Mies on muutakin kuin kolmen minuutin panokone

Tulin kirjoittaneeni tekstin kosketuksesta. Siitä, että toisen sylissä oleminen voittaa helposti kolme minuuttia kestävän mekaanisen panemisen. Sain tekstistä paljon kommentteja. Teksti osui maaliin. Kävi vain niin, että miesten kommentit loistivat poissaolollaan. Haluan kommentoida itse, miehenä. Ja minä tiedän, että kirjoittaessani tämän seuraavan tekstin, puhun hyvin monen muun miehen suulla. En ole yksinäinen miesfriikkisusi tunteineni ja ajatuksineni.

”Miehetkin on herkkiä ja tarvitsevat tunteen, että ovat haluttuja ja riittäviä.”

Niin kirjoitti minulle eräs nainen. Kuinka oikeassa hän onkaan. Puhun tässä omasta puolestani. En edusta ryhmää mies, vaan olen yksi heistä, mutta samalla hyvin moni muu. Minulle ei miehenä mikään ole niin tärkeää kuin tunne, että olen riittävä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin se, että minun viereeni tullaan istumaan, tunnen kosketuksen kasvoillani, hiuksillani ja ihollani. Että siinä hetkessä koen olevani mies, ihminen, joka tuntee olevansa hyväksytty, haluttu ja näkyvillä.

Se on kulttuurillinen harha, että mies edustaa olemassaolollaan turvaa ja voimaa. Tai ehkä mies edustaa myös niitäkin, mutta sen kaiken takana mies haluaa tuntea olevansa myös itse turvassa. Ehkä meidät on kasvatettu olemaan näyttämättä heikkoutta ja siksipä vahvuuteen sairastuneita näkeekin liiaksi ympärillämme. Heikkoina hetkinä tartumme pulloon tai muuhun pakovälineeseen. Silti jokaisen vahvan kuoren alla elää kasa arpia ja haavoja, jotka kaipaavat pehmeää kosketusta, jotta haavojen tuoma kipu ei tuntuisi niin pahalta. Ehkä meillä ei ole vielä tarvittavaa rohkeutta sanoa ääneen, että emme mekään yksin pärjää.

Minä en halua pärjätä yksin. Minä haluan riisua itseni alastomaksi ja näyttää mieskuoren alla olevat arvet. Haluan olla teeskentelemättä, että minä olen se turva, jonka isoille hartioille voi painonsa pudottaa. Tai kyllähän minä haluan olla se turva, mutta haluan samalla, että myös minut otetaan vastaan niinä hetkinä, kun omat jalat eivät tunnu kantavan. Ei mies oikeasti ole mikään kolmen minuutin panokone ja mekaaninen suorittaja. Tai jos on, niin mies on liikaa uskonut niitä valheellisia kasvatusoppeja, joita miehille on annettu.

Haluan tuntea ihollani kosketuksia. Haluan tuntea sormet, jotka hiljaa valuvat kuin sadepisarat hiuksieni seassa. Haluan tuntea pehmeät huulet kaulallani ja huulillani. Haluan tuntea kosketuksessa sen, että minä olen haluttu ja riittävä. Haluan, että mieskuoreni alla olevia haavoja hivellään ymmärryksellä ja herkkyydellä. Haluan, että kyyneleet, jotka lähtevät valumaan poskillani, otetaan kiinni. Että niille annetaan lupa olla näkyvillä. Haluan, että minulle sanotaan sanoja, jotka saavat minut tuntemaan itseni rakastetuksi. Haluan niitä samoja asioita kuin ihan jokainen ihminen haluaa. Tunnetta olevansa hyväksytty ja rakastettu. Haluan olla kaikkea muuta kuin kolmen minuutin panokone. Harva sellainen haluaa olla.

Sillä ole mitään väliä, että onko mies, nainen tai jotain siltä väliltä. Rapsuttamalla sukupuolen pintaa, sen alta paljastuu ihminen. Eikä ihmiset poikkea toisistaan millään tavalla. Jokaisen ihmisen sisällä on kuitenkin vielä se pieni lapsi, joka hamuaa ympärilleen huomiota, turvaa ja rakkautta. Ja jos niistä kolmesta asiasta jää paitsi, ihminen reagoi. Jokainen meistä haluaa tulla hyväksytyksi, rakastetuksi ja kokemuksen olevansa turvassa. Siinä teille oikeaa kuvaa miehestä, koska väitän, että suurin osa miehistä allekirjoittaa tämän, vaikka ei sitä julkisesti tunnustakaan.

Jos vielä koette tarpeelliseksi kertoa, että suomalainen mies ei osaa tuntea, niin voin kertoa, että olette syvästi väärässä. Olemme hiljalleen murtamassa historian tuomaa taakkaa ja meidän sisältä kuoriutuu ihminen. Jokainen ihminen tuntee. Vielä on olemessa miehiä, ihmisiä, jotka eivät tunnettaan uskalla näyttää johtuen harhaisesta kasvatuksesta miehuuteen. Jokainen kuulemani lause, kuten:

”Iso mies ja vollottaa.”

”Pojat ei itke.”

”Kyllä miehen pitää vähän enemmän kipua kestää.”

Jokainen pojan tai miehen herkkyyttä pilkkaava ja alentava lause kertoo enemmän sanojastaan, joita toivottavasti on tulevaisuudessa hyvin pieni vähemmistö.

Koska ei sillä ole mitään merkitystä, onko mies, nainen tai joku siltä väliltä. Jokainen meistä on ihminen, joka haluaa kokea olevansa riittävä ja rakastettu.