Havaintoja parisuhteesta

”Miksi ei saisi olla riippuvainen rakkaastaan”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Minusta on normaalia, että ihminen ei halua eikä osaa olla yksin. Toisia varten me täällä olemme. Olen lukenut, että läheisriippuvuus olisi haitallista. Miksi ei saisi olla riippuvainen rakkaastaan? Minä myönnän että olen. En haluisi elää viikkoakaan yksin.

Minulle ei mikään määrä läheisyyttä ole liikaa. Janoan sitä koko ajan. Yksi iltakin ilman rakasta tuntuu kamalalta. Olin vähän aikaa työttömänä ja minun oli todella vaikea olla kotona se aika, kun rakkaani oli töissä. Olin kuolla ikävästä.

Ei tämä helppoa ole ollut. Olen neljännessä parisuhteessa ja olen vasta kolmekymmentä. Lapsia on kahden eri miehen kanssa. Myös lasteni seurassa viihdyn ja minun on vaikeaa viedä heitä mihinkään hoitoon, koska minusta tuntuu, että he eivät pärjää ilman minua.

Olen ollut pahimmillaan kaksi kuukautta ilman parisuhdetta. Silloinkin laitoin ilmoituksia seuranhakupalveluihin. Rakastun helposti ja siksi on ollut niin, että ei ole tarvinnut kuin ne ensimmäiset treffit ja olen ollut valmis suhteeseen.

Harva ihminen tarvitsee niin paljon läheisyyttä kuin minä tarvitsen. Ehkä siksi aiemmat suhteet ovat päättyneet. He eivät ole olleet kuitenkaan valmiita parisuhteeseen ja sitoutumiseen sen eteen. Parisuhdehan tarkoittaa sanana jo että siinä on kaksi.

Minulla nousee ihokarvat pystyyn kun luen pareista, jotka asuvat jopa eri asunnoissa. Mitä järkeä siinä on? Eihän se ole parisuhde. Parisuhde on sellainen, jossa kaksi ihmistä haluaa omistautua toisilleen. Miten siinä voi sitten elää eri asunnossa? Minä en voisi. Enhän edes tietäisi, että mitä toinen siellä tekee.

Kun muutenkin sanotaan, että parisuhde on jakamista. Jos ei halua jakaa, niin sitten ei pidä olla parisuhteessa. Minä haluan että kaikki on yhteistä. Jos ei ole niin kypsynyt ihmisenä, että siihen pystyy, niin sitten pitää olla yksin.

Siihen minä olen törmännyt. Ihmisiin, jotka eivät ole olleet kypsiä. Ovat halunneet mennä ja suhtautuneet välinpitämättömästi minuun. Tiedän että tarvitsen paljon, mutta siksi heidän pitäisi olla siihen valmis, että saan tarvitsemani.

Minun mielestä maailma muuttuu huonoon suuntaan. Moni entinen ystäväni ei edes halua parisuhteeseen. En ymmärrä heitä. Mitä arvoa on elämällä jos sitä ei jaa kenenkään kanssa? Sehän on hukkaan heitettyä elämää. Minulla on hyvin paljon erilainen arvomaailma kuin isolla osalla kavereitani. Siksi en kauheasti vietä aikaa heidän kanssaan. Enkä edes voisi, koska minulla on parisuhde ja lapsia. Kyllä he tämän ymmärtävät sitten kun heillä on myös. Ei kaverit ole enää sen jälkeen niin tärkeitä ja niin sen pitää mennä.

Minä olen siis onnelinen siitä, että olen riippuvainen rakkaastani. Minä voisin olla se joka sanoo, että hän on minun kaikkeni ja en voisi elää ilman häntä.

Siksi olen parisuhteessa. Jos haluisin muuta, niin en olisi parisuhteessa. Kaikkea ei voi saada.

Lue myös

X