Havaintoja parisuhteesta

Minä saan sanoa, mutta minulle ei saa sanoa

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

On olemassa ihmistyyppi. Hänet voi löytää työpaikalta, parisuhteesta tai vaikkapa sosiaalisen median kommenttikentältä.

Hän on ihminen, joka haluaa sanoa ja puuttua. Hän ei sano rakentavasti, vaan jyrkästi ja aggressiivisesti. Usein jopa solvaten. Hän kokee olevansa siihen oikeutettu.

Vaan annapa olla, jos kritiikin kärki käännetään häneen itseensä. Saman tien alkaa uhriutuminen. Saman tien suututaan. Sanomisen oikeus kun kuuluu vain hänelle.

Parisuhteessa yksi yleinen ongelma on kritiikinsietokyvyttömyys. Ihmiselle ei voi sanoa mitään niin, että hän ei loukkaantuisi. Samaan aikaan hän on itse oikeutettu mitä rumimpaan retoriikkaan puolisoaan kohtaan. Juna kulkee vain yhteen suuntaan.

No ei kai sellaiset suhteet kauan kestä.

Viedään esimerkki tuoreeseen tapaukseen, joka löytyi erään tekstini kommenttiketjusta. Siinä tekstiin kommentoi nainen todella julmasti ja kylmästi. Sitä tapahtuu surullisen usein. Kommenttikentälle tullaan jyrkällä, aggressiivisella ja solvaavalla otteella. Usein niin, että itse tekstiä ei ole luettu.

Muut kommentoijat reagoivat. Esittävät krittiikkiä aggressiivisesti käyttäytyvää kohtaan. Esittävät vieläpä aiheellista krittiikkiä. Olen joskus yksi heistä. Tämän jälkeen alkaa uhriutuminen. Ei olisi saanut sanoa vastaan. Ei olisi saanut esittää kritiikkiä, koska se oikeus on vain hänellä.

Tämän jälkeen tehdään näyttävä poistuminen koko sivustolta.

Onhan se rasittavaa käytöstä. Ajatella niin, että minä saan sanoa, mutta minulle ei saa sanoa. Sellaisen ihmisen seurassa viihtyy kolmesta sekunnista kymmeneen sekuntiin. Riippuu siitä, että ehtiikö hän puhua.

Itse rakastan viestejä, joita saan kirjoitettuna kulmasta, että mitä minä olisin voinut tehdä toisin. Useinhan esimerkiksi erosta puhuttaessa syyttävä sormi sojottaa vain siihen toiseen ihmiseen. Itseään kohti ei koskaan. Sitten tuleekin viesti, jossa pohditaan omaa osuutta erittäin ansiokkaasti. Kritiikki kohdistuukin itseensä ja ah, tapahtuu oppimista.

Mitä taas ihmisiin ”minä saan sanoa, mutta minulle ei saa sanoa” tulee, niin antakaa olla. Ihminen, joka ei ole kykeneväinen itsekritiikkiin tai jolla ei ole kotona peiliä, jota katsoa, niin turha hakata päätä seinään.

Helpompaa on poistua. Itse teen sen blogissani estämällä ihmisen.

 

 

Lue myös

X