Havaintoja parisuhteesta

Minä haluan vanheta yhdessä sinun kanssasi

25.5.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kerran minua pyydettiin kirjoittamaan oodi avioliitolle tulevalle avioparille. Myöhemmin kuulin, että tämä teksti tuli luetuksi heidän hääjuhlassaan. Otin kunniana.

 

Tänä kesänä hääkellot kumahtelevat monelle parille. Tilastojen mukaan puolet niistä tulee päättymään eroon. Avioliitto on kuin konkurssissa oleva Kreikka. Ei tiedä, onko vuoden päästä enää olemassa. Ja osa liitoista, jotka ovat vielä olemassa, pihisee henkitoreissaan eikä pelastu ilman ulkopuolista apua.

Ihmiset vaihtavat puolisoaan kuin puhelimia. Samaa voi pitää taskussaan tai kädestä maksimissaan kaksi vuotta. Sitten on saatava jo uudempi malli. Sellainen, jossa on muutama ominaisuus enemmän. Tai niin ainakin uskottelemme, että olisi.

Kyllähän sen ymmärtää. Suhteen alku. Kumppani tuntuu vieressä niin uudelta ja raikkaalta. Ei halua laskea käsistään hetkeksikään. Vähän kuin hyppäisi benji-hypyn. Aluksi vapaata orgastista pudotusta hurjalla vauhdilla. Ja sen jälkeen sitä roikkuukin pää alaspäin köysi jalassa.
Päähän alkaa pakkautua kitkerää verta.

Siinä sitä roikkuu ja odottaa pelastajaa valkealla ratsulla saapuvaksi. Osa lohduttaa itseään satunnaisella pikkujoulurakkaudella. Toiset yrittävät liikaa juomalla saada elämän siedettäväksi. Surullisimmat muutoksen pelossa huijaavat itsensä onnelliseksi.

Sitten ovat he, joille elämä tarjoaa pelastajan. Hän irrottaa köyden jalasta ja tarjoaa uuden alun. Pelastettu luulee rakastuvansa pelastajaan.
Pian taas hypätään benji-hyppyä, luvataan rakkautta suvun tai seurakunnan edessä. Ja muutaman vuoden kuluttua roikutaan taas pää punaisena köyden varassa. Koska peiliin ei ole muistettu katsoa. Omaa osuutta epäonnistuneisiin parisuhteisiin ei ole myönnetty.
Siinä sitä taas odotellaan valkeaa ratsua tai työporukan pikkujouluristeilyä.

Suunnataan katse kohti valoa. Puolet tänä kesänä solmituista liitoista kestää. Minä olen keksinyt ohjenuoran parisuhteelle. En sitä itsekään ole osannut noudattaa, mutta keksin silti. Minusta kestävä parisuhde on kuin elokuu. Lempeä loppukesäinen hämärtyvä elokuinen ilta. Tuuli puhaltaa pehmeästi kasvoille. Hämärän voi taittaa kynttilällä. Paljaan selän alla voi tuntea kostean sammaleen. Suudelmat maistuvat juuri huulille valuneelta punaviiniltä. Samettinen ilta, joka kääntyy yöksi ja heräilee hiljalleen syyskuiseen usvaan.

Koko ajan tietoisuus, että se elokuu loppuu ja pian tulee loskat. Koko ajan tietoisuus, että loskan ja hankien jälkeen tulee uusi elokuu.
Siinä on välissä vain kuukausien arki. Kuukausien arjen jälkeen tulee taas uusi elokuu. Siinä ei tarvita pelastajaa valkeine ratsuineen
eikä vierasta viljaa lohtua antamaan. Se riittää, että sinä makaat päälläni elokuussa, kun sammal kutittelee paljasta selkääni. Se riittää, että kuukausien arjessa, sinä odotat kanssani seuraavaa elokuuta.

Tänä vuonna elokuu on vasta tulossa. Vaikka tänään sataisi, niin elokuussa odottaa samenttien pehmeät illat. Kyllä se yhden nopean benji-hypyn voittaa ihan huolella.

Vanha puhelinkin tuntuu ihan uudelta.