Mikä minusta tulee isona?

Jäätelöauton kesäkausi on alkanut.

Olen miettinyt, että mikä minusta tulee isona? Vihdoin keksin sen eilen. Alan ajamaan punaviiniautoa. Se vaatii ensiksi sen, että alkoholin myynti vapautuu ja en minä sitä varsinaisesti toivo, mutta kyse on vääjäämättömästä muutoksesta, niin olen sitten kärppänä paikalla.

Punaviiniautona toimii vanha hippivolkkari. Kylkeen on piirretty kaikkea mukavan värikästä. Auton katolle virittelen kaiuttimen, josta soitan punaviinin siemailuun sopivaa biisejä, kuten Leonard Cohenin tuotantoa. Länsi-Tampereella liikkuessani vaihdan Popedaan.

Voisi ajatella, että on hieman vastuutonta myydä alkoholia alkoholiongelmaiselle kansalle suoraan kotikadulle tuotuna. Ehkä onkin niin, mutta vastuullisuuden ja vastuuttomuuden rajalla tässä on muutenkin liikuttu jo vuosikausia. No miettikää nyt itsekin minkälaisella parisuhdehistorialla minä tätä parisuhdeblogiakin työkseni kirjoittelen.

Ja enpähän minä punaviiniä kotiin ihmisille myykään. Punaviiniauto toimii nimittäin sillä tavalla, että auton sisälle saa tulla nauttimaan lasillisen tai maksimissaan kaksi punaviiniä. Auton takatilaan on viritetty niin sanottu rakkaus- ja rentoutumistila, jossa muutama palkkaamani helvetin miellyttävä ihminen lukee samalla Pablo Nerudan ja Gunnar Ekelöfin runoja ääneen. Menuun kuuluu halutessa myös intensiivinen päänahka-, hartia- tai jalkahieronta. Lisämaksulla saa siihen mukaan semi-eroottisen twistin, mutta vain asuinalueella, jossa asuu paljon parisuhteessa asuvia, ovat nimittäin useat sellaisen tarpeessa.

Auto pysähtyy kulloisellakin pysähtymisalueella noin tunniksi. Autoa ajaa palkkaamani kuski, sillä itse en voi. Nimittäin minun tehtäväni punaviiniautossa on vieraiden kanssa viinin juominen. Joten pystyn itse ajamaan korkeintaan ensimmäiselle viinipisteelle. Päivän viimeisellä viinipisteellä voi tämän vuoksi olla hieman erilainen tunnelma kuin ensimmäisellä pisteellä. Voi hyvinkin olla, että musiikin sijaan laulan itse ja luen omia runojani Nerudan ja Ekelöfin sijaan.

Tämä kaikki on vielä suunnitteluvaiheessa, mutta eipä tässä muutakaan ole kuin aikaa sorvata idea sellaiseksi, että muutaman kymmenen vuoden päästä tämän idean voi toteuttaa. Voisi ajatella, että olen siinä vaiheessa jo ikäloppu vanhus, mutta pitää muistaa, että onhan meillä presidenttinäkin guppe, joka paukautti lapsen alulle seitsemänkymppisenä. Niihin hommiin nähden viinin juominen hippiauton takatilassa ei ole homma eikä mitään.

Pitäähän ihmisellä suunnitelmia olla.