Havaintoja parisuhteesta

”Miksi bloggareille maksetaan, koska eiväthän he tee edes työtä?”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Sain kysymyksen, johon aion tekstissäni vastata.

Hei, olen Sami, jolle maksetaan siitä, että kirjoitan blogitekstejä. Olen siis yksi heistä, joille maksetaan, vaikka en tee töitä.

”Kuka tahansa voi kirjoittaa paskaa parisuhteesta tai mistä tahansa ja voisi näin lopettaa työn tekemisen ja ryhtyä työttömäksi kirjoittamalla.”

Näin jatkuu kysyjän kommentti.

En osaa itse arvioida, onko tekstieni sisältö paskaa vai jotain muuta, koska tuo kaikki on lukijan silmissä, mutta tuohon kuka tahansa voi kirjoittaa osioon haluaisin hieman puuttua.

On totta, että jokaisella meillä on mahdollisuus siihen, että saa kirjoittaa työkseen blogia ja että siitä vieläpä maksetaan. Voin kertoa seitsemän vuoden kokemuksella, että miten se tapahtuu.

Aloitin blogin kirjoittamisen vuonna 2013 silloisen puolisoni ehdotuksesta. Olen siitä hänellä kiitollinen. Aluksi valitsin blogilleni alustan ja alustaksi muotoutui jokaiselle ilmainen ”Blogger” alusta. Sinne kirjoitin eräänä torstaisena iltana tekstin, joka kertoi ihan tavallisesta parisuhteesta.

Kerroin blogistani omassa Facebook-alustallani ja sain jokusen kaverin ja kaikki sukulaiset uteliaisuudesta lukemaan tekstejä, koska varsinkin sukulaiset kuvittelivat, että paljastan siellä suuria salaisuuksia. Eivät he väärässä toki olleet, sillä otin heti ensipuraisusta lähtein erittäin avoimen ja rehellisen linjan teksteissäni. Tein sen siksi, koska ajattelin, että blogia lukee muutama kymmenen ihmistä, niin kehtaan tämän kaiken tehdä.

Tämän jälkeen perustin blogilleni oman Facebook-sivuston ja aloin kirjoittaa sinne pieniä humoristisia postauksia ja niiden kautta seuraajamääräni kasvoi viikko viikolta, kunnes puhuttiin jo kymmenistä tuhansista seuraajista. Kirjoitin yhä enemmän ja samalla kävin päivätöissä sekä yritin olla jonkinlainen kumppani ja isä.

Kahden ja puolen vuoden kirjoittamisen jälkeen syksyllä 2015 alkoi tapahtumaan. Minuun otti yhteyttä kaksi kaupallista toimijaa, jotka halusivat blogini alustalleen. Samaan aikaan minuun otti yhteyttä myös kaksi kustantajaa, jotka halusivat kustantaa teksteistäni kirjan. Tämän kaiken lisäksi minulle alkoi tulla kutsuja erilaisiin tapahtumiin puhumaan blogistani ja blogin kautta parisuhteesta.

Pian oltiin tilanteessa, jossa istuin viikon aikana noin kolme kertaa junassa välillä Tampere-Helsinki-Tampere. Tulin päivätöistä kotiin noin 14.30. Lähdin junalla Helsinkiin klo 15.00. Tulin Helsingistä kotiin klo 22.00. Heräsin aamulla päivätyöhön klo 6.00. Kirjoitin kotona illalla tai sitten ollessani junassa. Töissä minulla oli joka päivä mukana muistivihko, johon kirjoittelin ajatuksia ja ideoita, joita päivän aikana sain kirjoituksiini.

Seuraajien määrä ylitti 100 000 ja aloin saada kutsuja työtilaisuuksiin, jotka olivat samaan aikaan päivätyöni kanssa. Piti tehdä ratkaisu ja se ratkaisu oli päivätyöstä luopuminen, koska ihmiselle ei tällaista mahdollisuutta tule kuin korkeintaan kerran elämänsä aikana ja siihen on silloin syytä kyllä tarttua, koska tarttumatta jättämistä katuisi myöhemmin aivan varmasti.

Siinä alustus. Minulla on käynyt blogini kanssa aivan satumainen tuuri ja olen ollut sen kanssa juuri oikeaan aikaan liikkeellä. Silti väitän, että ennen siirtymistä kaupalliselle alustalle vuosina 2013-2015 olen tehnyt blogini eteen todella paljon työtä ja kirjoittanut satoja tunteja. Puhumattakaan vuoden 2015 jälkeen, jolloin blogin kirjoittamisen ohessa on ollut todella paljon kaikkea muuta. Sitä muuta, jota oli lopulta niin paljon, että vuonna 2017 irtisanoin itseni päivätöistä, koska ajattelin, että unelmiaan ei pääse toteuttamaan kuin kerran elämässä, mutta päivätöihin saattaa päästä myöhemmin vielä takaisinkin.

Mitä työntekoon tulee tai oikeastaan siihen, että bloggailu ei ole edes työtä, niin paljastettakoon kysyjälle, että kyllä se on työtä, joskus jopa raakaa työtä. Haluan avata tätäkin hieman.

Koronavuosi on tappanut kaiken muun toiminnan blogin kirjoittamisen ympäriltä. Joten suurin osa työtäni on kirjoittamista. Minulla on kuukausittainen raja siihen, että kuinka paljon ihmisten pitäisi lukea tekstejäni, jotta en kuole nälkään tai jää asunnottomaksi. Minulla ei ole vakituista kuukausituloa, vaan se riippuu siitä, että kuinka paljon jaksan kirjoittaa ja julkaista ja siitä, että saanko kaupallisia yhteistöitä ja ennen kaikkea siitä, että kuinka paljon lukijani klikkaa tekstejäni auki. Toisin sanoen, jos putoan, niin putoan suoraan kovaan maahan asti.

