Havaintoja parisuhteesta

”Minä olen mies joka menetti puolisonsa äitini vuoksi”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Minä menetin puolisoni, koska en osannut olla hänen puolellaan. Olen lukenut naisten lähettämiä tarinoita, joissa miesten äidit ovat tunkeutuneet poikiensa parisuhteeseen mukaan ja pojat ovat lähinnä seuranneet asiaa vierestä. Minä olen yksi heistä.

Äitini oli hyvin kontrolloiva nainen. Hän on koko elämäni ajan puuttunut elämääni. Nuorempana koin sen välittämiseksi. En osannut ajatella sitä siltä kantilta, että välittäminen oli tapa päästä puuttumaan elämääni ja kontrolloimaan sitä. Sinkkuaikoinani äitini pesi minun pyykkini, siivosi minun asuntoni ja kävi puolestani kaupassa ja teki ruokaa. Pidin käytöstä normaalina, koska äidit nyt vain ovat sellaisia. En kyseenalaistanut sitä, että hän saattoi tulla asuntooni ilman lupaa omilla avaimillaan silloinkin kun  olin itse sieltä poissa tai kun olin paikalla, hän vain saapui paikalle soittamatta ovikelloa.

Myöhemmin muuttaessani naisen kanssa yhteen asia konkretisoitui minulle naiseni kautta. Äitini jatkoi samaa käytöstään ja kävi asunnossamme omilla avaimillaan. Järjesti astia- ja vaatekaappeja kysymättä. Puuttui jokaiseen ostokseen tai valintaamme. Sanottuani ensimmäisen kerran äidilleni, että sinun ei enää tarvitse tulla siivoamaan ja ruokaa laittamaan, sillä minulla on nyt nainen. Samalla tulin paljastaneeksi asenteeni naista kohtaan. Ymmärsin vasta eron jälkeen, että olin ottanut naisen elämääni äidin rooliin ja äidille ei ollut enää roolia elämässäni ja sitä äitini ei hyväksynyt, sillä hän koki jäävänsä tarpeettomaksi.

Vanhemmillani on tapasuhde. He ovat vihanneet toisiaan jo pitkään. Ero ei silti tule kysymykseenkään, koska ero ei tule kysymykseenkään. Minulle se sitä vastoin tuli kysymykseen, koska puolisoni ei ensinnäkään kestänyt sitä, että en saanut asetettua äidilleni rajoja ja toisekseen, koska minä pidin puolisoani varaäitinä. Se oli se naisen rooli, jonka olin äidiltäni oppinut. Lankoja kädessä pitävä kodinkone ja kun huomasin, että naiseni onkin aivan jotain muuta kuin äitini, niin vielä vähemmän pystyin sanomaan äidilleni vastaan, sillä tarvitsin jälleen äitiäni pitämään minusta huolta. Siksi riidoissa puolisoni kanssa asetuin äitini puolelle.

Tunnen itseinhoa kirjoittaessani tätä. Ymmärsin riippuvuuteni äitiin ja äitini riippuvuuden minuun vasta menettäessäni puolisoni. Napanuora oli jäänyt katkaisematta ja suhteemme äitini kanssa sairas. Onneksi minussa oli sen verran miestä ja selkärankaa, että päätin aloittaa terapian, jossa aikuiselta pikkupojalta on alettu katkaista napanuoraa ammattilaisen kanssa. Haluan joskus vielä elää tasapainoisessa ja terveessä suhteessa. Vielä en ole siihen valmis, sillä äitini raapiminen pois minusta on vielä selvästi kesken. Minun on vieläkin vaikea sanoa hänelle vastaan, vaikka pieniä parantumisen merkkejä onkin ollut ilmassa.

Sen ymmärrän nyt kirkkaasti, että miksi puolisoni lähti elämästäni.”

X