Havaintoja parisuhteesta

”Milloin sä oot viimeksi koskettanut mua?”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

(Teksti, joka on muokattu useista saamistani viesteistä ja kommenteista vuosien varrella. Tekniikkana leikkaa ja liimaa taktiikka.)

Millon sä oot viimeks koskettanut mua näin? Milloin sä ylipäätään oot koskettanut mua? Milloin minusta tuli osa kotiin kuuluvaa esineistöä. Milloin sä kysyit, että mitä mulle kuuluu. Tämä kaikki tässä meidän ympärillä, nämä seinät, huonekalut, kotiteatterit, autot, ulkomaanmatkat, mitä ne merkitsee, ei mitään, merkityksetöntä paskaa.

Mä oon jo pitkään harkinnut, että oon hetkessä valmis luopumaan tästä kaikesta jos tulee joku, joka koskettaa mua näin kun sä tällä hetkellä kosketet. Niin, että sitä ei tarvitse joka helvetin kerta erikseen pyytää. Kosketuksia, ihan tavallisia kosketuksia, joista tuntisi että on olemassa. En mä seksiä kaipaa. Jos sä koskettaisit mua näin kun sä nyt kosketat, mä ehkä kaipaisin sitä seksiäkin. Mutta mua ei huvita panna, kun musta tuntuu siltä, että et sä edes mua halua.

Mä riisun kaupungilla ihmisiä katseillani ihan vain haaveillakseni heidän ihostaan. Saisi tuntea heidän ihonsa omaa vasten ja tietää olevansa ihminen. Tuntea olevansa olemassa. Pelkissä kosketuksissa. Pelkässä lihassa ja veressä ilman mitään muita sivumerkityksiä. Näkisi toisen katseessa sen ilon ja nautinnon, jonka oma olemassaolo saisi aikaan. Sen pyyteettömän ilon, jota meillä ei enää ole.

Ja mitä vittua tarkoittaa, että mä saan kosketuksia silloin kun olen ansainnut niitä. Onko tämä avioliitto jokin kasvatuksellinen oppikoulu, jossa hyvästä käytöksestä saa halauksen. Rotat on sitä varten ja sekin on eläinrääkkäystä. Kun me tänään taas mennään nukkumaan selät vastakkain, niin mä en nuku. Mä en pysty nukkumaan, kun mä kaipaan sun kosketusta niin paljon, että sattuu. Kosketus, joka kertoisi mulle, että kelpaan näin pahasti keskeneräisenäkin.

Se olisi se lohtu, lohtu, lohtu. lohtu. lohtu. lohtu, jota jokainen tässä sairaassa maailmassa tarvitsee. Niin kuin siinä cmx:n biisissä, jossa lauletaan, että ehkä nämäkin murhaajan kädet etsivät päätä, jota silittää ja tuntea maailman paino. Lohtu. Ajatus hyväksytyksi tulemisesta. Ansaitako nekin tarvitsee. Mä haluan, että sä näet mut ihmisenä. Et aviopuolisona, et arjen jakajana, et vanhempana vaan yksinkertaisesti ihmisenä.

Mieti mitä sä kaipaat eniten. Mä kaipaan ihan sitä samaa ja ihan vain siksi, koska me ollaan molemmat ihmisiä ei yhtään mitään muuta. Joten pidä se käsi siinä mun poskella, katso mua silmiin ja sano mulle jotain kaunista ja käänny minuun päin, kun käydään nukkumaan. Kohtaa minut. Katso mua. Katso kenen kanssa jaat elämäsi ja tee se. En mä mitään muuta kaipaa.

Lue myös

X