”Minä olen kuulemma ruma ja lihava lehmä”

”Ollessani vielä suhteessa elämääni käveli uusi ihana uusi ihminen johon rakastuin täysin. Parasta mitä minulle on tapahtunut.

Tajusin liian myöhään, että komean ulkokuoren alla on itsekeskeinen narsistinen persoona. Ehdoton persoona josta hiljattain kirjoitit. Sitten liian kiltti ja yli empaattinen minä. Nyt kirjoitan tätä puhelimella kun hän ei ole kotona. Jos kirjoittaisin hänen aikana niin minua epäiltäisiin, että viestittelen jonkun miehen kanssa. Kääntää suhteemme alun nyt niin, että petän varmasti häntäkin. Tämä ei pidä tosin paikkansa.

En ole koskaan saanut käydä missään ilman että kotona tulee riita. Yhdessä ollaan oltu miltei 10v. Rakkaus kukoisti aikansa. Nyt 2 vuotta helvettiä takana kun muutettiin lopulta yhteen. Sormukset hän heitti pois jo 2 vuotta sitten kun meinasin mennä kavereiden kanssa ravintolaan. Haukuttu ties miksi. Minä yritän tasapainottaa ja vältellä riitaa. Ettei lasten tarvitsisi kuunnella. Ei se toki auta. Kun olen yrittänyt sitten sanoa, että ei tarvitse olla yhdessä. Erotaan. Siihen loppuu riita ja yhteistyö. Ei edistä yhdessäoloa eikä eroamista. Pattitilanne. Minä olen kuulemma ruma, lihava, lehmä jne. En hauku takaisin koska en halua toista loukata. En lähde tuollaiseen mukaan.

Tiedän, että minussa on iso vika. Koska siedän tätä. Edelleen harmittaa, että tämä täydellinen rakkaus ei ollutkaan sitä mitä oletin. 41 vuotiaana sitä haluaisi jo olla vakiintunut. Naimisissa. Eikä aloittaa taas kaikkea alusta. Jos tästä joskus irti pääsen niin toki pyhitän aikaa vain itselleni. Itsetunnon paikkaamiseen tarvitaan aikaa. Arki on lasinsirpaleilla kävelemistä. Pitää olla varuillaan että toinen ei suutu jostain. Koko perhe osaa tämän. Mietitään jo etukäteen miten toimia, että tämä mielensä pahoittaja ei suutu.”