”Minä olen hyväksikäytetty”

”Vuosien terapian ansiosta tiedän tänään olevani hyväksikäytetty. Haluan jakaa tarinani, jotta edes yksi voisi välttyä samalta kohtalolta.

Laulussa kysytään, että miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Minä en tiedä, että rakastuinko renttuihin, mutta niin sanottuihin pahoihin poikiin joka ainoa kerta. Ehkä rakastuminen on turhan kaunis sana, sillä rakastumisen sijaan annoin itseni pahojen poikien seksileluksi. Luulin olevani haluttu ja tulevani hyväksytyksi, mutta kuten eräs huumeriippuvainen mies minulle sanoi, niin hän oli minun kanssani siksi, että minulta sai kolmea eri reikää ihan vain kysymällä.

Minulla on ollut elämässäni niin paljon seksikumppaneita, että en edes ole pysynyt laskuissa. Olen ollut nainen, joka antaa kaikille, jotka ymmärtävät kysyä. En edes halua kertoa, että mitä olen seksissä kokenut, sillä ne ovat niin rumia tapauksia, joista voisi kai käyttää nimitystä raiskaus. Paitsi että olen suostunut niihin, joten kukaan ei ole sinänsä tehnyt mitään väärää. Paitsi itse itselleni ja on ihme, että olen hengissä ja vieläpä sukupuolisesti terve.

En minä tuolloin vielä tiennyt, että olen hyväksikäytetty. Kuvittelin olevani villi ja vapaa, jota kaikki miehet haluavat panna. Tykkäsin kyllä seksistä, mutta en muista, että olisin koskaan saanut itse orgasmia. Monelle miehelle sellaisia annoin. Se oli tapani tulla näkyväksi ja saada huomiota. Levittää jalat miesten edessä ja tehdä ihan mitä tahansa he haluavat tehdä ja kyllä he halusivatkin.

Jos halusin vakiintua, niin aloitin suhteita miesten kanssa, joilla ei ollut mitään edellytyksiä sitoutumiseen. Suurin osa päihderiippuvaisia, väkivaltaisia ja joko vankilasta tulleita tai sinne päätyviä. Mikään tavallinen ei minulle riittänyt, sillä ajattelin tavallisen olevan tylsää ja minulle sopimatonta. Vihasin kaikkia rakkauselokuvia ja toisessa nyhjäämistä. Vaikka onkin brutaalia sanoa, niin minulle rakkaus oli persepanoja ja suihinottoja.

Minulla oli yltäkylläinen lapsuus. Sain kaiken, mitä halusin. Vanhempani olivat rikkaita ja antoi rikkauden myös näkyä. Samalla he olivat koko ajan poissa. Minä olen ainoa lapsi ja käytännöllisesti olen elänyt yksin koko nuoruuteni, sillä vanhempani olivat aina jossain. Jos ei töissä, niin sitten jossain kissanristiäisissä tai harrastuksissaan. Läsnäolemisen puuttumisen he korvasivat minulle yltäkylläisyydellä. Minulta ei puuttunut mitään ja sain viikkorahaa poskettoman summan. Itse kokeilin huumeita ensimmäisen kerran ollessani neljätoista.

Vanhempani järjestivät kotonamme muutaman kerran vuodessa seksibileitä, joihin osallistui muita kaupungin rahakermaan kuuluvia. Minulle ne selitettiin toisin, kun minut lähetettiin pois tieltä, mutta en minä ole tyhmä. Kasvuympäristöni oli mielenkiintoinen. Eniten olisin halunnut huomiota vanhemmiltani. Ihan tavallista yhdessäoloa, vaikka vittu lautapelien pelaamista. Mitä nyt perheissä yleensä tehdään yhdessä vai onko kaikki perheet yhtä sekaisin kuin oma perheeni oli.

Tämä lapsuusosio siksi, koska terapiassa se selitettiin myöhemmin tapahtuneen käyttäytymisen syyksi. Vaille jääminen saattaa aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Minun häiriökäyttäytyminen oli seksi ja samalla se oli hyvin itsetuhoista käyttäytymistä ja muutaman kerran olenkin juossut karkuun äärimmäisen väkivaltaisista tilanteista ja useamman kerran suostunut seksiin, joka on lähinnä satuttanut minua.

Niinkuin on satuttanut koko seksihistoriani. Nyt kun viimein ymmärrän sen, että olen hakenut vain huomiota seksillä ja sillä että suostun kaikkiin asentoihin kaikkien kanssa. Halunnut suhteisiin mahdottomien ihmisten kanssa, koska olen niin paljon pelännyt hylätyksi tulemista, että en ole edes halunnut yrittää suhdetta kilttien ja minua oikeasti huomioivien miesten kanssa. Voi kai sanoa, että olen jollain tasolla halunnut tulla satutetuksi.

Olen läheis- ja seksiriippuvainen. Minulla se on oireillut sillä, että olen antanut itseni miesten leluiksi. Olen antanut kohdella huonosti. Sillä sekin on parempi kuin olla tulematta huomatuksi ollenkaan. Syliä ja turvaa olen ollut vaille, mutta sitä en olen uskaltanut edes pyytää ja toivoa, sillä olen kokenut olevani arvoton sylille. Se on ollut myös syy sille, että olen suhtautunut halveksuvasti kaikkeen romanttiseen rakkauspaskaan niin kuin itse sellaista olen aiemmin kutsunut.

Tällä hetkellä olen jossain välitilassa. En enää halua olla kenenkään seksilelu, mutta turvassa siltä ajatukselta en ole. Sillä olen helvetin yksin ja vaikka en syliä vieläkään uskalla itselleni toivoa, niin haluan silti tulla jollain tavalla kohdatuksi ja pelkään, että vanha tapa nostaa heti päätään, kun mahdollisuus sille annetaan. Ehkä olen menetetty tapaus. En haluaisi olla. Kukaan ei ansaitse olla näin arvoton, että kaikki mitä itsestä halutaan löytyy jalkojen välistä.

Miksi en voi olla sellainen kuin kaikki muut ovat? Miksi olen niin rikottu ja rikki?