Havaintoja parisuhteesta

Miksi ihmeessä ihmisiä pitäisi kannustaa pysymään yhdessä?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Nainen kertoi tarinan. Oli tullut pettäneeksi puolisoaan. Yhden kerran yli kolme vuotta sitten.

Hän kertoi tarinassaan että hänen miehensä ryyppää. Joka ainoa viikonloppu ja jokaisen juhlapyhän. Koko heidän kahdeksan vuotisen parisuhteensa ajan.

Naisen luottoystävä kertoo naisen teosta naisen miehelle. Haluaa olla ilkeä. Kertoo yli kolme vuotta sitten tapahtuneen teon. Mies laittaa samantien viestin naiselle, että kotiin ei ole tulemista. Nainen on likainen petturi.

Kommenttikentälle saapuu komppaajat. Niin käy epärehelliselle. Turhaan itkee nainen tilannettaan. Tuomitsevat sanat sinkoilevat. Tunnelma on kuin vanhan testamentin sivuilla. Silmä silmästä ja helvettiin joutaa tuollaiset.

Mies saa sympatiaa. Tuo ihana alkoholiongelmainen, joka joka ikinen viikonloppu valitsee naisen sijaan pullon suun. Pitäisi osata erota ensiksi. Huutaa samat nimimerkit jotka toisen tekstin yhteydessä huutavat että kun nykyään erotaan niin herkästi.

Miettikää tätä tilannetta. Viimeiset kahdeksan vuotta kaikki viikonloppunsa ryypännyt ja melkein sen vuoksi talonsa polttanut mies jonka nainen kirjoittaa, että hänen on pitänyt vahtia miestänsä, että ei tukehdu omaan oksennukseensa, niin tällä miehellä on pokkaa käskeä naistaan painumaan helvettiin yhden kolme vuotta sitten tapahtuneen teon vuoksi.

Kommenttikenttä vaatii anteeksipyyntöä, mutta ehei siis mieheltä välinpitämättömyydestään ja armottomuudestaan, vaan naista siitä, että haki yhden kerran huomiota suhteensa ulkopuolelta kolme vuotta sitten.

Paha, paha nainen! Hyvä, hyvä mies! Musta ja valkoinen.

Perkele.

Kirjoitan julkisesti nyt samalle naiselle. Älä pode syyllisyyttä. Olet ihminen. Älä mieti että olet rikkonut menneisyydessä tapahtuneella mitättömällä teollasi parisuhteesi. Se on ollut rikki jo pitkään. Alkoholi ja välinpitämättömyys sen ovat rikkoneet.

Unohda häpeä, syyllisyys ja kommenttikenttien armottomuuteen hukkuneet. He käsittelevät siellä vain omia käsittelemättä jääneitä haavojaan. Väärä paikka se sille on, mutta minkäs teet.

Mitä pettämiseen tulee, niin jos laitetaan vastakkain kahdeksan vuoden alkoholin kyllästämä välinpitämättömyys ja yksi suhteen ulkopuolinen seikkailu, niin yhtälö on helppo. Sitä paitsi jokaisen parin pitäisi antaa toisilleen vapaus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun, koska todella usein niin käy joka tapauksessa niin siitä ei sitten tarvitsisi potea syyllisyyttä.

Toteamukseen, että pitäisi osata erota ennen kuin pettää, sanottakoon, että ehkä niin ja olen tässä blogissani satoja kertoja kirjoittanut, että ihmiset eroavat nykyään aivan liian vähän ja siksi tämä on eropositiivinen blogi, mutta vittuiluahan siitäkin tulee, koska pitäisi kannustaa ihmisiä pysymään yhdessä.

Miksi ihmeessä?

Toisinaan minua hirvittää lukea saamiani parisuhdetarinoita. Ne ovat niin sulkeutuneita ja ahdistavia, että omakin mieli muuttuu synkäksi. Meille on luotu ihmiselle sopimaton parisuhdemalli ja säännöt sen ympärille. Itse en siihen malliin usko. Miksikö? Siksi että rakkaus on minulle aivan liian tärkeä asia sullottavaksi hengiltä liian ahtaassa astiassa.

Rakkaus vaatii ympärilleen happea. Hengittäkää, älkää pidätelkö hengitystä!

 

X