havaintoja parisuhteesta

”Minulla ei ole äitiä, vaikka hän on elossa”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Minun äitini

Minun äitini on aina valinnut pullon minun sijastani. Minun äitini on pitänyt tärkeämpänä etsiä miesseuraa kuin pitää minusta huolta. Minun äitini on uhkaillut, haistatellut ja manipuloinut minua läpi elämäni.

Minun äitini on kuljettanut minua traumaattisesta tapahtumasta toiseen. Olen tullut raahatuksi katastrofista seuraavaan ja oppinut, ettei ole muuta vakaata kuin pelko. Äitini on kerta kerran jälkeen pettänyt luottamukseni ja tehnyt aina uudestaan sen valinnan, että alkoholi menee minun edelleni. Myös hänen muut mielihalunsa ovat tärkeämpiä kuin minun hyvinvointini varjelu lapsena. Olen oppinut, että en ole kovin arvokas tällaisena kuin olen enkä ikinä ole riittävä.

Äitini edustaa minulle sitä, miksi en itse halua koskaan muuttua. Enkä ehkä voisikaan, kun en käsitä, miten niin voi edes tehdä. Minun ymmärrys ei riitä tavoittamaan hänen mielensä toimintaa, vaikka yrittäisin. Miten voi kohdella omia lapsiaan niin kertakaikkisen kaltoin ja jatkaa elämäänsä kuin olisi itse kaltoinkohdeltu?

Äitienpäivä tuntuu ennen kaikkea ahdistavalta. Äitiyden ylistys kuristaa kurkkuani ja voin pahoin. Kaikki se henkinen väkivalta ja totaalinen laiminlyönti, jotka ovat kätkeytyneet äitiyden taakse tuntuu järkyttävän epäreilulta. Miten voisin juhlia ihmistä joka on tuhonnut minun tunne-elämäni kehitystä? Minusta silläkin on joku raja, mitä kaikkea voi sivuuttaa sillä perusteella, että no onhan se kuitenkin sun äiti.

Tässä vaiheessa elämää olen surullinen siitä, että minulla voisi olla äiti, joka tukisi aikuiseksi kasvamistani. Minulla voisi olla äiti, jonka luokse mennä hakemaan lohtua. Minulla voisi olla äiti, jolta saisi mallia omaan vanhemmuuteen tulevaisuudessa. Monella oma äiti on tärkeä turva ja kannattelijana oman elämän rakentamisessa. Minulla on sen sijaan ääretön suru ja ahdistus.

Minulla ei ole äitiä.”

Lue myös

X