Havaintoja parisuhteesta

Minä olen läheisriippuvainen sinusta!

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Pyysin lukijoilta tarinoita vanhempiensa parisuhteista ja miten he ovat kokeneet vanhempiensa eron. Yllätyksenä ei tullut se, että suurin osa saamistani viesteistä oli ihmisiltä, joiden vanhemmat eivät olleet eronneet, vaikka syytä todellakin olisi ollut. Eroamattomuudellaan he vaikuttivat voimakkaasti myös lastensa elämään.

Lapsi on hyvä keppihevonen ja syy sille, että säilyy tuhoisassa parisuhteessa. Koska ihmisen on toisinaan vaikea myöntää olevansa riippuvainen. Väitän rohkeasti, että iso osa suhteista, jotka eivät pääty, vaikka syytä olisi, niin kyse on läheisriippuvuudesta ja läheisriippuvuus on tämän kansamme kansansairaus.

Jaan tekstiini Anna -lehdessä olleesta artikkelista kohtia. Itse artikkeliin pääsee linkin kautta.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/tunnistatko-nama-varoittavat-merkit-itsessasi-tai-laheisessasi-laheisriippuvuus-epatervetta-takertumista

Suhteen alussa läheisriippuvainen saattaa näyttäytyä hyvinkin ihanana ja huomioivana puolisona. Hän hukuttaa rakkautensa kohteen kauniisiin sanoihin ja monipuoliseen huomioon. Kysehän on läheisriippuvuuden oireesta:

1. Huolenpito on vaivaannuttavan ylenpalttista

Läheisriippuvainen murehtii jatkuvasti, miten muut pärjäävät. Huoli muista aiheuttaa stressiä, jota riippuvainen yrittää lievittää ylenpalttisella passaamisella.

Äärimmillään hänen käytöksensä on tunkeilevaa ja vaivaannuttavaa. Vanhempi saattaa tupsahtaa omilla avaimillaan aikuisen lapsen kotiin lupia kyselemättä tai kuorii tämän perunat ravintolassa.”

Näitä kuoliaaksi holhoavia on todettu olevan varsinkin vanhempien sukupolvien naisten keskuudessa. Ikuisia suorittajia, jotka tekevät puolisonsa, lastensa ja mahdollisesti elossa olevien vanhempiensa eteen aivan kaiken oman jaksamisensakin äärirajoilla. Kyse ei ole enää huolehtimista, vaan holhoamisesta, koska holhoaminen on kontrolloimista ja kontrollointi on yksi läheisriippuvuuden oireista:

2. Rakkaus on kontrolloivaa

Kontrollointi erottaa toisistaan normaalin hoivaavuuden ja läheisriippuvuuden. Riippuvainen ahdistuu, jos hän ei tiedä, missä tärkeät ihmiset ovat, mitä he tekevät ja ajattelevat.

Läheisriippuvainen pakottaa muut tekemään jatkuvasti tiliä tekemisistään. Hän soittelee perään, haluaa tietää missä ja kenen seurassa toinen on, mitä he tekevät ja koska toinen palaa kotiin.

Yli menevä mustasukkaisuus on läheisriippuvuuden oire. Usein läheisriippuvainen selittää senkin itselleen suotuisaksi sillä, että selittää syyn perään soittelulle sillä, että tarkistaa vain, että kaikki on hyvin. Jos toinen on poissa, niin läheisriippuvainen ei pysty kontrolloimaan tilannetta muuten kuin esimerkiksi soittamalla ihmisen perään.

Väitän, että törmään läheisriippuvuuteen myös blogini kommenttipalstoilla, sillä kommentointi on siellä toisinaan hyvin mustavalkoista ja jyrkkää ja mustavalkoisuus, hyökkäävyys ja ehdottomuus on läheisriippuvuuden merkkejä ja vika nähdään aina peilin sijaan aivan kaikissa muissa:

6. Riippuvainen kiukuttelee kuin lapsi

Läheisriippuvaisen tunne-elämä ja tunteidenkäsittelykyky ovat kehittymättömiä. Hänen maailmankuvansa on usein mustavalkoinen: ihmiset ovat pahoja tai pyhimyksiä. Hän on hysteerisen epäluuloinen tai sinisilmäisen luottavainen.

Kun läheisriippuvainen suuttuu, hän kiukuttelee kuin lapsi. Elämä on monesti draamaa, jossa rakkaudentunnustukset vaihtuvat sekunnissa tavaroiden heittelyyn. Maailmassa ei ole harmaan sävyjä, vaan riippuvainen käyttää ilmaisuja ”aina sinä” ja ”sinä et koskaan”.

Jokainen teistä on elämässään törmännyt marttyyreihin. Jälleen kerran prosentuaalisesti heitä löytyy eniten vanhemman ikäluokan kaiken suorittavista naisista, jotka pahimmassa tapauksessa odottavat kiitosta uhrautumisestaan muiden ihmisten eteen. Tällöin kyse on jo täysin hoitamattomasta läheisriippuvuudesta, joka on omalla tavallaan tuhonnut oman elämän mielekkyyden kokonaan:

7. Omien rajojen laiminlyönti katkeroittaa

”Omien tunteiden kieltäminen ja alistuminen johtaa usein katkeruuteen. Läheisriippuvainen on usein marttyyri, joka luettelee hyviä tekojaan, joista hän ei saa kiitosta.

