloon. Joku toinen kerta sitten onkin ihan huikean kivaa ja ihanaa. Parempi kun ei ota suorituspaineita. Mutta suhde ilman seksiä ei ole kyllä ainakaan parisuhde ja jos toinen ei miellytä, voi tunnustella itsessään niitä syitä. Itselläni se on usein se että puoliso on liian kireänä. Sillon koitan pistää oman täydellisyyttä tavoittelevan itsekkään vaatimistason sivuun ja yritän ajatella empaattisesti mikä mahtaa hänelle sen aiheuttaa ja otan puheeksi ja koitetaan miettiä yhdessä miten tilannetta voisi helpottaa. Yhdessä on valittu mennä eteenpäin ja sen eteen täytyy tehdä töitä. Tsemppiä!
Kiitos viestistä. Sellainen tuli tästä mieleen, ei liity pelkästään sinun viestiisi, vaan yleisesti puhuttuna, niin miksi ihmiset lopettavat kokonaan seksin jos yhdyntä tuntuu kivuliaalta. Kun yhdyntä on vain yksi pieni osa seksiä ja sitä voisi harrastaa miljoonalla eri tavalla, vaikka yhdyntä ei olisikaan vaihtoehto.
Minä olen ihmetellyt tätä myös. Itselleni yhdyntä on ollut kivuliasta koko seksuaalisesti aktiivisen ikäni, ja kykenen silti nauttimaan seksistä aivan valtavasti. Ihan vaan yhdessä masturbointi voi olla todella tyydyttävää ja läheisyydentunnetta lisäävää. Yhdyntäkin onnistuu silti säännöllisesti ja voin nauttia siitä kivusta huolimatta, kun ollaan opeteltu ottamaan kivut huomioon.
Kaiken muun hellyyden merkitystä parisuhteessa ei mielestäni arvosteta tarpeeksi. Ihan vaan päivittäiset halit ja nopeat ohimennen annetut pusut ja koskettelut pitävät yllä halua kumppania kohtaan, vaikka olisikin sellainen ajanjakso elämässä, kun ei seksi maistu niin usein.
Myös parisuhteen ulkopuolinen seksi on kyllä tehty yhteiskunnassamme ihan liian isoksi möröksi. Todella keinotekoinen ajatus minusta, että seksi kuuluisi vain parisuhteeseen ja jos sitä ei siinä ole niin sitten on oltava kokonaan ilman. Ja vaikka kumppanin kanssa olisikin hyvää seksiä, niin miksei siihen voisi hakea vaihtelua muualta kuten mihin tahansa muuhunkin harrastukseen? Pysyy mielenkiinto yllä, eikä se todellakaan vähennä rakkautta ja sitoutumishalua omaan kumppaniin. Näin ei tietenkään pidä toimia jos kumppani ei halua, mutta mielestäni tämä voisi olla yhteiskunnassa moraalisesti hyväksytympää.
Kaikkein tärkeintä mielestäni on, että näistä asioista keskusteltaisiin kumppanin kanssa. Ei auta hiljaa yksin jupista että tuo tekee kaiken väärin, kun ei kerro miten haluaisi toisen osoittavan välittämistä. Jos toinen ei suostu edes tähän, niin sitten suhde on kyllä umpikujassa.
Olen kokenut saman, ainoa millä asia korjaantui oli ero. Sain takaisin lapseni, koska olemme yhteishuoltajuudessa. Mikä mahtava tunne kun vuosien jälkeen saat olla isä lapsillesi
Rohkea ja hyvä kirjoitus. Parisuhteessa on kaksi osapuolta ja molempien panos sen säilymiseen tarvitaan. Elä ”ulkopuolisena” saman katon alla on varmasti raastavaa. 8kk on piiitkä aika ja 2v aivan järjetön. Vaikkei vaimosi tekisi mieli seksiä niin hellyyttä ja läheisyyttä pitäisi pystyä antamaan. Itsekin muistan vauva-ajan symbioottisen olon lapsen kanssa, mutta jos haluaa elää parisuhteessa niin siitä pitää pystyä irtaantumaan. Muuten käy niinkuin jo nyt epäilet, päädytte eroon.
