”Minulla ei ole tämän suhteeni takia itsetuntoa enää jäljellä”

”Naimisissa 8 vuotta, jos sillä on merkitystä.

Miehellä testosteronin takia halut 0 (nolla), eli emme siis harrasta seksiä. Tai ainakaan minä en saa häneltä seksiä. Syytin siitä ensin pitkään itseäni, vuosia etsin itsestäni syytä ja kysyin suoraan mieheltäni, mikä minussa on vikana? En saanut vastausta.

Jotenkin olen saanut itseni uskomaan, ettei vika ole minussa. Olen pitkä ja hoikka, pidän itseäni ihan nättinä ja saan joskus kehuja ulkonäöstäni tuntemattomilta ihmisiltä, mutta en mieheltäni. Se sattuu muuten käsittämättömän paljon, sisälle sydämeen asti, etten saa omaa miestäni huomaamaan minua.

Hän oli kiltti ja huomaavainen, ihana, täydellinen mies minulle ja isä minun lapsilleni. Sitten tapahtui jotain? En tänäpäivänä tiedä että mitä? Yhtäkkiä, hän ei ollut enää hän.

Yritin loputtoman kauan puhua, ymmärtää, antaa tilaa, kysyä, auttaa, hakea muualta apua (terapia), mutta mistään ei ollut hyötyä, mikään ei muutu. Paitsi se millainen hän on nyt. Käyttää mielialalääkkeitä, kertoo ettei se asia kuulu minulle. Käy lääkärissä muttei pidä minua mitenkään tilanteessa mukana. Hän sanoo ettei hänen tarvitse puhua asioistaan minulle. Miten mikään suhde toimii ilman kommunikointia? Ilman keskustelua? Kysyin että mikä voi olla niin kamala asia mitä hän ei voi minulle kertoa? Ei vastausta. Kysyin että miksi ei enää luota minuun? Kyse ei ole siitä, hän vastasi. Pidän asioita ristiriidassa keskenään.

Hän tulee töistä kotiin, syö ja menee nukkumaan tai ottaa puhelimen ja selaa sitä. Voiko oikeasti olla mustasukkainen puhelimelle?
Olen puhunut hänelle erosta, hän sanoo että ei näe eroa vaihtoehtona. Kertoo että pitää yrittää yhdessä. Miten se tehdään jos hänen ei tarvitse puhua omista asioistaan? Miten se tehdään jos minä en enää jaksa?

Olen tahtomattani muuttunut, minulla ei ole minkään asteista itsetuntoa jäljellä, olen kuin kone. Huolehdin lapset ja kodin, arjen. Käyn töissä ja opiskelen. Muuta en varmaan edes jaksaisi… paitsi että, haluisin mieheni takaisin. Haluaisin että hän halaa minua, ottaa syliin ja koskettaa, suutelee ja että tuntisin kuinka hän välittää ja rakastaa minua. Mitä tein väärin ja miten voin korjata sen? Vai onko oikeasti niin että tämän pitää riittää? Kuinka kauan pitää antaa aikaa toisen parantua?”