Kuten toissapäiväisessä tekstissäni sen kerroinkin, niin minä taistelen myös algoritmien kanssa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että en voi oikeastaan olla päivääkään poissa sosiaalisesta mediasta, koska jos en esimerkiksi kahteen peräkkäiseen päivään julkaisi mitään, niin sivustoni joutuisi algoritmien osalta paitsioon ja seuraavat julkaisuni menisivät tyhjille seinille. Siksi uusintajulkaisen tekstejäni usein, koska kirjoittaminen ei ole niin helppoa työtä, että uusia tekstejä olisi neljä joka päivälle. Yksikin uusi per päivä on jo paljon.

Minä teen siis töitä ihan joka päivä. Julkaisen uuden tekstin yleensä joka ilta kello 20, koska se on tutkitusti se kellonaika, jolloin kohderyhmäni alkaa hiljalleen valua sosiaaliseen mediaan. Jos tyypillinen lukijani pitäisi henkilöittää, niin hän on noin 30-45 -vuotias pääkaupunkiseudulla asuva nainen ja analytiikan mukaan hänet tavoittaa sosiaalisesta mediasta parhaiten iltaisin kello 20-23.

Tuo aika on myös työkseen blogia pitävän tärkein toimistoaika. Tässä tapauksessa toimisto on kirjautuneena sosiaalisessa mediassa, koska kyseinen ilta-aika on niin aktiivista sosiaalisessa mediassa, että minun pitää olla aktiivinen myös itse. Antamalla ihmisille ruokaa, eli tekstejä ja osallistumalla keskusteluun blogin keskustelupalstoilla, pidän sivustoani näkyvällä ihmisten feedeissä ja se antaa blogilleni lisää näkyvyyttä ja lukijoita ja mahdollistaa sen, että voin jatkaa bloggailua työkseni.

Mitä tapahtuu ennen tuota klo 20, jolloin julkaisen uuden tekstin? Uusi teksti pitää kirjoittaa ja kauanko kirjoittamiseen menee aikaa? Itse fyysiseen kirjoittamiseen ja sen hiomiseen ja tekniseen osioon, jolla sen saa alustalle kuvineen, otsikoineen ja hakusanoineen, niin noin puolitoista tuntia. Kauanko tekstin ideaan menee aikaa? Niin, siinäpä se. Minä teen usein töitä silloinkin, kun kuuntelen radio-ohjemaa lehtiö kädessä tai kävelen tamperelaista järveä ympäri kuulokkeet korvilla tai kun haen lastani päiväkodista ja samalla kuuntelen parisuhdeaiheista podcastia kuulokkeista.

Tähän kaikkeen lisättynä elämän tuomat yllätykset. Voin kertoa, että ei ole miellyttävää kirjoittaa tekstiä kuumeessa tai väsymyksessä. Ei ollut viime keväänä, päiväkotien ollessa koronan vuoksi suljettuina, mahdollisuutta kirjoittaa tekstejä päiväaikaan ollessani kolmevuotiaan lapsen kanssa kaksin kotona, silloin kun lapsi oli minulla, vaan piti kirjoittaa myöhään illalla lapsen nukkuessa. Miksi et kirjoita tekstejä varastoon tai montaa kerralla? Siksi, koska yhden tekstin kirjoittaminen päivässä on jo paljon, sillä kirjoittaminen ei ole liukuhihnatyötä ja kirjoitan muutakin kuin blogia.

Siihen vielä lisättynä se epävarmuus siitä, että lukeekohan ihmiset tässä kuussa tekstejäni niin paljon, että pärjään ensi kuun. Koska sellaista tämä on, epävarmuudessa elämistä ja jokainen kuukausi voi olla se viimeinen kuukausi. Rankinta tässä työssä on se, että pitää viettää aikaa sosiaalisessa mediassa, joka on monella tavoin muuttunut vuoden 2015 jälkeen ihmismielen likakaivoksi ja viimeisen vuoden aikana on mennyt kohtuuttomasti aikaa ja energiaa siihen, että pitää sivuston siistinä pahoinvoivien aikuisihmisten oksennuksilta ja kuten sanoin minun  sivustollani huonoiten käyttäytyvien aikuisihmisten ryhmä on plus viisikymmentävuotiaat.

Silti olen äärimmäisen onnellinen tästä mahdollisuudesta, joka minulle suotiin ja vaikka olen ollut lähellä tuhota tämän ihan itse, niin olen silti hengissä ja blogini on hengissä ja kysymykseen, että eihän tämä ole edes kunnon työtä ja työntekimistä vastaan, että joskus kannattaa olla kommentoimatta asioista, joista ei tiedä yhtään mitään.

Mahdollisuus tähän kaikilla on. Itselläni meni neljä vuotta siihen, että sain rakennettua blogistani sellaisen blogin, jolla voi ansaita toimeentulonsa. Kuten sanoin, ikuista tämä ei ole ja kaikki loppuu aikanaan. Aikaan vaikuttaa sitten se, että kuinka paljon on valmis tekemään duunia sen eteen, että mahdollisuus toimeentuloon säilyy ja edelleen kysyjälle tiedoksi, että sitä duunia pitää tehdä yllättävän paljon. Aina sekään ei riitä, koska asioilla on monta muuttujaa. Itse kirjoittamista rakastan ja se on intohimoni.

Mutta mennään hetki kerrallaan, kuten elämässä muutenkin.

X