”Miksi sinä vihaat niin paljon parisuhteita?”

Olen parisuhdevastainen. Niin minulle muutamat ihmiset ovat kirjoittaneet. Perustelleet sen sillä, että hyökkään kirjoituksissani pyhää ydinperhettä ja avioliittoa vastaan.

Paitsi että en ole ja en edes hyökkää. Kritisoin kyllä ja usein jopa voimakkaasti. Olisihan se outoa, että pitäisin kahdeksatta vuotta blogia aiheesta, jota vastustan. Jos niin olisi, niin muuttaisin blogini nimeksi, Havaintoja parisuhde on perseestä.

Parisuhde on hieno harrastus. Se mitä vastustan ovat paskat parisuhteet. Sellaiset parisuhteet, joissa ei ole jäljellä kuin tapa ja kuoret. Parisuhteita, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Parisuhteet, joissa ihmisten hyvinvoinnin sijaan tarjolla on pahoinvointia, josta pahimmillaan kärsii koko perhe.

Vastustan siis pakkoajatusta parisuhteesta ja sitä, että parisuhde tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa ja kaikki muuta tavat olla parisuhteessa ovat sellaisia, joiden päälle on syytä hyökätä. Sitä minä vastustan, että otetaan vain joku, koska perhe on nyt vain perustettava ja ollaan väkisin kiinni siinä perhe-elämässä, koska niin vain pitää olla. Mitä omasta hyvinvoinnista, kun saa antaa uhrilahjana oman elämänsä olettamalle ja muiden ihmisten odotuksille.

Koska siitä ajatuksesta me oireilemme. Mitä muutakaan kuin pakkoajatusta parisuhteesta on se, että ihminen sättii kuudettatoista vuotta puolisoaan julkisesti, kuinka kelvoton puoliso hän onkaan. Miksi helvetissä sitä elämänsä jakaa kelvottoman puolison kanssa? Niinpä niin, siksi koska meille on kerrottu, että parisuhde on eniten sietämistä ja sen jälkeen kestämistä ja siinäpä se sitten onkin. Tuollaista tapaa ajatella parisuhteesta vastustan voimakkaasti.

Sehän on mitä kauneinta ja jopa kateutta aiheuttava asia, että kaksi toisiinsa rakastunutta muodostaa parisuhteen, tehtailevat muutaman lapsen ympärilleen ja jatkavat toistensa rakastamista ja arvostamista. Jaksavat olla toisilleen ja pitävät yllä ihanaa rakkauden liekkiä ja ydinperheensä turvassa ja valossa halkovat pimeimmätkin ajanjaksot. Ah, kuinka kaunista ja idyllistä ja jos tuollaista vastustaa, niin voi katsoa itseään peiliin.

Yllä kuvattu kun ei valitettavasti ole kuin osatotuus parisuhteista, joissa ihmiset elävät. Väitänpä, että jopa enemmän harvinaista kuin yleistä. Usein kuvailu ihmisten välisestä ihanasta parisuhteesta on jotain aivan muuta kuin ihanaa ja siihen minä tulen blogineni väliin muistuttamaan ihmisiä siitä, että paskaa ei ole pakko sietää vain siksi, että meille on sanottu, että paskaa pitää sietää.

Minusta on lohdullisempaa ajatella niin, että ihmisillä on mahdollisimman hyvä olla. Ihan jo siksi, että ihminen, jolla on hyvä olla, luo hyvää oloa myös kanssaihmisiin ja täten koko yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Eivät ne ihmiset, jotka huutavat sosiaalisessa mediassa toisten ihmisten parisuhteille, eroille tai mille tahansa ole hyvinvoivia ihmisiä. Varmasti hyvin moni on juuri heitä, jotka kuudettatoista vuotta peräkkäin viruu onnettomassa suhteessaan vailla mitään aikomusta tehdä asiaan mitään muutosta.

Siihen väliin saatan tulla sanoineni kertomaan ihmiselle, että sinun ei ole pakko elää elämääsi tuolla tavalla ja vaikka moni kuudettatoista vuotta peräkkäin onnettomassa parisuhteessaan viruva ei useinkaan halua kuulla sanojani, vaan hyökkää voimakkaasti viestin tuojan kimppuun, niin silti hänelle saattaa jäädä pieni pätkä sanoistani alitajuntaansa laajentamaan ja ehkä parhaimmillaan käy niin, että kyseinen ihminen seitsemännentoista paskan parisuhdevuoden kynnyksellä valitseekin elää toisin.

Sillä ihan jokaisella meillä on oikeus onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Joskus sellaisen saavuttamiseksi pitää vain tehdä elämässään muutoksia.

Joten, lopputulema tällä kaikella paasauksellani on se, että en todellakaan vastusta parisuhteita, vaikka ihan kaikki ei minulle läpi menekään. Vanhoja ajatuskuvioita on aina syytä pöyhiä, jotta maailma menisi eteenpäin eikä taaksepäin.

Sama koskee parisuhteita, koska parisuhdekin on aikakautensa tuote ja sen näköinen. Me elämme vuotta 2021. Enää ihmisten ei tarvitse olla pakolla missään sellaisessa, joka tuo ihmiselle vain pahoinvointia.

Rakkaus sitä vastoin on universaali ja ajaton. Sitä pitää suojella kaikelta mahdolliselta vihalta, joka tässäkin ajassa pinnan alla ja osittain sen päälläkin kuplii.