Yleinen mielikuva miehen kehitysvaiheesta on yksinkertainen ja nopea selittää. Vähän alle kaksivuotiaana poikalapsi löytää pippelinsä ja sen jälkeen, kuolemaansa saakka, yrittää löytää paikkaa, johon sen työntää. Kaikki muu tekeminen miehen elämässä on pelkkää kosmetiikkaa. Tämähän on pelkkää vitsiin puettua panettelua. Minä paljastan nyt miehestä jotain syvempää. Nimittäin mies ei olekaan pelkkä ihmisen muotoon muovailtu penis.

Olen blogiani kirjoittaessani aiheuttanut joissakin ihmisissä syvää hämmennystä. Olen tullut paljastaneeksi, että miehelläkin on tunteet ja että mies voi tuntea jopa ikävää. Se on tullut monelle suurena yllätyksenä. Puhun blogissani tietenkin vain yhden miehen äänellä, joka on omani, mutta väitän rohkeasti, että puhun myös monen muun miehen äänellä, jotka eivät itse halua ääntänsä ulos saattaa. En ole friikki, enkä miesten vaatteisiin ja ruumiinosiin pukeutunut nainen, vaikka sitäkin on epäilty. Olen mies, joka täyttää helmikuussa neljäkymmentä ja olen yksi monien kaltaisteni joukossa. Mies, joka toimii tunteella. Mies, jonka pippelikin toimii vain tunteella. Rakastutaan ensin vähän ja sitten sinä saat minulta, mitä ikinä haluat vain pyytää. Olen se seuranhakuilmoituksen mies, joka katsoo profiilikuvassa suoraan kohti, jolla antaa luvan itsensä aukaisemisesta, itsensä alttiiksi laittamisesta ja sen kuvan taustalla ei näy kallista venettä, vaan elämän sirpaleisuus. Sellainen kuin useammat meistä miehistä ovat, sen jälkeen kun kaikki naamiot ja roolit on riisuttu. Sille ei voi mitään jos se ei ole tarpeeksi. Ei minulla sellaista ilmoitusta ole, mutta yritän näyttää elävänä samalta.

Minä olen mies, joka puhuu tunteista. Ympäriltäni löytyy ihmisiä, jotka arvostavat sitä. Joissakin toisissa asioissa olen hämmästyttävän huono. Jos joku haluaa minusta poraajan tai autonkorjaajan, niin saamatta jää. En osaa, olen kyllä yrittänyt ja väitän, että sellainen ihminen, joka arvostaa miehessä toimintaa, tulisi hulluksi kanssani. Minun pitäisi porata reikä seinään, niin haluaisin vain puhua tunteista. Puhuisin sille porallekin, mutta ei se seinään reikää toisi. Minä näytän miehenä rakkauteni puhumalla ja joku toinen mies näyttää rakkautensa poraamalla seiniin reikiä, eikä kumpikaan rakkaudenosoitus ole toista arvokkaampi tai vähäisempi. Mies näyttää rakkautensa niillä avuilla, mitä hänellä on ja sen on oltava riittävästi.

Minä olen miehenä tunnepornoa. Näin minua on valistettu. Otan sen vastaan kunnialla. Minun tapani toteuttaa miestä sisälläni on valuttaa ulos kaikki ne tunteet, jotka sieltä on ulos valuakseen tulossa. Katson niitä pisaroita edessäni, joista suurimman osan jaan läheisilleni ja jäljelle jääneet muovailen sanoiksi, jotka kirjoitan tunnepornoksi blogeihini. Se on minun tapa porata reikää seinään tai vaihtaa autoon talvirenkaat. Se on minun tapani miehenä rakentaa omin käsin omakotitalo. Se on minun tapani miehenä rakastaa ja jakaa rakkauttani sitä haluaville. Olen täynnä tunnetta, kaipausta, ikävää, rakkautta, pelkoa, kipua, keskeneräisyyttä, häpeää ja ylpeyttä. Niin kuin kaikki muutkin miehet ovat. Minulle on vain luontaista tuoda ne kaikki julki. Ottaa vastaan siitä ilmenevä ihmisten ihailu ja viha. Se on minun tapani olla mies. Ja vaikka olenkin muiden miesten tavoin löytänyt pippelini siinä vähän ennen kahta ikävuotta ja sen jälkeen hämmentyneenä etsinyt sille kotia, niin sen pippelin ympärillä on niin paljon kaikkea muuta, minkä ympärillä voi elämäänsä pyörittää. Mies, jonka mieltä ja vartaloa pyörittää tunteet, jotka välillä vie miehen mitä kauniimpaan taivaaseen ja välillä mitä syvimpään helvettiin. Ja kyllä se on aina ollut tunne, joka tätä miestä vie, ei järki eikä pippeli.

Mies on kuitenkin vain ihminen ja jokaisen ihmisen syvällä sisässä asuu pieni lapsi, joka haluaa, että joku tulee ja koskettaa häntä hyväksyen ja niin, että lapsi tuntee olevansa turvattu ja rakastettu.

Sitä minäkin elämältäni eniten haluan, miehenä ja ihmisenä.

Sellainen on mies vuosimallia 2016.

X