”Lopuksi sanoin, että ei hän voi yksin päättää siitä, että parisuhteessamme ei ole seksiä, jos hän ei seksiä halua, mutta minä haluan”
Tämä särähti silmiin pahasti. Tietenkin vaimosi voi yksin päättää siitä, että parisuhteessanne ei ole seksiä. Jos parisuhteessa jompikumpi ei halua seksiä, silloin sitä ei yksinkertaisesti ole vaikka toinen kuinka haluaisi.
Olin itsekkin tuollainen äiti, mies ei juuri saanut lastaan edes pitää sylissä. Suosittelen lämpimästi olemaan yhteydessä teidän neuvolantätiin, nimi löytyy neuvolakortista. Sitä kautta äitikin voi saada helpommin apua. Toivon että saatte apua ja onnistuttu asian selvittämään.
Samaistun naisena miehen tuskaan. Itse olen ollut puolisoni kanssa yli 10 vuotta yhdessä, lapsia on yhden käden sormin, viimeisen 5 vuotta tarjolla on ollut joulu/juhannus jyystö viiden minuutin ajan. Mies on äärettömän häveliäs, seksiä vain omassa makuuhuoneessa lauantai iltana kun koko talo on ollut hyvän tovin hiljaa. Kaikki romantiikka on jäänyt ja seksistä on tullut sellainen kahdesti suoritettava toiminto, jolla emännän saa hiljaiseksi seuraavan puolen vuoden ajaksi. Toisinaan tuntuu, että itse voisin mennä perä edellä puuhun, mutta miestä ei voisi seksi vähempää kiinnostaa. Olen jopa ehdottanut miehelle sivusuhdetta, mutta kun ei kiinnosta niin ei, ei kuulemma tee mieli seksiä. Täälläkin ollaan siis selabaatissa alle kolmikymppisenä, ihan tätä en kuvitellut parikymppisenä.
Tämän tekstin luettuani sanoisin, eroa.
Ja lapsen asumiseen ja olemiseen ei yksistään kysytä äidin mielipidettä.viikko/viikko on mahdollinen jos työsi ym.sen mahdollistaa
(Näissä auttaa lastenvalvoja tai ihan sitten oikeuden päätös)
Jos ero tulee ja äiti noin epätyypillisen paljon kiinni lapsessaan, niin on ehkä vieraannuttamisriski. Tätä kirjoittaja itsekin pohti. Ne on käsittääkseni kammottavia tilanteita kaikille. Äiti pitää kiinni lapsesta entistä vimmatummin, viranomaiset eivät viime kädessä tee mitään, isä sairastuu lopulta, äiti ehkä sairas alun perinkin.
Yksi tuttava kävi lopulta laittamassa eron vireille ja kartoi kaikella rakkaudella puolisolleen, ettei halua eroa vaan jatkaa, mutta ei tällaisessa liitossa. Sillä kertaa se onneksi toimi ja nyt siitä taitaa olla jo yli 10 vuotta aikaa.
Kiitos tästä julkaisusta. Tunnistan itseni vaimona. Meidän vauva alle vuoden. Tilanne meillä ei näin paha, kuin sinulla..
Mutta koen jatkuvaa tarvetta kontrolloida ja kommentoida. Mieheni tuntee tekevänsä kaiken väärin ja se on minun vika. Hän on hyvä isä ja kumppani. Olen tunnistanut itsessäni psykologin avulla asioita joita haluan muuttaa, pitkä matka vielä edessä. Alkoholistin lapsena olen mm. läheisriippuvainen ja uskon tämän olevan ongelmieni taustalla.
Toivottavasti tämä mies pistää vaimonsa lukemaan tämän tekstin.
Onpas outo nainen mie antasin mitä vaan että mies haluaisi ottaa vastuuta lapsista muutenkin kun että on pakko kun minä olen töissä (ja sekin on maailmanloppu) . Kahdestaan ne on aikaan saatu molempien niistä pitäisi huolta kantaa . Meillä seksi elämä pikkuhiljaa on palautumassa siinä ei mitään mutta joskus minäkin voisin nukkua aamulla vähän pidempään ja isäkin voisi herätä lasten kanssa edes yhtenä aamuna .
Minulla on saan kaltainen tilanne mutta täysin halutin osapuoli on mies. Olen itsestäni huolta pitävä,hyvän näköinen nainen ja meillä on kohta 3v kaunis tytär.Mies saa hoitaa tytärtä ihan niin paljon kuin tahtoo ja minä hoidan kaikki kotityöt,myös sen leivän pöytään. Miestä ei vaan seksi kiinnosta lainkaan.