”Minä olin huora ja paska äiti”

”Todella ikävää lukea karmeita tarinoita vainoavista existä.

Tässä sinulle yksi ehkä vähemmän surullinen tarina hankalasta exästä. Joudun jättämään aika paljon asioita pois ettei mene liian tunnistettavaksi.

Pariskunta, minä ja mieheni, meillä oli yksi lapsi, tuolloin alakouluikäinen. Olin väsynyt, todella väsynyt, voin huonosti ja päädyin pettämään exääni, syitä oli monia.

Parisuhde olisi varmaan ollut mahdollisuus vielä pelastaa, jos exäni olisi pystynyt todella itse katsomaan peiliin, ottamaan itse vastuuta ja antamaan oikeasti ymmärrystä ja tukea. Mutta hänessä ei ollut mitään vikaa, heittäytyi marttyyriksi, teki erittäin selväksi että aikoo olla hankala jos lähden. Lähdin silti, oman hyvinvointini vuoksi.

Pyrin ajattelemaan ja toimimaan tilanteeseen nähden lapsen parhaaksi. Hyvä isä hän oli, niin lapsi jäi virallisesti hänen luokseen ettei tarvitse vaihtaa koulua, puhuin kerta kerran jälkeen lapselle että ero ei ole hänen vikansa ja hänellä on aina molemmat rakastavat vanhemmat.

Exäni taasen aloitti lapsella pelaamisen. Yritti vaatia yksinhuoltajuutta, en suostunut, yritti saada minulle vain joka toista viikonloppua, en suostunut vaan pidin kiinni viikko-viikko systeemistä.

Alkoi henkinen väkivalta. Sain kuulla huora-sanaa, vähättelyä, haukkumista, syyttämistä huonoksi äidiksi, kaikkea aivan uskomattomalla verbaalisella taituruudella. Pahimmillaan, aina kun kuulin puhelimen viestiäänen, minulla syke nousi taivaisiin ja kylmä hiki nousi pintaan.

Tai sitten hän piti mykkäkoulua, ei suostunut olemaan minkäänlaisessa yhteydessä, blokkasi minut ja lapsi joutui viestinvälittäksi. Muutenkin hän puhui negatiivisesti lapselle minusta.
Aloin sitten seurustelemaan miehen kanssa jonka kanssa petin exääni. Siitäkin tuli vaatimuksia ettei lapsi saisi koskaan nähdä häntä ja puhui rumia lapselle miehestä.

Miten selvisimme? Minä otin alusta lähtien tiukan asialinjan hänen kanssaan. En lähtenyt huutokisaan tai väittelyyn, perustin kaikki asiat faktoihin, en antanut hänelle mitään tarttumapintaa. Tiesin että hänellä ei ole mitään todisteita viranomaisia varten, hänkin tiesi sen ja tiesi että minä tiedän. Päinvastoin, minun eduksi kaikki olisi ollut jos oikeuteen olisi lähdetty, eikä hän siksi viranomaistielle koskaan lähtenyt.

Lapsen kanssa tein todella paljon töitä. Pidin lähellä, olin läsnä, kuuntelin. En koskaan puhunut lapselle pahaa isästään tai omista ongelmistani. Sitä kyllä teroitin lapselleni että aikuisten asiat ei kuulu lapselle.

Kun asuimme kahdestaan, niin nukuimme aina vierekkäin. Kun muutimme uuden mieheni kanssa yhteen, niin lupasin lapselleni että äiti nukkuu sinun vieressä niin kauan kuin itse haluat.

Pari vuotta asuimme niin että kun lapsi oli meillä, nukuin lapseni kanssa ja kun olimme kahden nukuin mieheni kanssa. Ihanan mies onkin. Alunperinkin oli täysin ymmärtäväinen että rauhassa ja lapsen ehdoilla mennään. Osallistui kuitenkin alusta asti lapsen kasvatukseen tasavertaisena. Huolehti ja piti rajat. Antoi lapsen omaan tahtiin lähestyä häntä.

Nykytilanne on sellainen että olen todella ylpeä miten hieno yläkoululainen teini hän on. Olen myös itsestäni todella ylpeä, miten olen suoriutunut hänen kanssaan. Meillä on todella hyvät välit, voimme puhua kaikesta, hyvistä ja huonoista asioista, luottoa on ja haleja ja naurua paljon. Tällä tarkoitan myös nykyisen mieheni ja lapsen välejä, en usko että lapsen ja isäpuolen välillä voisi olla paremmat välit. Rakkaus näkyy ja tuntuu meidän perheessämme isolla R:llä.

Ainoa surku on se että lapsella ei ole kovinkaan hyvät välit omaan isäänsä. Varoittelin exääni monta kertaa että tuollaisella käytöksellä sinä vain tuhoat suhteesi lapseesi. Mutta hän ei kuunnellut ja niinhän siinä sitten kävi. Lapsi ei oikein halua puhua isälleen mitään, isä on vain ärsyttävä, ei kiinnosta tehdä isän kanssa mitään. Exäni mielestä tämäkin on tietenkin minun vikani.”