Havaintoja parisuhteesta

Miksi varttuneeseen ikään päässyt nainen solvaa muita?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Ensin sinulle sanotaan, että mitä sinun pitää olla. Asetetaan elämään pieneen laatikkoon jonka kansi suljetaan. Useita vuosikymmeniä sinä toteutat muiden tarpeita, mutta et omiasi. Olet lapsillesi äiti ja miehellesi vaimo. Pahimmillaan sinut on sidottu hellan ja sängyn väliin. Joillakin heilahtaa nyrkki, jos yrität edes toisinaan kammeta itsesi rooleistasi ulos.

Vuosikymmeniä sitten parisuhteen kuva oli sairas.

Sitten tulee aika, kun lapset muuttavat omilleen. Sinua ei enää käytetä lapsentekoautomaattina. Jäät tyhjään kotiin ilman lapsia. Pahimmillaan omistautuminen on ollut niin syvää, että olet siellä myös ilman muita sosiaalisia kontakteja. Miehesi tarvitsee sinua vielä. Hän istuu säännöllisesti pöytään, jotta sinä voit hämmentää hänelle puuroa.

Ei se täysin sinun vikasi ole. Vuosikymmeniä sitten parisuhteen kuva oli sairas.

Hiljaisuus kodissa on äänekästä. Yrität tunkeutua poislentäneiden lastesi elämään. Lapsesi laittavat rajat sinulle. Tyhjyys sinussa kasvaa entisestään. Sinuun tulee roolivaje. Sinun et ole enää niin tarpeellinen kaikille muille. Toivot että vanhempasi vanhenisi nopeammin niin saisit hoitaa heitä.

Avioliittosi on ollut rikki jo vuosikymmeniä, mutta et sinä sitä ole edes ajatellut. Ero on merkki epäonnistumisesta ja lapset olisivat menettäneet ehjän kodin. Olet kestänyt miehesi solvaukset, pettämiset ja väkivallankin, koska sinun pitää kestää roolissasi. Nyt kun lapset ovat lähteneet, et voi käyttää heitä enää selityksenä avioliittosi jatkamiselle. Päivittäin odotat postin tuovan sinulle marttyyrinpalkinnon hienoon kääreeseen käärittynä. Koskaan se ei tule.

Menet sosiaaliseen mediaan lukemaan ihmisten elämästä. Sinua vituttaa ihmiset jotka eroavat liian helposti. Sinua vituttaa uutiset jotka kertovat että kolmekymppiset naiset eivät edes halua parisuhdetta tai äidiksi. Sinua vituttaa blogisivustot jotka jakavat ihmisten tarinoita siitä, että he ovatkin päättäneet elää omannäköistä elämäänsä. Sinä et edes tiedä, että sinua vituttaa se siksi, että sinäkin olisit halunnut tehdä niin, mutta sinä otit roolisi annettuna.

Ei se täysin sinun vikasi ole. Vuosikymmeniä sitten parisuhteen kuva oli sairas.

Ensin kommentoit maltillisesti. Sen jälkeen retoriikkasi kovenee ja kääntyy jo solvaamiseksi. Solvaamiseesi puututaan ja sinä menet uhripositioon. Purat pahaa oloasi haukkumalla muita. Sinulla tekee niin pahaa tarinat joissa ihmiset elävät toisin kuin sinä. Ovat valinneet toisin. Jos muillakin menisi huonosti niin oma huono olo ei tuntuisi niin pahalta.

Solvaaminen on taas täysin oma vikasi, vaikka siihen onkin ymmärrettävät syyt.

( Tämä tarina on rakennettu syistä, joita minulle on esitetty kysymykseen, että miksi 50-70 -vuotiaat naiset ovat olleet yliedustettuina blogini solvausosastolla.)

Hyvä ihminen! Katkeruudella ei voita mitään. Päin vastoin sillä karkottaa jokaisen ihmisen ympäriltään ja saa pahimmassa tapauksessa merkinnän rikosrekisteriin julkisesta solvauksesta. Joka aamu voi valita toisin. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Herää hymyillen, mieti mitä haluat elämältäsi, ajattele itseäsi, ole itsekäs, elä omannäköistä elämääsi, pistä skumppa kylmään, heitä tiskirätti helvettiin, flirttaile maailman kanssa, rakastele pöydällä sen kanssa ja lopeta se saatanan valittaminen, ulina ja uhrina eläminen.

X