Riippuvainen ei kuitenkaan edes yritä kunnioittaa rajojaan. Hän paapoo muita oma-aloitteisesti tai antaa heidän pompottaa itseään. Hän pelkää jäävänsä yksin, jos hän sanoo ei.”

Ulkopuolisille on joskus vaikea ymmärtää parisuhteita, joissa ihminen palaa jatkuvasti esimerkiksi alkoholiongelmaisen, päihdeongelmaisen tai väkivaltaisen ihmisen luokse. Kyse on usein vastinparista. Alkoholiongelmainen on täydellinen puoliso vakavasta läheisriippuvuudesta kärsivälle. Siinä saa hoivata ja huoltaa toista ihmistä niin paljon kuin vain jaksaa ja läheisriippuvainenhan jaksaa. Täten molemmat ihmiset ruokkivat ja mahdollistavat toistensa riippuvuutta. Pahimmillaan tämä johtaa toisen tai molempien ennenaikaiseen kuolemaan:

8. Läheisriippuvainen luottaa vääriin ihmisiin

”Vaikka läheisriippuvainen on epäluuloinen, hänellä on tapana luottaa vääriin ihmisiin. Takertujat ovat loistavia kohteita narsisteille, sillä he ovat uhrautuvaisia ja epävarmoja. Ovelan ihmisen on helppo manipuloida riippuvaista, joka uskoo karismaattisia tarinoita kuin lapsi satuja.

Läheisriippuvainen voi tosin alitajuisesti vaistota, että hurmuri on valehtelija. Kun totuus paljastuu, riippuvaisen ei tarvitse pettyä. Hänen dramaattinen ja epäluuloinen maailmankuvansa vain vahvistuu.

Olen kirjoittanut useasta siitä, että jokaisen meistä olisi syytä katkaista kahleemme ja siteemme edellisiin sukupolviin. Mitä aiemmin sen uskaltaa tehdä, sitä onnellisempi tulee ihmisestä. Läheisriippuvuus on periytyvä ja malliopittu tapa. Kuten alla oleva faktalaatikko sen kertoo, niin käyttäytymisen tavat on täysin imetty omasta lapsuudenkodista. Itse olen sitä mieltä, että alakoulun ensimmäisestä luokasta lähtein lapsille pitäisi opettaa kriittisen ajattelun taitoa ja taitoa sahata hiljalleen sukupolvia yhdistävä ketju poikki, jotta oman elämänsä voisi aloittaa mahdollisimman puhtaalta pöydältä.

Kun tutkii läheisriippuvuutta ja sen jälkeen lukee noin viittäkymmentä saamaani tarinaa lukijoiden vanhempien parisuhteista, niin jo tällaisen amatöörin silmä pystyy olettamaan noin 80 prosenttia tarinoista olleen tarinoita vanhempien tai ainakin toisen vanhemman vakavasta läheisriippuvuudesta. Sanon tämän, vaikka en yhtään pidäkään siitä, että kaltaiseni amatöörit diagnosoivat ihmisille diagnooseja.

Tästä miellyttämisen, saatanallisen suorittamisen ja epäterveiden parisuhteiden ikeestä meidän on riuhdottava itsemme irti. Helposti se ei tapahdu ja helposti mistä tahansa riippuvuudesta ei pääse eroon, varsinkin jos on käsittelemässä ylisukupolvista traumaa, mutta kuka on sanonut, että elämän pitää aina olla helppoa. Uskallan kuitenkin suositella sitä, että sen duunin jälkeen elämästä tulee huomattavasti helpompaa ja nautinnollisempaa.

Ihminen on olemassa toiselle ihmiselle, mutta vasta sen jälkeen, kun hän osaa olla itselle ja vain itselle. Itsekkyys ei ole pelkästään huono piirre ihmisessä.

Läheisriippuvuus voi periytyä

Läheisriippuvuuden syyt vaihtelevat, mutta taustalla on lähes aina huono itsetunto. Riippuvainen on usein ylisuorittaja, joka venyttää rajojaan myös töissä.

Mustavalkoinen maailmankuva, epäluuloisuus, huono itsetunto ja tunnepurkaukset voivat periytyä. Moni läheisriippuvainen tulee perheestä, jossa on sekä riippuvuuksia että läheisten laiminlyöntiä.  Hän on tottunut pitämään tällaista ihmissuhdedynamiikkaa normaalina.

Riippuvuutta voidaan onneksi hoitaa terapiassa. Periytyvyyden vuoksi on tärkeää, että takertumisen ketju tunnustetaan ja katkaistaan.”

Lähteet: PäihdelinkkiVäestöliitto

Lue myös

X