Miksi edes olla suhteessa, jossa ei voi luottaa?

Hämmentää.

Vaikka kuinka julmia esimerkkejä julkaisee ihmisten kokemasta mustasukkaisuudesta, niin aina löytyy ymmärtäjiä ja heitä, joiden mielestä mustasukkaisuus on kohteen vika.

”Miksi ei ole koko ajan avoin. Noin käy, kun yrittää salailla asioita. Jos olisi vapaaehtoisesti avoin, niin ei tarvitsisi kytätä. Oma vika, kun vaadin häntä näyttämään viestinsä, koska hän on epäluotettava.”

Minulla on vain yksi kysymys:

Miksi jatkaa suhteessa, jossa luottamus on mennyt?

Tuli pari muutakin kysymystä mieleen:

Eikö olisi molemmille helpotus päästää irti? Toinen saisi itselleen ihmisen, jota ei tarvitsisi kytätä ja toinen vapauden kyttäämistä.

Kuinka moni suhde paranee sillä, että toinen on selitysvelvollinen kaikista menoistaan ja kaikista viesteistään? Miksi hän, joka ei voi enää luottaa, pitää mahdottomasta suhteestaan kynsin hampain kiinni? Jos ei voi luottaa, niin oikea ratkaisu ei ole kiinnittää puolisoaan patteriin, vaan oikea ratkaisu on päättää suhde.

Miksi tässäkin asiassa oma vastuu minimoidaan ja vastuutetaan vain toinen? Oma vastuu on lähteä. Oma vastuu on päästää irti. Kuvitteleeko joku, että pakottamalla saa toisen muuttumaan? Ei saa, sillä saa kahden ihmisen ja mahdollisten lasten elämästä helvetin.

Ihmisiä pitäisi opettaa eroamaan. Kuinka monen elämä muuttuisikaan miellyttävämmäksi. Ei tarvitsisi käyttää energiaa toisen ihmisen vahtimiseen ja toisaalta ei tarvitsisi olla jatkuvasti epäilyksen alla.

Kuinka näkyvälle paikalle ihmisessä pitäisi kirjoittaa totuus siitä, että toista ei voi muuttaa, vaan ainoastaan itseään voi muuttaa? Miksi ihmiset eivät tunnu uskovan sitä?

Minua se hämmentää. Suhde, jossa toisen puhelinta vaaditaan tarkistettavaksi on suhde, joka olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten. Ollaan jo tilanteessa, jossa ihmisen yksityisyyttä loukataan luottamuspulan vuoksi. Silläkö se luottamus sitten palautuu? Onko koskaan parisuhdehistoriassa käynyt niin?

Toki, jokainen saa kai elämänsä valuttaa sormiensa läpi. Surullistahan se vain aina on kuulla siitä, kun vaihtoehtojakin olisi.

Kysyn vielä kerran, miksi olet suhteessa, jossa luottamus on niin hataralla pohjalla, että luet salaa puolisosi viestejä? Ei se ole puolisosi syy, että olet jäänyt siihen.

Eikö olisi kivempi elää arkea, jossa ei koko ajan tarvitsisi epäillä? Vaikka sitten yksin. Ei tuollainen suhde ole terve. Se ei ole rakkautta, se on riippuvuutta.

Ja siihen on saatavilla apua.