Havaintoja parisuhteesta

Miksi niitä exiä pitää niin kauheasti vihata?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Mies löytää elämäänsä ihanan naisen. Rakkauden hellässä puuskassa he lyövät hynttyyt yhteen ja aloittavat yhteisen ihanan parisuhde-elämän. Ihana se onkin. Mies ja nainen nauttivat toistaan täysin siemauksin. Käytän sanaa siemauksin, koska he juovat toisiaan kuin humalluttavaa cocktailia.

Nainen kokee siinä sivussa jotain outoa tyytymättömyyttä. Kuin se kaikki ihana ei olisikaan täysin totta. Syy selviää myöhemmin naiselle. Hän on viehättynyt enemmän naisista kuin miehistä ja rakastuu vielä miehen kanssa suhteessa ollessaan naiseen. Kertoo tapahtuneen miehelleen, jonka jälkeen mies toivottaa naiselle hyvää elämää uuden kumppanin kanssa.

Miehen ja naisen ystävyys ei lakkaa olemasta. Se syventyy kauniiksi huipentumaksi, kun uuden rakkauden löytänyt nainen haluaa saada lapsen naisystävänsä kanssa. Mieheltä pyydetään apua hedelmöittämiseen ja mies tietenkin suostuu, koska voi olla apuna niinkin kauniin asian mahdollistamisessa.

Lopulta miehen entinen rakastettu saa lapsen uuden puolisonsa kanssa miehen suosiollisella avustuksella. Tämä tarina on totta ja on yksi todiste siitä, että rakkaus on väkevämpi voima kuin mikään muu. Kauneimmillaan se synnyttää jotain häikäilemättömän kauniita lopputulemia, kuten tämä.

Seuraavaksi rumempiin lopputulemiin.

Iso osa parisuhteista tulee päättymään eroon. Niin kuin edellä olevan tarinan miehen ja naisen parisuhdekin sen teki. Erona esimerkkitapaukseen, ero saa usein aikaan aivan jotain muuta kuin harmonisen päätöksen. Siinä maisemassa ero ei päädy uuden yhteisen lapsen synnyttämiseen, vaan siihen, että entistä puolisoa ei voida kohdata edes yhteisissä juhlissa.

Tällaista eroa voidaan kutsua esimerkiksi termillä kahdet eri rippijuhlat. Siinä eronneet vanhemmat ovat niin vihoissaan toisilleen, että kaksi tuntia yhteisen oman lapsen juhlissa on mahdoton edes ajatuksena. Siksi rippijuhlia on järjestettävä kahdet, koska tärkeintä ei ole lapsen etu, vaan vanhempien välinen valtataistelu vielä eron jälkeenkin.

Pilkotaan tilanne ihan pieniin osiin. Kyseessä on kaksi toisilleen läheistä ja tärkeää ihmistä, jotka ovat joskus rakastaneet toisiaan palavasti. Kaksi ihmistä, jotka ovat rakkaudellaan synnyttäneet maailmaan mitä ihanimman lapsen. Kaksi ihmistä, jotka ovat joskus valinneet toisensa jakamaan yhteistä elämää.

Josta suora leikkaus todellisuuteen, jossa kyseiset kaksi ihmistä eivät kykene olemaan hetkeäkään samassa tilassa, koska ovat antaneet vallan vihalle ja katkeruudelle, joka voimallaan voittaa lapsen oikeuden olla huomion keskipisteenä edes hänen juhlapäivänsä ajan. Sitä hän ei saa olla, koska vieraat on ripoteltu kaksiin eri juhliin ja lasta vituttaa suunnattomasti esittää onnellista niissä molemmissa.

Mitä tapahtuu kahdelle ihmiselle sen jälkeen, kun he ovat huomanneet, että he eivät ehkä sittenkään ole toisilleen? Eihän siinä ole kuin vuosien ero siitä hetkestä, kun he yhdessä suutelivat auringon laskiessa hetkeen, jossa he eivät mahdu edes olemaan saman auringonlaskun alla, vaikka sitä katsotaan kaupungin eri reunoilta. Eikö se olisi molemmille osapuolille eduksi, jos eron jälkeen päästäisi irti omista vihoista ja katkeruuksista?

Jatketaan eron jälkeen ystävinä, on silkka tarkoitukseton fraasi liian monen parin kohdalla. Ero ei tunnu olevan vain pelkkä ihmisestä irti päästäminen, vaan arvovaltatappio. Sitä se sitten on, kun parisuhde on ollut valtapeliä, tai se on perustunut rakkauden sijaan vain omien haavojen parantamiseen tai ihmisen omistamiseen. Sitähän erossa tuntee sitten menettävänsä ihmisen sijaan omaisuuttaan. Jotain, joka kuuluu itselle.

Vedetään sanoja sittenkin takaisin. Ei tokaisu pelkkää fraasia ole. Kuuleehan niitä tarinoita, joissa entiset rakastavaiset jopa matkustavat keskenään, viettävät yhteisiä jouluja uusien puolisoidensa kanssa, säilyttävät ystävälliset ja auttavaiset välit ja kuten alun esimerkkitapauksessa auttavat vauvan saamisessa uuteen parisuhteeseen. Sellaiset tapaukset kuuluvat niihin parisuhteisiin, jotka ovat olleet järkevällä pohjalla jo ennen eroa.

Niissä parisuhteissa omaa hyvinvointia ja onnellisuutta ei olla sysätty toisen ihmisen harteille, vaan se on luotu itse ilman riippuvuutta toiseen ihmiseen. Riippuvuuden ja takertumisen on korvannut rakkaus ja vapaus, jonka on toiselle ihmiselle ja sitä kautta myös itselleen antanut. Sen kaltainen suhtautuminen puolisoonsa auttaa myös ymmärtämään häntä siinä kohtaa, jos hän haluaakin lähteä jonnekin toisaalle. Sen jälkeen on helppo päästää irti ja toivottaa hänelle ihanaa uutta elämää niin kuin tarinan mies alussa entiselle rakastetulleen toivotti.

Ihmisen sijaan pitääkin vain luopua parisuhteestaan hänen kanssaan. Vihanpidon sijaan säilyy ystävyys ja lapsen rippijuhlia tarvitseekin järjestää vain yhdet ja sielläkin voi helposti mennä yhteiseen perhekuvaan, jossa on epämääräinen määrä lapselle tärkeitä aikuisia samassa kuvassa ilman typerää ja turhanpäiväistä valtataistelua tai loputonta vihanpitoa.

Sellaista kutsutaan rakkaudeksi, sillä irtipäästäminen on rakkautta sen puhtaimmassa muodossa.

X