”Miksi ei saisi olla riippuvainen alkoholistaan?”

Muistatteko, kun julkaisin tekstin, jossa nainen kertoo riippuvuudestaan parisuhteeseen ja pitää tapaa suhtautua siihen täysin ongelmattomana. Tekstin linkki alla.

”Miksi ei saisi olla riippuvainen rakkaastaan”

Julkaisen tekstiin tulleen nerokkaan kommentin, jossa parisuhde sanan tilalle on laitettu sana alkoholi. Muuttuuko tekstin sanoma ja sävy mielestänne?

”Minusta on hienoa, että ihminen ei halua eikä osaa olla juomatta. Alkoholia varten me täällä olemme. Olen lukenut, että päihderiippuvuus olisi haitallista. Miksi ei saisi olla riippuvainen alkoholista? Minä myönnän että olen. En haluisi elää viikkoakaan ilman viinaa.

Minulle ei mikään määrä olutta ole liikaa. Janoan sitä koko ajan. Yksi iltakin ilman kaljaa tuntuu kamalalta. Olin vähän aikaa töissä ja minun oli todella vaikea olla selvin päin se aika, kun olin töissä. Olin kuolla vieroitusoireisiin.

Ei tämä helppoa ole ollut. Olen neljättä päivää kännissä ja olen vasta kolmekymmentä. Lapsia on kahden eri miehen kanssa. Myös lasteni seurassa juon ja minun on vaikeaa viedä heitä mihinkään hoitoon, koska minusta tuntuu, että en pärjää ilman alkoholia sillä aikaa.

Olen ollut pahimmillaan kaksi kuukautta ilman alkoholia. Silloinkin laitoin tilauksia nettikauppoihin. Retkahdan helposti ja siksi on ollut niin, että ei ole tarvinnut kuin sen ensimmäisen oluen ja olen ollut valmis ryyppyputkeen.

Harva ihminen tarvitsee niin paljon alkoholia kuin minä tarvitsen. Ehkä siksi aiemmat raitistumisyritykset ovat päättyneet. En ole ollut kuitenkaan valmis raittiuteen ja sitoutumaan hoitamaan ongelmaani. Juominenhan tarkoittaa sanana jo että siitä tulee humalaan.

Minulla nousee ihokarvat pystyyn kun luen alkoholittomista oluista. Mitä järkeä siinä on? Eihän se ole olutta. Olut on sellainen, jossa on prosentteja. Miten siinä voi sitten vetää kännit? Minä en voisi. Enhän edes tietäisi juoneeni.

Kun muutenkin sanotaan, että alkoholin juonti on JUOMISTA. Jos ei halua juoda, niin sitten ei pidä juoda olutta vaan mehua. Minä haluan että kaikessa on alkoholia. Jos ei ole niin kypsynyt ihmisenä, että siihen pystyy, niin sitten pitää olla juomatta.

Siihen minä olen törmännyt. Ihmisiin, jotka eivät ole olleet humalassa. Ovat halunneet ottaa yhden ja suhtautuneet välinpitämättömästi ryyppäämiseen. Tiedän että tarvitsen paljon viinaa, mutta siksi heidän pitäisi olla siihen valmiit, että saan tarvitsemanani ryyppyseuraa.

Minun mielestä maailma muuttuu huonoon suuntaan. Moni entinen ystäväni ei edes halua juoda ollenkaan. En ymmärrä heitä. Mitä arvoa on elämällä jos sitä ei saa elää kännissä? Sehän on hukkaan heitettyä elämää. Minulla on hyvin paljon erilainen arvomaailma kuin isolla osalla kavereitani. Siksi en kauheasti vietä aikaa heidän kanssaan. Enkä edes voisi, koska minulla on alkoholiongelma. Kyllä he tämän ymmärtävät sitten kun heillä on myös. Ei kaverit ole enää sen jälkeen niin tärkeitä ja niin sen pitää mennä.

Minä olen siis onnelinen siitä, että olen riippuvainen alkoholista. Minä voisin olla se joka sanoo, että olut on minun kaikkeni ja en voisi elää ilman sitä.

Siksi juon. Jos haluisin muuta, niin en olisi kännissä. Kaikkea ei voi saada.”