Havaintoja parisuhteesta

Minähän ei kroppaani myrkkyä ota sanoi rokotekriittinen Markku ja laittoi tupakaksi

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Saan kahden viikon kuluttua toisen koronarokotuksen.

Syvään päätyyn eksynyt lääkäri, en ole varma, että onko häneltä otettu sittemmin lääkärinoikeudet pois, kertoi eilen someyleisölleen, että koronarokote aiheuttaa potenssiongelman. Pipuli ei niin sanotusti enää värähdä koronapiikin jälkeen.

Viitteeksi hän laittoi postaukselleen englanninkielisen tutkimuksen, mutta unohti toki sanoa, että kyseisessä julkaisussa ei tokikaan väitetty rokotteen aiheuttavan riemuruuvin veltostumusta, vaan potenssiongelma saattaa olla yksi itse koronan oireista ja jälkiongelmista.

Noh, postauksesta villiintyi istuva kansanedustajamme Ano Turtiainen, joka jakoi omalla sivustollaan valheellista tietoa potenssin häviämisestä. Niin käy kun laittaa myrkkyä kroppaansa, sanoi Ano.

Surkuhupaisan tästä Turtiaisen kommentista tekee sen, että hänen omalla aktiiviurheilu-urallaan voimannostajana hän tuli itse jääneeksi kiinni vakavasta dopingrikkomuksesta. Ehkä kyseinen aine Turtiaisen kropassa oli niin sanottua luomua.

Eikä siinä mitään. Turtiainen on suosittu hahmo tietyissä piireissä hänen kulkutautimyönteisyytensä vuoksi. Kukapa ei diggailisi miestä, jolla on tuomio lapsen pahoinpitelystä ja julkisesta kehoituksesta tuhota SPR:n toimipisteitä. Lisäksi hän on tänään tviitannut Twitterissä kansanedustajakollegalleen, naiselle, että hänen edessään ei seiso kuin jäteauto. Arvokasta kansanedustajuuteen kuuluvaa retoriikkaa tällä velikullalla.

Vaan onpa vastaani tullut herrasmies, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Markku, joka suureen ääneen retosteli, että hän ei globalistien myrkkyä kroppaansa ota ja samalla puhalsi imemästään savukkeesta savut suustaan ulos. Markulla menee tupakkaa kaksi askia päivässä.

Muistanpa omasta lapsuudestani hetken vuonna 1985 tai siinä main. Siinä me pellavapäät jonotimme koulunkäytävällä vuoroamme, jotta saisimme suuhumme poliorokotteella kastetun sokeripalan. En ainakaan muista, että koulun pihassa olisi ollut oman aikansa Markkuja ja Anoja kyltteineen huutamassa, että rokotteen voimasta magneetti jää kiinni otsaan ja kuukautisveri muuttuu hedelmäiseksi omenaviiniksi. Voi tietenkin olla, että lapsen mieli ei muista. Potenssiin se ei jälkijättöisesti vaikuttanut, sillä jotekin minä olen niin sanotusti pannut kaksi ihmistainta elämässäni alkupisteeseen.

No, elämä on tietenkin valintoja. Pandemiaa vastaan ei tarvitse suojautua rokotteella jos ei halua. Se vain pitää muistaa, että valinnoilla saattaa olla seurauksensa. Minä pidän rokotuksen ottamista yhteishyvällisenä kansalaisvelvollisuutena, jolla suojaan itseäni ja muita. Jos rokottamattomuus johtaa siihen, että kaikki tahot eivät halua rokottamatonta rajojensa sisäpuolelle, niin se on sitten hinta valinnasta.

En minäkään riemumielin halua rokotetta sisääni, mutta kun ei ole vaihtoehtoa. Tai on, pitää yhteiskunnat suljettuina hamaan loppuun saakka. Se olisi se toinen vaihtoehto. Rokotuksiin sisältyy aina pienenpieni riski, mutta rokottamattomana riskeraa itsensä lisäksi myös ympäristönsä.

Söin viime viikolla pussillisen irtokarkkeja. Jumalauta sitä lisäaineiden ja väriaineiden määrää. Saatoin pussillisen syötyä hohtaa hetkea aikaa pimeässä. En minä osaa sanoa, että onko sen rinnalla saamani koronarokote sen myrkyllisempi.

No kahden viikon päästä menetän vissiin potenssini. En tiedä, että onkohan tässä varmuuden vuoksi otettava kaikki ilo irti ennen sitä. Jos se sitten rokotuksen saatuani nukahtaa kuin Prinsessa Ruusunen, satavuotiseen uneen.

Siitä huolimatta, kiitos lääketiede ja suomalainen terveydenhoitojärjestelmä.

Kiitos isosti.

 

 

 

Lue myös

X