Havaintoja parisuhteesta

Minähän itse olen hänet valinnut!

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Olen kirjoittanutkin teille saamastani viestistä, jossa nainen tuohtuneena kirjoitti, että hänen miehensä tekee todella paljon töitä. Viestissään hän kertoi, että jo tapaamisvaiheessa mies oli kertonut naiselle, että tekee paljon töitä, koska rakastaa työtään. No, nainen silti halusi miehen ja aloittaa hänen kanssaan parisuhteen, kunnes oltiin tilanteessa, jossa nainen turhautui, koska mies tekee niin paljon töitä.

Nainen tuli siis valinneeksi puolisokseen miehen joka sanoi tekevänsä paljon töitä ja turhautui kun sai puolisokseen miehen joka teki paljon töitä. Mikä tässä yhtälössä ei nyt täsmää?

Jos sinä menet kauppaan ja ostat itsellesi maksalaatikkoa, niin sinä saat syötäväksesi maksalaatikkoa, et makaronilaatikkoa.

En aina ymmärrä ihmisten logiikkaa. Vähän kuin ihminen joka vuosia sitten harmitteli, kun yhteiskunnallisesti alettiin harjoittamaan politiikka, joka perustuu säästöihin, leikkaamiseen ja tehostamiseen ja kun asiasta lähti hänen kanssaan keskustelemaan, niin hän oli itse äänestänyt puoluetta, jonka politiikka on säästämistä, leikkaamista ja tehostamista. Onko meillä joukossamme ihmisiä, jotka eivät ymmärrä valintojensa seurauksia, vai mistä tässä on oikein kyse?

Palataan takaisin parisuhteeseen. Voihan olla, että nainen joka aloitti suhteen töitä paljon tekevän miehen kanssa, että hän kuvitteli voivansa muuttaa miehen tapoja. Olen kuullut, että sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka kuvittelevat pystyvänsä muovailevansa toisesta ihmisestä haluamansa. Vähän niin kuin he pitäisivät kädessään muovailuvahaa ja muotoilisivat vahasta sen näköisen puolison kuin itse haluavat.

Harhaista.

Aina kun ihminen alkaa sättimään omaa puolisoaan ei niin mairittelevilla nimityksillä, niin itselleni nousee päällimmäisenä mieleen, että itse sinä hänet olet elämääsi valinnut. Toki on niin, että suhteen edetessä toisesta ihmisestä saattaa alkaa kuoriutua esille piirteitä, jotka eivät niin miellytäkään, mutta ei siihenkään nimittely ja solvaaminen auta, vaan toteamus, että me emme ole toisillemme. Jos piirteet ovat ylitsepääsemättömiä, niin parisuhde jäihin ja kohti uusia seikkailuita, sillä kuten aiemmin totesin, niin toinen ihminen ei ole muovailtavissa omien halujen mukaisesti. Tai onhan niitä sellaisiakin, jotka jopa väkivaltaa välineenä käyttäen pakottavat ihmisen haluamaansa muottiin. Sellaisten ihmisten ei tosin pitäisi olla parisuhteita lähelläkään.

Elämä on monessa suhteessa valintoja. Puolison valinnassa se on vapaassa demokratiassa pelkästään valintoja. Siihen nähden minun on vaikea ymmärtää, että mikä tässä kaikessa on niin vaikeaa. Jos ei halua puolisoa joka tekee koko ajan töitä, niin ei valitse puolisoa, joka tekee koko ajan töitä. Tai jos puoliso osoittautuu joksikin muuksi, kun hänet on kuvitellut niin joko hyväksyy asian tai sitten lähtee suhteesta. Järjettömin vaihtoehto on jäädä suhteeseen muovailemaan ihmistä ja lopulta turhautumaan siitä, että eihän se tuosta saatana miksikään muutu ja pistää senkin sen toisen syyksi, koska eihän minussa itsessä voi koskaan mitään vikaa olla.

Ei valinta ole kuin yhden ihmisen vastuulla, sinun itsesi, joten kanna se vastuu, äläkä joka käänteessä syytä omista huonoista valinnoista koko muuta maailmaa. Sillä kuten tässä asiassa niin kuin suuressa osassa asioista, vika löytyy kyllä, kun tarpeeksi kauan uskaltaa peiliin katsoa.

Lue myös

X