Miksi helvetissä sinä edelleen olet tuossa suhteessa?

Oman vastuun voi helposti ulkoistaa tai unohtaa, parisuhteissakin. En ymmärrä, että mikä siinä on niin hirvittävän vaikeaa ymmärtää, että elämän mielekkyys on monella tavalla omissa käsissä ja omien valintojen alla. Toisinaan luettuani ihmisten lähettämiä kommentteja teksteihini liittyen tuntuu kuin uhriutuminen on suomalainen kansallispiirre.

Kerrotaan tämä kaikki esimerkin kautta. Pahoittelut kommentin sekavasta kielestä.

”No mitäs.. tätähän se on ollut aina, ei taatusti kysy koskaan miten meni päivä tai mitä mulle kuuluu. Itse teen niin aina koska se on tapa, hän ei ole tainnut koskaan kysyä multa miten menee.. Mulla on koko ajan fiilis ettei hän viitsi edes lautasta astianpesukoneeseen viedä koska ei vaan viitsi nähdä vaivaa. Hän lupaa paljon, mutta ei mitään pidä. Ei todellakaan kiitä mistään, miksi? Häntä ei häiritse jos meillä on likaisia astioita ympäri asuntoa kun tulen kotiin reissuhommista, tai roskis haisee kuvottavalle pilaantuneiden biojätteiden kanssa. Ei ole nukkunut samassa sängyssä vuosiin kun haluaa katsoa telkkaria ja nukahtaa sen ääreen. Että mitähän V…ua?”

Tässä kommentissa on yksi kuva yhteiskuntamme sisällä olevista niin kovin romantisoiduista pitkistä parisuhteista. Pahimmillaan tuossa ilmapiirissä on kasvanut muutama lapsi, koska eihän nyt lapsilta saa ydinperhettä ympäriltä rikkoa. Pilalle menevät.

Minulla on kommentoijalle muutama kysymys:

Miksi sinä edelleen olet tuossa suhteessa?

Miksi sinä mahdollistat tuon kaiken?

Miksi sinä edelleen olet tuossa suhteessa?

Miksi sinä mahdollistat tuon kaiken?

Miksi sinä edelleen olet tuossa suhteessa?

Olen miettinyt, että Suomessa pitäisi alkaa järjestämään kansalaisopistoissa kursseja, joissa ihmisiä kannustettaisiin eroamaan ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan ja lopettamaan tuo ainainen uhriutuminen.

Ai niin, mutta minähän vallan taas unohdin, että nykyään erotaan liian helposti ja että ihmisistä on tullut itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. Unohdetaan siis koko juttu. Ei muuta kuin homeisia biojätteitä kantamaan roskiin toisen puolesta ja ensi yönä jälleen nukahtaminen yksin, koska katkeruus, sisu ja perkele ne ennenkin ovat maaliin saakka johtaneet.

Niin ja mitäpä sitä omaa osuuttaan pohtimaan elämäntilanteestaan, kun on vierellä joku jota sormellaan voi syyttävästi osoitella.