Milloin sinua on suudeltu tavalla, jonka jälkeen sanoja ei enää tarvita?

Tuntuuko sinusta, että sinä jäät jatkuvasti paitsi? Olet kuin ympärillä olevaa ilmaa, jota kukaan ei edes hengitä sisäänsä. Läsnäolosi huomataan vasta silloin, kun jotain on arjessa jäänyt tekemättä. Silloin kun kaikki on tehty niin kuin aina ennenkin, sinua tai sinun tekemisiäsi ei huomata.

Sinusta on tullut itsestään selvä.

Muistatko, että milloin sinulta on kysytty kysymys, että mitä sinä kaipaat ja tarvitset? Oletko edes itse kysynyt sitä itseltäsi? Sitä kun helposti tottuu rooliinsa ja sopeutuu johonkin sellaiseen, josta itse ei saa yhtään mitään. Ainakaan mitään sellaista, joka olisi suunnattu vain sinulle.

Parisuhteestasi on saattanut tulla pelkkä yhteinen tapa olla.

Oletko jopa alkanut uskotella itsellesi, että et sinä edes tarvitse enempää? Ajattelet, että niinhän se parisuhteen kuuluukin kulkea, että se ei edes tunnu enää oikein missään. Parisuhteen kaareen kuuluu, että se on vain arkinen ja ankea. Parisuhteen tarkoitus on pitää perhe kasassa ja arki rullaamassa.

Milloin olet tuntenut itsesi ihmiseksi, jota puolisosi rakastaa tulisesti? Milloin sinua on suudeltu tavalla, jonka jälkeen sanoja ei enää tarvita? Entäpä, oletko tuntenut sitä ihanaa tunnetta, kun koet olevasi puolisosi halun kohde? Nähnyt kutsuvan katseen puolisosi kasvoilta ja tuntenut härnäävän kosketuksen kulkevan pitkin ihoasi.

Vai onko tuo kaikki vain haihattelihan puhetta? Ihmisen, joka ei ymmärrä oikean parisuhteen ja rakkauden päälle yhtään mitään. Ihmisen, joka ei ymmärrä, että parisuhteen ei kuulukaan tuntua oikein missään. Rakkaus on vain yhteinen polku, jota pitkin edetään sotilaallisen orjallisesti. Kauniit sanat korvataan nälvimisellä ja puolison huomio ja kosketukset korvataan sosiaalisesta mediasta saatavilla tykkäyksillä.

Eihän kukaan oletakaan, että parisuhde on jatkuvaa koskettelua ja halua. Toisaalta kenenkään ei koskaan pitäisi tyytyä siihen, että se ei ole sitä milloinkaan. Kenenkään ei pitäisi olla ilmaa tai pelkkä arjen mahdollistaja. Pelkkä toinen vanhemmista yhteisille lapsille tai toinen maksaja yhteisille laskuille. Se ei ole parisuhde. Se on pelkkää arjen jakamista.

Jos se riittää, niin kaikki on hyvin. Silloinhan sinä olet onnellinen ja heräät aamuisin parisuhteeseen, jossa sinun on hyvä olla. Ehkä sinä et tarvitse mitään enempää. Itselleen ei silti kannata valehdella. Se on varmin tie katkeraan keski-ikään ja vanhuuteen. Myöntää itselle vasta aivan liian myöhään, että olisi tarvinnut ja kaivannut paljon enemmän. Olisikin halunnut vartalolleen pieniä hipaisuja ohikävelevältä puolisoltaan. Olisikin kaivannut huulia omiansa vasten toisen tullessa ulko-ovesta.

Olisikin halunnut tavan ja tottumuksen sijaan tunteita ja rakkauden jälkiä.

Ei halu olla toisen iholla ole pelkkää rakkauden alkuhuumaa. Se on rakkauden ilmentymää. Jokainen meistä ei sitä kaipaa. Jos kaksi kosketusta kaipaamatonta elää yhteistä parisuhdetta, niin sehän voi olla mitä täydellisin parisuhde. Mutta jos onkin sellainen parisuhde, jossa toinen kaipaa toisen iholla olemista ja toinen ei, niin ollaan ongelman edessä. Ehkä parisuhteessa olevat eivät vain ole toisiansa varten. Se pitää uskaltaa itselle sanoa ja pitää uskaltaa myös erota.

Tämän lisäksi on ne tuhannet parisuhteet, jossa molemmat osapuolet kaipaavat toistensa huomiota ja kosketusta, mutta kumpikaan ei sitä tunnu saavan ja parisuhteen muodostaa kaksi yhdessä yksinäistä. Parisuhteita, joissa kaikki näyttäisi olevan hyvin. Parisuhteita, joissa arki rullaa ympärillä ja joissa ihmiset eivät riitele eivätkä voi ulospäin huonosti. Parisuhteita, joka on yhteinen tapa ja harrastus.

Sellaisissa parisuhteissa saattaa yhteistä kotia varjostaa krooninen kaipuu. Kaipuu jotain sellaista kohtaan, jota ei halua itselleen tunnustaa, koska sen tunnustaminen saattaisi johtaa suureen muutokseen. Joskus itsepetoksessa on helpompi elää kuin tehdä elämänmuutos.

Elämänmuutos vaatii rohkeutta hypätä johonkin itselle tuntemattomaan ja moni meistä haluaa mieluummin elää tutussa ja turvallisessa. Vaikka sitten sen kustannuksella, että uhraa parisuhteestaan ehkä sen tärkeimmän osan turvallisuuden alttarilla. Sen osan, jonka koki niin ihanana siinä suhteen alussa. Tunteen olevansa rakastettu, haluttu, himoittu ja kaunis. Eikä pelkkää ympärillä olevaa ilmaa, jota kukaan ei edes hengitä sisäänsä.

Me jokainen teemme sen, mitä teemme. Kannamme siitä sitten vastuun ja seuraukset. Sivusta on helppo huudella, arvostella ja antaa neuvoja. Voihan olla, että hyppäämällä tuntemattomaan satuttaa itseään pahasti, mutta on olemassa myös mahdollisuus laskeutua johonkin hämmentävän pehmeään.

Silti itsestään ei kannata tehdä pientä ja huomaamatonta. Jokainen meistä on enemmän ja ehkä pahinta, mitä itselleen voi tehdä, on jättää tekemättä sen vuoksi, että pelkää liikaa. Elämässä saa myös epäonnistua. Jokaisen hypyn ei tarvitse olla kymmenen pisteen arvoinen. Seuraava hyppy voi olla jo parempi.

Jos sinä et saa tällä hetkellä sitä mitä tarvitset, niin pyydä enemmän. Pyydä ensin siltä, joka on siinä sinua lähinnä. Jos et senkään jälkeen saa mitä tarvitset, niin älä pelkää hyppäämistä. Virtaamaton vesi muuttuu sameaksi ja alkaa ajan myötä haista pahalta.

Sinussa on hyvä tuoksu ja elämänhalu. Älä pelkää.