Havaintoja parisuhteesta

Minä haluan muovailla hänestä haluamani kaltaisen!

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Tilanne päällä. Nelihenkinen perhe syömässä pikaruokaravintolassa. Kaksi aikuista ja kaksi lasta. Yksi aikuinen ottaa ohjat käsiinsä. Hän ohjaa lapsia käyttäytymään hyvin. Ohjaa taukoamatta. Eikä ohjailu jää vain lapsiin, vaan kohdistuu myös perheen toiseen aikuiseen. Vaikea olla kuulematta,  mutta vaikka ei olisi ollutkaan, niin olisin yrittänyt kuunnella, sillä tilanne oli herkullinen.

Älä nyt likaa sitä takkiasi. Ota hattu pois syödessäsi. Pidä sitä paperia hampurilaisen päällä, että majoneesi ei tipu päällesi. Miksi istut niin ryhdittömästi.

No, tämä voisi kaikki olla keksittyä, tuomaan draamaa kirjoitukseen. Vaan se on aivan totta. Kaikki yllä mainitut ohjeet olivat suunnattu aikuiselta aikuiselle. Siinä sivussa aikuinen ohjaili lapsia. Tilanne näytti kaikkea muuta kuin nautinnolliselta ruokailuhetkeltä. Se oli suoritus, joka suoritettiin yhden aikuisen säännöillä. Säännöillä ei ollut poikkeusta.

Vaan kirjoitti minulle eräs aikuinen. Hän kertoi vastaavanlaisesta asenteesta. Hän kuulee ohjailua jopa kotioloissaan, jotta osaa sitten toimia oikein. Hän kokee olevansa kuin lapsi, jonka perään pitää katsoa. Onko sinulla varmasti avaimet mukana? Muistitko laittaa auton ovet lukkoon? Muistithan käyttää myös hoitoainetta? Ole varovainen sen vesilasisi kanssa.

Rasittavaahan tuo on ja lasten asemaan joutuneen aikuisen olisi syytä puuttua käyttäytymiseen pikimmiten, ennen kuin se kasvaa liian suureksi vitutukseksi. Sillä sitä se kai eittämättä tekee, jos kokee olevansa holhouksen kohteena. Esimerkin aikuinen oli kuitenkin ennen avioliittoansa asunut yksin omassa kodissaan useita vuosia ja selvinnyt tästä koettelemuksesta hengissä.

Eikä siinä mitään. Kyse voi olla käyttäytymisestä, jota ei itse edes huomaa tai tunnista. On oppinut pitämään huolta kaikesta ja aivan liiaksi, eikä luota siihen, että toinen aikuinen osaisi hoitaa asiansa itse. Sellaisestakin käytöksestä on vaikea päästä eroon.

Silti kyse on toisesta aikuisesta, ei lapsesta. Jos toinen aikuinen haluaa syödä hampurilaisen silläkin uhalla ilman paperia, että majoneesit ovat rinnuksilla, niin aikuisen pitää antaa syödä hampurilaisensa sillä tavalla. Jos kokee, että toinen aikuinen ei selviä yksin arjen askareista, niin aikuisen on annettava opetella kyseiset taidot eikä tehdä asioita hänen eteensä tai puolestaan. Voisiko tässä tapauksessa käyttää curling-vanhemman sijaan termiä curling-puoliso?

Varsinkin julkisella paikalla tapahtuva puolison ohjailu ja puhuminen hänelle kuin lapselle on jo lähellä henkistä väkivaltaa. Se on julkista nolaamista, jossa aikuinen ihminen saatetaan muiden silmissä naurunalaiseksi kohtelemalla häntä kuin lasta.

Sinne nelihenkinen perhe jäi jatkamaan rentoa ruokailuaan, kun me tyttäreni kanssa lähdimme pois. Ehkäpä perheen toinen aikuinen otti sen jälkeen itseään niskasta kiinni ja puuttui tilanteeseen niin kuin aikuisuuteen kuuluu tai sitten hän oli luovuttanut jo aikoja sitten.

Jos jollekin tulee nyt paha mieli siitä, että olen törkeästi kytännyt läheisessä pöydässä syövää perhettä arvostelevin katsein, niin sanottakoon, että niinhän minä tulin tehneeksi, sillä en ole kerrostalokyttääjä, vaan olen pikaruokaravintolakyttääjä.

En tiedä, onko tuollainen retorinen tapa yleistä, mutta soisi, että ei olisi.

X