Mikä suhde se sellainen on, jossa ei yhteen muuteta!
Liian usein me valitsemme itsellemme sopimattoman tavan elää.
Oli nainen, joka rakastui mieheen. Molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Heidän mielessään parisuhteeseen kuului se, että jossain kohtaa olisi yhteinen koti. Heillä se tapahtui vieläpä nopeasti. Ilman sen kummempaa miettimistä, että voisiko olla parempi valita toisin.
Sen jälkeen alkoi vaikeudet. Rakkaus alkoi hiipua aivan liian haastavan arjen ympärillä. Lapset eivät sopeutuneet toisiinsa. Vanhemmilla oli oma tapansa kasvattaa. Exät pistivät kapuloita rattaisiin. Aika ja energia menivät kaikkeen muuhun paitsi kahden ihmisen väliseen rakkauteen.
Kun olisi ollut mahdollisuus valita toisin. Keksittyä kahden ihmisen väliseen rakkauteen. Valita parisuhde ja rakkaus väkisin ja pakolla yritetyn uusperheen sijaan.
Niin valitsi eräs toinen pariskunta. Sama alkutilanne. Nainen ja mies rakastuivat. Molemmilla lapsia edellisestä suhteesta. Asuivat samassa kaupungissa. He tekivät jotain poikkeuksellista. He keskustelivat, että mitä he parisuhteestaan haluavat. He halusivat ensisijaisesti toisensa.
Heillä oli omat kotinsa, jossa joka toinen viikko asui heidän lapsensa. Sen tilanteen pari päätti pitää ennallaan. Niinpä he joka toinen viikko oli omien lastensa kanssa omassa kotonaan ja joka toinen viikko yhdessä joko naisen tai miehen luona. Lapsensa he päättivät jättää suhteensa ulkopuolelle, koska lapset eivät heidän väliseen suhteeseen kuulu.
Totta kai ympäristö ihmetteli. Yhäkin heidän pitää vastata kysymykseen, että miksi ette muuta yhteen. Yhäkin ihmisten mielissä on olettamus, että niin pitää vain tehdä. Mikä suhde se sellainen on, jossa ei yhteen muuteta. Otetaan vain rusinat pullasta. Parempi olisi muuttaa yhteen ja elää keskellä mahdollisesti alkavaa uusperhehelvettiä.
Tämä oli heidän valintansa. Mutta niin se on, että aina jos valitsee niin sanotusta totutusta poikkeavan tavan, niin sitä saa selitellä. On heitä itsekkäiksikin sanottu valinta johdosta. En ymmärrä sitä. Eikö itsekästä muka ole pakottaa suhteeseen kuulumattomat sopeutumaan toisiinsa siksi koska kaksi ihmistä esimerkiksi viidestä päättää niin.
Meillä on olemassa sisäänrakennettu malli parisuhteesta. Siihen ei kuulu se, että ei edes harkita muuttaa yhteen. Kuten jälkimmäisen esimerkkisuhteen nainen asian ilmaisee, niin hän ei voisi kuvitellakaan, että he muuttaisivat miehen kanssa yhteen. Eivät he halua, että suhteeseen tulee ylimääräistä taakkaa. Hehän ovat toisilleen parisuhteessaan. Ei kenellekään muulle.
Väitän, että boksin ulkopuolinen ajattelu voisi pelastaa monia suhteita. Ei tulisi hakattua päätään kovaan parisuhdeseinään. Se vain vaatisi sen, että kaataisi päässään olevat perinteiset parisuhderakennelmat. Se vaatisi myös sen, että lakkaisi kuuntelemasta ulkopuolelta kuuluvia ääniä ja eläisi omaa elämää.
Mitä kirjoituksen kahteen eri parisuhteeseen tulee, niin toinen suhteista on päättynyt eroon. Toinen ei.
Kommentit
Sinä käytät sanaa tyhmiä, ei kukaan muu. Itse käyttäisin sanaa harkitsematon. Aika moni tekee saman virheen, itsekkin olen tehnyt. Tosin silloin lapsia oli ainoastaan exällä. Valitettavan moni säntää uusperhe kuvioihin vaaleanpunaiset lasit silmillä.
Enkä muutenkaan ymmärrä miten nämä mainitsemasi yksinhuoltajuus yms liittyy asiaan millään tavalla? Yhteen ei pidä muuttaa rahan tai minkään muun asian takia, kun rakkauden ja sen, että jokainen perheeseen liittyvä otetaan huomioon.
Totuus sattuu ja niin pitääkin, koska miten se ihminen muuten oppii tarkastelemaan toimintaansa.
Totuus on, että lapset unohtuu siinä omassa tarpeessa päästä toteuttamaan parisuhdetta, unohtuu, että sinun nykyisyys on lasten lapsuus, mikä vaikuttaa loppu elämään. Ei mitään pieniä päätöksiä. Lisäksi tähän vielä usein tehdään vielä yhteisiä lapsia, sinun minun meidän soppa on valmis. Uutta tulee, ennen kun omat on millään tavalla sopeutuneet tilanteeseen.
