”Minä tulin petetyksi, mutta en ole uhri”
”En kestä. En kestä lukemiani kommentteja. Tarkoitan kommentteja joita petetyksi tulleet laittavat tekstien perään. En kestä heidän uhriutumistaan ja uhriasemaansa.
Minä olen tullut petetyksi avioliitossani. Olen mies ja vaimoni petti minua vajaan vuoden ajan toisen miehen kanssa epäsäännöllisesti. Hän oli rakastunut mieheen, mutta ei uskaltanut sanoa sitä minulle ja teki asioita selkäni takana.
Ymmärrän häntä hyvin. Olin hänelle täysin poissaoleva. Tämän lisäksi olin ehdoton. Mitä hänelle jäi vaihtoehdoksi. Ei muuta kuin jättää minulle asioita kertomatta. Olin osasyyllinen.
Tietenkin minuun sattui kun kuulin hänen suhteestaan. Sattui lujaa, mutta minulle ei tullut mielellään alkaa syyttelemään häntä loputtomiin. Hän sortui siihen, mihin itsekin olisin voinut sortua. Peittelyyn, valehteluun ja hiljaisuuteen.
Pettäjä olin minäkin. Petin sillä, että olin täysin välinpitämätön. Petin lupaukseni rakastaa. Kyllä minä ehkä rakastin, mutta kuvittelin, että kaikki pysyy paikallaan itsestään. Ei pysynyt.
En ole silti uhri. Olen kaikkea muuta kuin uhri. Olen osallinen. Olen pieleen menneen suhteen toinen osapuoli. Ehkä jopa se suurimman virheen tehnyt. Ollut välinpitämätön. Ei minulla ole varaa siksi tuomita toista. Minun on otettava oma vastuuni tästä kaikesta.
Siksi minua jopa raivostuttaa joidenkin petettyjen kommentit. Omaa vastuuta tai osallisuutta ei käsitellä millään tavalla. Ihmettelen myös sitä, että miten niin moni tuntuu jäävän menneisyyteensä jumiin. Uhrin asemaa kannatellaan mukana vuodesta toiseen ja sillä lyödään myös muita ihmisiä.
Eikä helpompaa olisi antaa anteeksi ja ennen kaikkea siirtää sädekehä oman päänsä päältä syrjään. Luovuttaa uhrin asemansa ja katsoa maailmaa rakentavimpien lasien lävitse. Uhrin aseman ottanut on raskas ihminen läheisilleen.
Olen exäni kanssa hyvissä väleissä. Hän on ihana ihminen. Olen kommenttikentältä lukenut hänestä hirvittäviä solvauksia. Hän on nimittäin antanut vuosia sitten tarinansa tässä blogissa julkaistuun tarinaan. Hän kysyi minulta lupaa. Tietenkin annoin.
Jos joidenkin mielipiteisiin olisi uskominen, niin hän olisi kylmä, moraaliton ja paha ihminen. Pettäjäpaska. Pahin termi oli huoraäiti.
Hän on kiltein ja kaunein ihminen, johon olen koskaan tutustunut. Oma vika kun en saanut pidettyä häntä itselläni. Hänellä on uusi mies. Hän, jonka kanssa hänellä oli salasuhde.
Toivon heidän suhteelleen kaikkea hyvää.”
Kommentit
Olipa äärettömän kauniisti jafiksusti kirjoitettu teksti. Voin samaistua täysin kirjoittajaan.
Mieheni lähti toisen matkaan koska tulimme välinpitämättömiksi toisiamme kohtaan avioliitossamme. Siitä tuli rutiinia ja itsestäänselvyys. Kumpikaan ei jaksanut panostaa ja ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolen. Mieheni jäi kiinni pettämisestä, minä en. Siitä oliko se fyysistä vai henkistä ei ole väliä, teimme sitä molemmat.
Erosimme ns. sovussa ja olemme 10 vuotta myöhemmin edelleen väleissä. Hänellä ollut muutamia parisuhteita ja niistä ensimmäinen tuon naisen kanssa jonka kanssa petti minua. Ja toisaalta, hän petti minun kanssa häntä. Mies joka ei vaan tyydy siihen mitä hänellä on. Ja nyt edelleen 10 vuotta myöhemmin hän havittelee minulta edes yhtä yötä.
Meillä oli hyvä parisuhde niin kauan kuin sitä kesti. En ole katkera vaan onnellinen. Elämä jatkuu
Kommentit
On kummallista, että selitellään ja hyväksytään pettäminen. Se loukkaa aina syvästi. Jos liitto ei toimi eikö olisi fiksumpaa ensin erota, käsitellä asiat ja vasta sitten etsiä uusi kumppani. Kun hypitään suhteesta toiseen, eron syyt jäävät käsittelemättä ja tulevat yleensä eteen seuraavassa suhteessa. Toivoisi ihmisiltä selkärankaa.
Vaikka oletkin oikeassa siinä, että pitäisi puhua ja pitäisi selvittää entinen suhde ennen uuteen hyppäämistä, niin aina se ei vain ole mahdollista. Siihen kommunikaatioonkin tarvitaan kaksi, ja jos toinen osapuoli on siihen täysin kykenemätön, mitä siinä voi enää tehdä? Kun minun avioliittoni veteli viimeisiään, pyysin miestä mukaan avioliittoneuvojalle. Hän kieltäytyi ja suuttui. Huusi ja haukkui, että ei tässä mitään terapioita tarvita, koska suhteemme ongelmat ovat yksin minun vikani. Vasta eron jälkeen sitten paljastui, että hän oli pettänyt minua ja se oli vasta jäävuoren huippu.
Vaan olkoon. Pääsin hänestä eroon ja nyt olen onnellinen. Kieltäydyn olemasta uhri. En syytä itseäni eksäni törppöilyistä. Ja nyt osaan vaatia itselleni kunnioitusta, jonka pitäisi olla toimivassa parisuhteessa itsestäänselvä asia.
Hieno kirjoitus ❤️… Ei tuomitsemista vaan yrityksiä ymmärtää.
Olipa äärettömän kauniisti jafiksusti kirjoitettu teksti. Voin samaistua täysin kirjoittajaan.
Mieheni lähti toisen matkaan koska tulimme välinpitämättömiksi toisiamme kohtaan avioliitossamme. Siitä tuli rutiinia ja itsestäänselvyys. Kumpikaan ei jaksanut panostaa ja ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolen. Mieheni jäi kiinni pettämisestä, minä en. Siitä oliko se fyysistä vai henkistä ei ole väliä, teimme sitä molemmat.
Erosimme ns. sovussa ja olemme 10 vuotta myöhemmin edelleen väleissä. Hänellä ollut muutamia parisuhteita ja niistä ensimmäinen tuon naisen kanssa jonka kanssa petti minua. Ja toisaalta, hän petti minun kanssa häntä. Mies joka ei vaan tyydy siihen mitä hänellä on. Ja nyt edelleen 10 vuotta myöhemmin hän havittelee minulta edes yhtä yötä.
Meillä oli hyvä parisuhde niin kauan kuin sitä kesti. En ole katkera vaan onnellinen. Elämä jatkuu