Havaintoja parisuhteesta

Minäkin olen ollut itsekäs ja vastuuton

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Alkutilanne.

Bussipysäkillä nelivuotiaani kanssa. Aurinko paahtaa suoraan kohti. Varjolämpätila yli 30. Aikuisten kasvoilla pandemiasta johtuva maski. Hyvin epämiellyttävä tappohelteillä. Kassissa uimapuvut ja pyyhkeet, kuivana, koska rantavedessä oli sinilevää.

Uutiset maailmalta kertovat vielä pahemmasta. Kanadassa hellettä yli 50 astetta. Hellekuolemia yli sata. Siperian ikijää on alkanut sulaa ja tutkijat ovat varoitelleet, että jos se sulaisi kokonaan, niin sieltä alta pääsisi vapauteen sellainen virus, jota ei enää kasvomaskilla torjuttaisi.

Päläpäläpääääpälä. En kuule tuota kaikkea. Sormet korviin ja silmät kiinni ja sosiaaliseen mediaan huutamaan ja kertomaan varmana tietona naapurin Peran kertomaa asiaa, että ei ole mitään ilmastokriisiä. Kesällä kuuluukin olla kuumaa ja minun teoillani ei muutenkaan ole mitään merkitystä, koska Kiina ja päläpäläpää. Auto käyntiin ja siellä ilmastointi täysille ja jos matkalla joku ekohippi istuu tiellä mielenosoittamassa, niin päälle ajan. Minulla on oikeus. Minulla on vapaus. Olkoon muilla vastuu.

Jos tätä kaikkea katsoisi nelivuotiaan silmin. Ensinnäkin hän on elänyt yli yhden neljäsosan elämästään pandemian vallitessa. Hän pitää sitä jo normaalina tilana. Siitä hän on pettynyt, että sinilevä vei uimakerran ja siitä, että hänellä on bussipysäkillä kuuma. Muuta hän ei vielä ymmärrä, eikä tarvitsekaan ymmärtää.

Valitettavasti hän tulee myöhempinä vuosina ymmärtämään. Kuten tieteilijät ovat sanoneet, tämä kesä on kuuma, mutta saattaa olla kylmä kesä verrattuna tuleviin. Se on yksi osa ilmastokriisin aiheuttamista sään ääri-ilmiöistä.

Jos me emme edelleenkään tee mitään ja emme ole valmiita tinkimään yhtään elintavoistamme ja jos edelleen työnnämme päämme pensaaseen ja pidämme suurempana ongelmana mielenosoittavia ilmastonuoria kuin aihetta, että miksi he mieltä osoittavat ja kuuntelemme mieluummin naapurin Peraa, joka suu vaahdossa julistaa, että koko ilmastokriisiä ei ole edes olemassa ja suljemme korvamme ilmastotieteilijöitä, niin se on sitten valintamme. Sen valinnan jälkeen on aivan turha tulla yhtään minkään muun aiheen tiimoilta jeesustelemaan siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei, sillä valinnallamme viemme heiltä sen tärkeämmän eli elinkelpoisen elintilan.

Ilmastokriisi on jo täällä. Sille emme voi mitään. Se, mille voimme, on yrittää hillitä sitä. Toki me voimme ulkoistaa vastuumme esimerkiksi kiinalaisille ja käyttää ”mutta kun Kiina” selitystä sille, että meidän itsemme ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Jos emme saa vietyä lasta sinilevän vuoksi rannalle uimaan, niin voimmehan me aina tilata Kiinasta halvalla muovisen uima-altaan.

Ilmastostosta puhuttaessa on sanottu, että ihmisiä ei saisi syyllistää. Joo, onhan se ikävä katsoa totuutta silmiin. Itse olen peilin edessä jo seisonut ja myöntänyt, että olen osallinen tässä kaikessa. Minäkin olen tehnyt valintoja, jotka ovat itsekkäitä ja vastuuttomia. Se on vähintä mitä voi tehdä, eikä aina selitellä asioita itselle kauniiksi.

Tsemppiä helteiden keskelle.

Lue myös

X