”Mikään asia ei minua tässä maailmassa enää kaada niin pahasti, etten sieltä ylös pääsisi”

”Lähetin sinulle tekstin muutamia päiviä sitten, tekstin siitä kuinka minua on petetty enkä koskaan olisi voinut kuvitella avaavan mieltä eri suhdemuodoille. Ja että kuinka itse olen nyt seksisuhteessa ihmisen kanssa joka on kihloissa.

Tiesin silloin kun tekstiäni kirjoitin, että monet näkevät ja kuulevat sen miten sen haluavat. Tahallanikaan en kertonut onko tämä kihlattu tietoinen meidän seksisuhteesta. Halusin nähdä miten ihmiset sen ottavat ja reagoivat siihen. Melkoisia olettamuksia sieltä tulikin ja näkee kuinka suurin osa ihmisistä ajattelee mustavalkoisesti edelleen. Ja kuinka tuomitaan tietämättä kuinka asiat oikeasti ovat. Asiat eivät ole mustavalkoisia, joskus olen itsekin mustavalkoisesti asioista ajatellut. Nykyään en, oli sitten kyse ihmisten välisistä suhteista, ajattelutavoista tai ihan heille normaaleista arkipäivän asioista. Se mikä on muuttunut on se että olen avartanut mieltäni ja sitä myöten olen saanut tavata kiinnostavia ihania ihmisiä, uusien sekä mielenkiintoisten ajatusten kera. Me olemme kaikki erilaisia. Ja onneksi olemmekin. Se tuo tähän maailmaan erilaisia värejä, ajatuksia, meitä!

Elin vuosia ihmisen kanssa joka ei kohdellut minua hyvin. Hän hallitsi minua taloudellisesti sekä henkisesti. Tätä kesti vuosia. Siinä suhteessa minua petettiin useammin kuin kerran. Aina annoin anteeksi, koska samalla minulle hoettiin että uutta rakkautta en saa. En kelpaa kenellekään. Ei minua kukaan rakasta. Ei minua kukaan halua. Olet ruma. Olet läski. Olet tyhmä. Ei sinusta ole siihen. Se pieni ääni päässäni hoki kaiken tämän. Ja se ääni pääni sisällä oli exä joka oli näitä samoja asioita vuosien mittaan minulle sanonut. Mitään mitä tein ei kelvannut. Ruoka ei ollut yhtä hyvää kuin hänen äitinsä laittama. En kelpaa opiskelemaan koska minusta ei ole siihen. Minun työni ei kelpaa koska tienaan liian vähän. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vuosia sitä kestin, vuosia siinä suhteessa elin. Ja uskoin aivan kaiken mitä hän minulle sanoi. Uskoin että oikeasti olin sellainen, ruma, läski, tyhmä.

Kunnes erosimme. Kävin sellaisissa pohjamudissa mistä en uskonut koskaan pääseväni enää ylös. Mutta tässä olen. Ja niin paljon vahvempana kuin koskaan ennen! Mikään asia ei minua tässä maailmassa enää kaada niin pahasti, etten sieltä ylös pääsisi. Tunnen itseni paremmin kuin koskaan. Ja olen onnellinen. Minulla on hyvä olla. Vuosia siinä menikin että tolpilleni pääsin, että löysin itseni uudelleen. Opin tuntemaan itseni, mitä olen, mitä en halua olla. Aloin uskomaan että minusta on mihin vaan jos niin päätän. Olen kaunis. Olen ihana. Minun seurassani halutaan olla. Ihmiset haluavat tietää miten voin, mitä minulle kuuluu. Ja samalla kunnioittavat yksityisyyttäni ja haluani olla myös yksin.

Olen ympäröinyt itseni ihmisillä jotka tekevät minulle hyvää ja hyväksyvät minut juuri tällaisena kuin olen. Teemme toisillemme hyvää. He haluavat olla seurassani, haluavat tehdä kanssani reissuja, tarttuvat hulluihin ideoihini. Me nauramme, itkemme, hulluttelemme, olemme surullisia. Olemme mitä vaan, minä olen mitä vaan. Saan olla mitä vaan ilman että tuomitaan, ilman että minua katsotaan nenän vartta pitkin tai kieroon. Ja vuosikausia eläneenä sitä mitä en ole, tämä tuntuu helvetin hyvältä! Uskaltakaa ottaa askeleita kohti parempaa. Olkaa rohkeita ja onnellisia. Tunteita ei tarvitse pelätä, teidän syvimpiä tuntemuksia sekä syövereitä ei tarvitse pelätä. Kohdatkaa ne, se voi johtaa jonnekin ihanaan.

P.S. ja kyllä kaikki asianomaiset tietävät toisistaan.”