Havaintoja parisuhteesta

Miksi monissa keskusteluissa parisuhteesta lähtevä mies saa perheenrikkojan ja hylkääjän leiman, mutta nainen onnitteluita rohkeudesta jättää huono suhde?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Jos nainen vaan lähtee väkivaltaisesta parisuhteesta, hän on rohkea ja pelastaa itsensä. Ihailtava.

Mies samassa tilanteessa tulee arvosteluksi perheensä hylkäämisestä ja itsekkyydestä. Kukaan ei edes hetkeksi pysähdy miettimään olosuhteita. Itseasiassa miehet sinnittelevät usein hyvinkin pitkään lastensa menettämisen pelossa. Sehän se vasta on oiva ase, jos persoonallisuushäiriöinen onkin vaimo.

Jos unohdetaan tästä naisen lähettämästä kommentista väkivalta ja persoonallisuushäiriö ja puhutaan ihan vain eroon päättyneestä suhteesta. Onko sillä merkitystä, että onko niin sanottu lähtijä nainen vai mies.

Vaikka en pidä sukupuolittamisesta, niin kysyn asiaa vilpittömästi ja vailla vastausta. Olen tehnyt ”tutkivaa journalismia” ja viipyillyt muutamissa suosituissa keskustelufoorumeissa ja lukenut keskusteluketjuja, joissa on ollut aiheena eroaminen. Niissä ketjuissa, joihin olen eksynyt, niin mies saa melko kovaa sanallista iskua osakseen. Jos nainen on ollut niin sanottu lähtijä, niin mies on ollut kelvoton aviomies, yllättävän usein narsisti, ja suhteesta on ollut vain pakko lähteä. Jos taas mies on ollut ”lähtijä”, niin mies leimataan omahyväiseksi ja itsekkääksi perheenhylkääjäksi.

En minä sillä, kyllä lukemissani palstoilla hyökättiin paikoitellen myös toisten päälle punastuttavan törkeällä retoriikalla. Sellaisella retoriikalla, joka tältä sivustolta tulisi siivottua saman tien.

Silti kysyn saman kysymyksen. Jos nainen lähtee suhteesta ja on aloitteellinen eron suhteen, niin kutsutaanko naista herkästi perheenhylkääjäksi? Sillä tiedän erittäin monia tapauksia, jossa miehen lähdettyä, mies saa kyseisen leiman, vaikka jokaisessa tapauksessa mies ei jätä perhettään, vaan parisuhteensa. On kuitenkin prosentuaalisesti vähäistä, että mies hylkää erossaan myös lapsensa. Sellaistakin tapahtuu, mutta onneksi vain vähän.

Vai onko ajatustavoissamme eroavaisuuksia. Itse ajattelen niin, että eron sattuessa perhe ja parisuhde pidetään erillään. Ei voida missään olosuhteessa puhua perheenrikkojasta tai perheenhylkääjästä, jos mies tai nainen jättää vain parisuhteensa. Parisuhde siinä menee vain rikki, mutta perheestä jää iso osa jäljelle, jos perheessä on lapsia.

Itse en mukisematta osta lukijan alussa esittämää teesiä siitä, että nainen on lähtiessään rohkea ja sankari, mutta mies on lähtiessään mulkku ja perheenrikkoja. En vaikka asiaa alleviivataan monessa sosiaalisen median kommenttipalstoilla, mutta arvelen niissä liikkuvan suhteettoman paljon erosta vielä harvinaisen katkeroituneita ihmisyksilöitä. Minusta asia ei ole ollenkaan näin sukupuolisidonnainen.

Silti on olemassa jokin pieni olettama ja ajatusvirhe, että miehen halutessa eron, hän saa perheenrikkojan leiman aivan liian herkästi. Minun kysymykseni kuuluu, että onko näin siinäkin tapauksessa, jos eron alullepanija on nainen. Onko lähtevä nainen perheenrikkoja?

Minulle kyseistä sanaa ei ole olemassa, mutta koska sitä niin usein tunnutaan käytettävän, niin siksi asian halusin ottaa esille.

X