Havaintoja parisuhteesta

Mikä on tarpeeksi hyvä syy erota?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kaksi palautetta, jotka tulivat tekstini ”Miehen kosketus” jälkeen, saivat oloni surulliseksi. Toisessa lukija kirjoittaa, että kyyneleet valuvat kosketuksen kaipuusta, jota hän ei syystä tai toisesta ole saanut suhteessaan aikoihin. Toinen taas kirjoittaa, että koskemattomuus ja puhumattomuus on tehnyt hänestä vain tyhjän kuoren. Hän itkee nähtyään, kuinka hänen miehensä silittelee ja rapsuttaa lempeästi koiraansa, mutta häntä ei ole enää vuosiin kosketeltu. Hän huomaa, että miehellä olisi kyllä kykyä lempeyteen, mutta hänelle sitä ei haluta antaa.

Eräs tuntemani ihminen sanoi minulle, että tyytymättömyys ei ole tarpeeksi hyvä syy erota. Kysyessäni että mitkä ovat tarpeeksi hyviä syitä eroamiselle, hän vastasi, että pitkään jatkunut väkivalta, jatkuva pettäminen tai hoitamaton päihdeongelma. Kaikki muut syyt ovat hänelle liian heppoisia. Syyksi tälle hän kertoo armottomuuden itseään kohtaan ja ympäristön paineen. Hän ei kestäisi sitä, että ympäristö tuomitsisi hänet eron vuoksi. Eikä pystyisi antamaan itselle anteeksi sitä, että luovuttaa ja jättää kesken.

Samaa kirjoitti eräs toinenkin ihminen minulle. Ympäristön paine on aivan liian suuri sille, että edes harkitsisi eroa. Tämän vuoksi hän on kestänyt vuosien ajan puolisonsa taholta miltei täydellistä välinpitämättömyyttä. Siihen kuuluu koskettamattomuus, puhumattomuus ja seksittömyys. Seksiä hän sanoo saavansa suhteen ulkopuolelta, mutta rakkaus ja hellyys loistaa poissaolollaan. Hänelle suhteeseen jäämiseen on riittänyt, että puoliso ei kuitenkaan juo liikaa eikä hakkaa.

Eräs lukija kirjoitti, että on ihmetellyt sitä, miksi fyysinen pettäminen tuntuu olevan suorastaan saatanasta ja pettäjä tuomitaan tekemästään teosta?  Eikö pettämistä ole myös se, että yksipuolisesti päättää alkaa välinpitämättömäksi puolisoaan kohtaan? Lopettaa koskettelun, seksin, yhdessäolon, puhumisen ja kaikki, mistä toimiva parisuhde yleensä koostuu. Pettämistähän se on yhtä lailla. Se kun ei vain ulkopuolelle näyttäydy yhtä rumana ja itsekkäänä tekona kuin fyysinen pettäminen, vaikka pitkään jatkuneena tekona se on jopa itsekkäämpää,

Tämä yhdistettynä siihen, että liian moni ajattelee vielä niin, että riittäviä syitä eroamiselle on aiemmin mainitsemani järeät syyt, johon välinpitämättömyys ja seksittömyys ei kuulu, niin yhtälö on valmis. Ellei ole valmis tyytymään seksittömään ja kosketuksettomaan loppuelämään, eikä koe olevansa heppoisin syin oikeutettu eroon, niin yhdeksi vaihtoehdoksi jää ulkopuolinen suhde, jossa tulee edes hetkellisesti nähdyksi ja halutuksi.

Niin kuin teki monen muun ihmisen tavoin  minulle kirjoittanut nainen, joka kolmen vuoden seksittömyyden jälkeen tuli pettäneeksi puolisoaan. Puolisoa, joka oli kolmen viimeisen vuoden aikana antanut eniten huomiotaan koiralleen, harrastukselleen, perjantaipullolleen ja pelikonsolilleen. Naisen pettämisen tultua ilmi, kukaan ei paheksunut miehen henkistä pettämistä ja välinpitämättömyyttä, mutta nainen leivottiin muutaman henkilön osalta välittömästi moraalittomaksi huoraksi.

Tämän kaiken ympärillä, varsinkin vanhempi ikäpolvi, huutaa kovaan ääneen, että ihmiset eroavat nykyään aivan liian helpoista syistä. Sitten on heitä, jotka syystä tai toisesta kuuntelevat kyseisiä huutelijoita ja tekevät heidän luomasta ilmapiiristä itselleen ympäristön paineen, jonka vuoksi jäävät suhteeseen, josta olisi pitänyt lähteä jo aikoja sitten. Pahimpina seurauksina tästä on masennuslääkkeet, katkeruus ja ajatus, että tähän pitää vain tyytyä.

Ihmiset eroavat vieläkin liian myöhään ja liian harvoin. Ei tarvitse tulla lukusia kertoja hakatuksi tai petetyksi ollakseen oikeutettu eroon ja onnellisempaan tulevaisuuteen. Kenenkään ei tarvitse tyytyä pelkkään kuorena olemiseen. Kenenkään ei tarvitse välittää, mitä ulkopuolella omista valinnoista tuumataan. Ei kai me sukulaista, puolisoa tai naapuria varten eletä? Eniten me elämme itseämme varten ja kuka tietää paremmin, mikä on itselle parasta kuin ihan se oma pelikuva? Jos joku pitää sitä itsekkäänä elämänkatsomuksena, niin siinähän pitää.

En halua kirjoituksissani jaella ihmisille neuvoja, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Jos kokee parisuhteessaan ahdistusta ja rajua tyytymättömyyttä, niin sisälleen sitä ei kannata jättää. Jos oma puoliso ei suostu kuuntelemaan (saamieni viestien perusteella surullisen usein), niin sitten voi puhua jollekin toiselle, kunhan puhuu. Yksin ei kenenkään pidä jäädä.

Niin ja jos oma puoliso ei ole valmis kuuntelemaan, niin aivan hyvin voi kysyä itseltään kysymyksen, että mitä sellaisella puolisolla tekee?

Lue myös

X