Havaintoja parisuhteesta

Miksi sairaalloisen mustasukkainen haluaa parisuhteen?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Jos ihminen tietää olevansa sairaalloisen mustasukkainen ja hamuaa silti parisuhteeseen, niin hän on tavattoman itsekäs. Itsekäs siksi, että hän häiriökäyttäytymisellään pilaa toisenkin ihmisen elämän oman elämänsä lisäksi.

Tämä aihe tipahti kuin taivaasta syliini. Erääseen pettämistä pohtivaan tekstiin tuli äärimmäisen mielenkiintoinen miehen kommentti. Hän kysyy kommentissaan, että miksi sairaalloisen mustasukkainen ja rajuista pettämispeloista kärsivä ihminen haluaa väkisin parisuhteeseen? Hän itse epäilee omistushalua tai riippuvuutta eikä liene pohdinnoissaan täysin väärässä. Hän kirjoittaa ihmettelevänsä sitä, että miksi ihminen haluaa olla parisuhteessa, jossa pelkää koko ajan tulevansa petetyksi.

Jatkan pohdintaa.

Rajusti tai vähänkin liian mustasukkaisen ihmisen rakkausihmisenä on rankkaa olla. Kokemusta omaavat ovat sanoneet, että suorastaan helvetillistä. Rankkaa eläminen on mustasukkaisuudesta kärsivälläkin. Hänen kaikki energiansa menee pelkäämiseen ja toisen ihmisen kontrollointiin, Jokaisessa parisuhteen hetkessä on olemassa suuri uhka. Mieli on jatkuvassa hälytystilassa ja stressipisteet huipussaan. Miten sellaisessa olotilassa voi nauttia parisuhteestaan tai ylipäätään elämästään?

Siksi lukijan esittämä kysymys on aiheellinen. Sillä eikö olisi helpompi elää ilman alituista pelkoa? Saisi käyttää aikansa ja energiansa aivan johonkin muuhun kuin epäilemiseen ja toisen ihmisen kontrollointiin. Saisi olla vapaa pakkoajatuksistaan. Ennen kaikkea, saisi aikaa ja tilaa terapoida itsensä terveeksi.

Sairaalloiseen mustasukkaisuuteen on yksilölliset syynsä, jotka usein juontavat juurensa sylttytehtaalle eli lapsuuden turvattomuuteen ja hylätyksi tulemisen kokemukseen. Usein haavat ovat niin syvät, että niistä ei pääse eroon ilman ammattiapua. Valitettavan usein apua ei edes haluta, vaan sijaiskärsijäksi joutuu haavoihin syytön ihminen eli aloitetun parisuhteen toinen osapuoli ja kun ensimmäinen parisuhde loppuu mustasukkaisuuteen niin seuraavan parisuhteen toinen osapuoli ja kun toinen parisuhde päättyy mustasukkaisuuteen niin kolmannen parisuhteen toinen osapuoli ja niin edelleen.

Jälleen palataan alkukysymyksen äärelle. Miksi ihmeessä parisuhteeseen kykenemätön ihminen haluaa parisuhteeseen? Omistamisenhalusta? Läheisriippuvuudesta? Siksi että parisuhde on pakopaikka omille haavoille, joita pitäisi alkaa työstää? Siksi että omat haavat voi ulkoistaa toisen ihmisen kannettavaksi?

Itsekästä, niin kovin itsekästä.

Tässä kohtaa voisimme lähteä laajentamaan teemaa yhteiskunnalliselle tasolle pohtien parisuhteen ylikorostunutta merkitystä länsimaisessa kulttuurissa, mutta tehkäämme siitä oma teksti, joka ei aiheen laajuuden vuoksi ketään kiinnosta. Mustasukkaisuus on nimittäin yksilön lisäksi yhteiskunnallinen ilmiö, jonka olemassaoloa miltei romantisoidaan niin sanotussa disneymäisessä viitekehyksessä. Siihen liittyy harhainen käsitys siitä, että voisimme omistaa toisen ihmisen tunteet, kehon ja seksuaalisuuden. Ja jos joku tohtii omaisuutta vähääkään luvatta koskea tai pahimmissa tapauksissa liian pitkään katsoa niin sillä oikeutetaan jopa lähisuhdeväkivalta.

”Ottaisin mieluummin turpaani kuin tulisin petetyksi”. Tämän karmaisevan lauseen jouduin blogini kommenttikentästä lukemaan. Kertoo omaa karua kieltään monen ihmisen kieroutuneesta tavasta suhtautua parisuhteisiin.

Puolison rooli ei ole ottaa vastaan ihan mitä tahansa. Muodissa olevat vaaralliset hokemat kuten ”sinä riität tuollaisena” pitää parisuhteessa muuttaa muotoon ”Älä kuvittele että sinun ei pitäisi kasvaa ja kehittyä”. Ihminen joka tulee suhteeseen asenteella että sinun pitää hyväksyä minut sellaisena kuin minä olen, on vaatimuksessaan täysin kohtuuton ja loputtoman itsekäs. Ei puolison tehtävä ole mahdollistaa sitä, että ihmisen ei koskaan tarvitse katsoa peiliin ja päästä eroon elämää tuhoavista piirteistään. Kasvun aikana voi pysyä rinnalla ja kannustaa, mutta jos ihminen ei halua kasvaa ja päästä eroon mörköistään, niin sellaisen ihmisen rinnalle ei ole tarpeellista jäädä.

Parisuhde ei ole mikään pakopaikka, vaan se on kasvunpaikka.

Lue myös

X