Havaintoja parisuhteesta

Miksi on vaikea sanoa itselle, että minäkin olen syyllinen?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Moni parisuhteeni on päättynyt. Ne ovat päättyneet monesta eri syystä. Olenko minä ollut yksi syy? Kyllä olen. Olen ollut samaan aikaan saatanan hyvä ja saatanan huono parisuhteissa. Oma käyttäytymiseni on johtanut siihen, että ole syyllinen ja osasyyllinen jokaiseen eroon.

Mitä tämän jälkeen olisi hyvä tehdä. Ottaa peili olohuoneen lattialle ja käydä keskustelu itsensä kanssa. Sanoa ensiksi, että minä olen syyllinen ja jatkaa sen jälkeen keskustelua itsensä kanssa. Mikä on vaihtoehto? Jättää peili seinään kiinni ja kävellä ohi katsomatta ja sen sijaan syyttää entistä puolisoaan ja koko maailmaa aivan kaikesta. Aloittaa uusi parisuhde ja huomata pian, että mitä helvettiä, taas maailma murjoo minua syytöntä ihmisraukkaa, kun parisuhde on kulkemassa kohti vääjäämätöntä loppuaan. Syy, koska puoliso on jälleen kerran täysin kelvoton.

Tähän kun lisää sen tosiasian, että ihmistä ei saa syyllistää. Ja kaikki kyseenalaistaminenkin on syyllistämistä. Jos ihmiselle, joka on viimeiset kaksikymmentä vuotta toiminut kotiorjan asemassa ja joka purkaa turhautumistaan ja ahdistustaan keskustelupalstoilla sanoo, että miksi sinä suostut siihen ja miksi et aseta rajoja parisuhteellesi, puolisollesi ja itsellesi, niin hän syyllistyy ja hänen puolestaan syyllistytään. Ei saa sanoa ääneen asiaa. Hyssytellään ja jatketaan seuraavat kaksikymmentä vuotta kotiorjan asemassa. Syyllinen on toisaalla, ei peilissä, jolta jättää kysymättä kysymyksen, että miksi helvetissä minä olen tässä suhteessa edelleenkin?

Ennen kuin joku ehtii ottaa väkivallan esille, niin jätetään perheväkivalta tästä asiasta nyt kokonaan pois. Ne suhteet eivät ole niin yksinkertaisia ja niistä suhteista ei aina niin vain lähdetäkään pois, koska kyse on usein riippuvuussuhteista.

Eikä tämä asetelma ole vieras muissakin kuin parisuhdeasioissa. Jos kirjoitan tekstin, jossa kannustan ihmisiä katsomaan kriittisin silmin omia elämäntapojaan suhteessa pahenevaan ilmastokriisiin, niin syyllinen on sielläkin aivan jossain muualla.

Alustan aihetta sanomalla, että minä keski-ikäisenä länsimaisena ihmisenä olen syyllinen siihen, että lapseni joutuvat pahimmassa skenaariossa elämään elämänsä elinkelvottomassa ympäristössä. Minä olen osallisena tuhossa, jonka olemme saaneet yhdessä aikaan. Tiedättekö mikä tässä on kamalinta ja naurettavinta? Me, jotka elintavoillamme olemme jo monin tavoin pilanneet lapsiltamme elinkelpoisen planeetan, niin syyllistämme heitä heidän omista valinnoistaan. Käykääpä lukemassa muutaman esimerkiksi Greta Thunbergista kertovan artikkelin kommenttikentät. Omalla sivustollani häntä on kutsuttu muun muassa nimellä pikkuhuora.

Kuinka helppoa kaikkien olisi sanoa, että minä olen syyllinen. Paitsi että ei ole. Syyllinen on siinäkin asiassa aivan jossain toisaalla. Samalla kun ajaa autolla alle kilometrin matkan lähikauppaan ja samalla matkalla hakee postiin tulleen paketin Kiinasta, niin puhuu isoon ääneen, kun ne siellä Kiinassa saastuttavat niin paljon, että ei tällaisella yhdellä suomalaisella ole mitään tekemistä ympäristötuhon kanssa. Aina löytyy syyllinen muualta kuin peilistä. Ja jos tästäkin asiasta ihmisiä muistuttaa, niin se on syyllistämistä ja se tuntuu olevan pahinta, mitä ihminen voi elämässä kokea, että hänen syyllisyytensä todetaan ääneen, koska olemme tottuneet elämään tekopyhyydessä ja valheessa.

Niissä kahdessa teemassa moni parisuhteessaankin elää. Tekopyhyydessä ja valheessa. Kirjoitapa teksti avoimista suhteista, niin polemiikki on valmis. Pahoja ihmisiä ovat tuollaiset ihmiset, jotka vain tekevät avoimesti sen, mitä hyvin moni tekee salaa ja piilossa puolisoltaan. Koska olemme tottuneet elämään tekopyhyydessä ja valheessa ja syyllinen on aina toisaalla. Parisuhteissa lojuu kasapäin ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta eikä edes halua elää sitoutuneena yhteen ihmiseen. Miten sitten nämä tilastot? Hetkinen! Puolet parisuhteissa olevista ovat joskus pettäneet puolisoaan. Suljetaan siltä tosiasialta korvat ja hyökätään joukolla ihmisen kimppuun, joka haluaa elää parisuhteessaan itselle ja puolisolleen rehellisesti. Laitetaan ruotuun. Ei tuollaista voi avoimesti tehdä. Hyi, siinähän pilkataan jo Jumalaa. Miksi tehdä avoimesti sitä samaa, jonka voi tehdä salassa ja piilossa.

Voin kannustaa ihan meitä kaikkia sillä, että aloittamalla aamun peilin edessä sanomalla, että minäkin olen syyllinen, niin ei aina tarvitse olla puolustusasemissa. Jokainen siihen selittelyyn sortuu, niin minäkin ja monta helvetin kertaa olen itsekin ollut tekopyhä hurskastelija, mutta senkin voi sitten sanoa ääneen, että tulipas oltua tekopyhä hurskastelija. Olen sekä syyllinen, että tekopyhä hurskastelija. Helpottaa ihmisen taakkaa olla ihminen. Minä olen syyllinen eroihini ja minä olen syyllinen siihen, että lapseni joutuvat elämään pilatussa ilmastossa. Ei se selittelemällä ja siirtämällä omaa vastuutaan muuksi muutu.

Tämän jälkeen onkin sitten huomattavasti helpompi aloittaa matka kohti parempaa ihmistä ja maailmaa.

Kokeillaan edes?

X