Ihan tiedoksi, jokaisen kumppanin kanssa ei ole mikään pakko lisääntyä. Se rakkaus on todennäköisesti parempaa ilman uusperhe kuvioita ja ilman lisääntyvää lapsilaumaa. Parempi olisi keskittyä rakentamaan hyvää suhdetta erikseen asuen, kun kiirehtiä toisen, kolmannen tai jopa neljännen puolison kanssa perhettä, missä edelliset lapset roikkuu mukana halusi tai ei. Kyllä siinä mennään monesti ihan oma napa edellä. Halusi sen myöntää tai ei.
Tiedän, että tämä on aika kovaa tekstiä, pahoittelut siitä, mutta toivottavasti saa edes jonkun miettimään: sinun valintasi on lastesi lapsuus ❤️
Kommentit
Ai sentään, kun oletkin
viisas.
Sehän on etäsuhde silloin, muoti ilmiö voidaan vaihdella paria tunteiden ja mielitekojen mukaan. Lapset ei sovi siihen suhteeseen sitten ollenkaan.
Hienoa Ritvae että annat tanakan mielipiteesi lukematta edes tekstiä. Hyvä Ritva! Keep up good work!
Kannatan luonnollisesti samaa, että muiden ihmisten mielipiteistä välittämättä pitää valita se itselleen ja omalle suhteelle paras tapa elää arkea – niin kauan toki, kuin ei vahingoita valinnoillaan muita ihmisiä. Se, mitä lukijana kuitenkin vierastan ja mikä tekstissä helposti lukijaa ärsyttää, on tietynlainen ylemmyydentunto, joka tulee tekstistäsi läpi. ”He tekivät jotain poikkeuksellista. He keskustelivat, että mitä he parisuhteestaan haluavat. He halusivat ensisijaisesti toisensa.”
En usko, että aikuisissa, jo eronneiden ihmisten parisuhteissa, on poikkeuksellista keskustella siitä, mitä parisuhteelta halutaan. Uskon, että se on enemmänkin sääntö. Eivät muutkaan ihmiset ole tyhmiä. Me ihmiset teemme erilaisia valintoja ja valintoihimme vaikuttavat monet seikat. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää: on yksinhuoltajia, on erilaisia perhetilanteita, on niitä, joissa joudutaan tasapainoilemaan ja ratkaisuissa on sekä hyvät ja huonot puolet. En usko, että me lukijat ja muissa suhteissa elävät olemme niin tyhmiä. Vajavaisia vain, ihan kaikki. Jotenkin toivoisin tapaan kirjoittaa parisuhteista, ihmisistä, itsestään, tiettyä nöyryyttä ja ymmärrystä ennemmin kuin oman itsen jalustalle nostoa.
Sinä käytät sanaa tyhmiä, ei kukaan muu. Itse käyttäisin sanaa harkitsematon. Aika moni tekee saman virheen, itsekkin olen tehnyt. Tosin silloin lapsia oli ainoastaan exällä. Valitettavan moni säntää uusperhe kuvioihin vaaleanpunaiset lasit silmillä.
Enkä muutenkaan ymmärrä miten nämä mainitsemasi yksinhuoltajuus yms liittyy asiaan millään tavalla? Yhteen ei pidä muuttaa rahan tai minkään muun asian takia, kun rakkauden ja sen, että jokainen perheeseen liittyvä otetaan huomioon.
Totuus sattuu ja niin pitääkin, koska miten se ihminen muuten oppii tarkastelemaan toimintaansa.
Totuus on, että lapset unohtuu siinä omassa tarpeessa päästä toteuttamaan parisuhdetta, unohtuu, että sinun nykyisyys on lasten lapsuus, mikä vaikuttaa loppu elämään. Ei mitään pieniä päätöksiä. Lisäksi tähän vielä usein tehdään vielä yhteisiä lapsia, sinun minun meidän soppa on valmis. Uutta tulee, ennen kun omat on millään tavalla sopeutuneet tilanteeseen.
Ihan tiedoksi, jokaisen kumppanin kanssa ei ole mikään pakko lisääntyä. Se rakkaus on todennäköisesti parempaa ilman uusperhe kuvioita ja ilman lisääntyvää lapsilaumaa. Parempi olisi keskittyä rakentamaan hyvää suhdetta erikseen asuen, kun kiirehtiä toisen, kolmannen tai jopa neljännen puolison kanssa perhettä, missä edelliset lapset roikkuu mukana halusi tai ei. Kyllä siinä mennään monesti ihan oma napa edellä. Halusi sen myöntää tai ei.
Tiedän, että tämä on aika kovaa tekstiä, pahoittelut siitä, mutta toivottavasti saa edes jonkun miettimään: sinun valintasi on lastesi lapsuus ❤️
En ymmärrä mikä tekstissä on oman itsen jalustalle nostamista, kun teksti ei liity omaan elämääni millään tavalla. Mitä taas toiveeseen nöyryydestä tulee, niin eiköhän jokainen osaa määritellä sen itse. Jos blogin sisältö ei miellytä, niin blogin voi jättää lukematta. Toki voi halutessaan pyrkiä puuttumaan toisen ihmisen blogin sisältöön, mutta ei kai kukaan niin itsekäs olisi. Valoa ja rakkautta marraskuuhun!