Havaintoja parisuhteesta

”Minulla on valtava tarve tulla halutuksi”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Teinirakkaus. Melkein 25 v. yhteistä elämää takana. Olin vielä alaikäinen, nuori tytönhempukka, kun aloimme seurustella mieheni kanssa. Mieheni muutaman vuoden minua vanhempi. Muutama mieskokemus oli, ennen kuin tapasin nykyisen mieheni.

Elämänkokemusta nolla. Tarina hyvin tavallinen, tapasimme bileissä ja siitä se sitten lähti. Ensimmäisen vuoden aikana mies jätti minut ja hänellä on yhden tai kahden illan juttu toisen tytön kanssa. Hän kuitenkin palasi luokseni ja jatkoimme elämää yhdessä. En ehkä koskaan pystynyt kuitenkaan elämään asian kanssa, että miehellä oli välissä toinen tyttö.

Ostimme omakotitalon, farmariauton, koiran ja kissan. Menimme naimisiin. Emme juurikaan koskaan tehneet asioita yhdessä, paitsi harrastimme seksiä nopeasti makuuhuoneessa. Joskus harvoin pieniä huomionosoituksia ohimennen.

Molemmilla on ollut aina omat juttunsa. Olemme muutenkin toistemme vastakohdat ihmisinä. Se on aiheuttanut ristiriitoja paljonkin matkan varrella. Minä olen hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen ja myös mieheni. Mies ei ole hyväksynyt minua, eikä pysty ymmärtämään erilaisuutta.

Syntyi lapsi. Tuo kauan odotettu toiveeni. Olin paljon yksin lapsemme kanssa vauva- ja pikkulapsi aikana miehen puuhaillessa omia juttujaan kotona. Kerran viikossa muistan, että teimme perheenä yhdessä asioita ja juhlapyhinä, se oli ihanaa. Koskaan emme viettäneet aikaa kunnolla kahden kesken lapsen syntymän jälkeen.

Lapsi kasvoi ja mieheni alkoi viettää enemmän aikaa lapsen kanssa. Teimme ne aina erillään, minulla oli omat jutut lapsen kanssa ja miehellä omansa. Edelleen harrastimme seksiä nopeasti makuuhuoneessa. Joskus harvoin pieniä huomionosoituksia ohimennen.

Sitten meillä alkoi olla henkistä ja joskus jopa fyysistäkin väkivaltaa. Minä olin aina syyllinen, joka kerta. Seksiä oli, mutta se ei enää tuntunut miltään, ei yhtään miltään. Minua oksetti olla alasti mieheni lähellä. Minua oksetti, kun mieheni katsoi minua. Minua oksetti, kun tiesin, että hän ei tarkoita sanojaan, vaan hänellä ei ole muita keinoja selviytyä tilanteista, ei ole muita keinoja riidellä. Tiesin aina seuraavan riidan tullessa mihin tämä tulee taas johtamaan:

”vitun läski”

”kukaan ei naisi sinua, kuin säkki päässä”

”tajuatko sinä, että kukaan ei ikinä huolisi sinua”

”jos ihminen on ruma, niin se on ruma, hyi vittu, että puistattaa”

”vitun vosu, laihduta vähän”

”kun olet alasti, niin pidän silmiä kiinni”

”ennemmin vetäisin käteen, kuin panisin sinua”

”tajuatko, ettei tässä maailmassa ole noin idioottia ihmistä kuin sinä”

Nämä esimerkit kielenkäytöstä ovat vain murto-osa siitä, mitä olen saanut kuulla siitä millainen minä olen. Ja ei, minä en ole läski, olen kasvoiltani hyvin kaunis nainen, vartaloni on hyvin muodokas, jossa saattaa muutama ylimääräinen kilo olla, mutta olen tyytyväinen itseeni, niin henkisesti, kuin fyysisesti Kokonaisuudessaan itse ajattelen itsestäni, että olen ihan vetävän näköinen mimmi 😊

Seksi loppui 10 vuotta sitten kokonaan, samoin kaikki vähäinenkin läheisyys. Tänä kesänä, melkein 25 vuotta myöhemmin tein päätöksen, että alan elää elämääni. Minulle on tullut valtava tarve tulla halutuksi, valtava tarve saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, valtava tarve saada koskettaa ja tulla kosketetuksi, valtava tarve kuulla kauniita sanoja, valtava tarve olla toisen lähellä. Nyt minä olen saanut kokea tämän. Kaiken edellä mainitun, toiselta mieheltä. Mieheltä, joka tuli heti elämääni, kun annoin siihen luvan.

10 vuoden jälkeen minä olen saanut tulla halutuksi, minä olen saanut huomiota, kauniita sanoja, minä olen saanut kosketuksia ja olen saanut koskettaa. Minä olen saanut olla toisen lähellä. 10 vuoden jälkeen minä olen saanut harrastaa seksiä. En enää voi elää ilman näitä asioita, enkä aio. Minä olen uudesti syntynyt vähän päälle nelikymppinen nainen, jolla on koko elämä edessä. Minä olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin antaa itselleni luvan.

Meillä ei ole mieheni kanssa yhteistä tulevaisuutta, tulee päivä, jolloin minä lähden, mutta se päivä ei ole vielä tänään, eikä huomennakaan olosuhteiden pakosta. Se päivä tulee vielä, silloin ei tarvitse salailla, sitä minä eniten odotan.”

Lue myös

X