Havaintoja parisuhteesta

”Minulta kaatui juuri vajaan kahdeksan vuoden parisuhde”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Minulla kaatui juuri 7,5 vuoden parisuhde omasta typeryydestä.
Ystävä jonka olin tuntenut 22 vuotta kavalsi ja oli oikea juudas lampaiden vaatteissa.

Noin kolme vuotta sitten hairahdin yhden kerran ja kerroin tästä ystävälleni joka oli aikoinaan tehnyt saman. Luulin luottavani häneen ja hän tuki minua omissa itsesyytöksissäni. Pääsin pahimmista syytöksistä yli ja ajattelin että kun annan itselleni anteeksi ja olen jatkossa kaikesta 100% rehellinen niin kyllä rakkaus kantaa.

Yhtä-äkkiä ystäväni muuttui hiljaiseksi eikä vastannut viesteihin ja puheluihini yli vuoteen kun muutamalla sanalla. Tiesin hänelläkin olevan vaikeaa ja siksi olin huolissani mikä on.

Kaksi viikkoa sitten oltiin yhteisissä juhlissa ja siellä vaistosin että kaikki ei ollut hyvin. Tunnelma oli ahdistava. Ystäväni lähti jatkamaan iltaa ja minä menin nukkumaan jotta jaksan aamulla töihin.
Puolen yön aikaa tuli mieheltäni puhelu jossa huuti ja potki heti pihalle. Kertoi sen mitä ystäväni oli kertonut.

Entinen ystäväni ei ole pahemmin suostunut kertomaan syitä miksi teki niin, muutakuin että hän haluaa olla rehellinen.
Minusta tuntuu vaan siltä että hänellä on oma lehmä kunnolla ojassa ja yrittää omia huolia korjata sillä ”rehellisyydellä”.

Olen aivan shokissa, enkä ole pystynyt syömään ja nukkumaan kunnolla viiteen päivään.
Teen tässä eroa miehestä, ystävästä ja hänen vanhin lapsensa on kummilapseni.

Mieheni ei pysty antamaan anteeksi koska olin salaillut tietoa niin pitkään. Hän rakastaa minua todella paljon ja näen sen kivun mitä hänkin kärsii.

Olen perjantaina menossa terapiaan jotta saan itsekin käsiteltyä asiat ja sen miksi tein niin kuin tein.

En halua lakaista tehtyä maton alle vaan haen apua jotta voin olla jatkossa täysin rehellinen.
Vaikka kuinka sanon miehelleni että en ikinä pystyisi samaan uudestaan ja haen apua, hän ei luota.

Ymmärrän kyllä miksi, mutta jos hän rakastaa niin paljon, miten voi olla niin helppoa lakaista näin pitkä suhde maton alle.

Onhan meillä ollut riitoja ja paljon itse miettinyt ajoittain onko suhde hyvä. Miehellä on tapana juoda joka viikoloppu ja kaikki pyhät.
Silti valoin uskoa enkä ollut menettänyt toivoani rakkaimpaan että kyllä vielä asettuu. Enkä ole edelleen.

Kaipaan rakastani niin paljon että tuntuu että olen murenemassa ja lyhisty täysin kun haen viimeiset tavarat.

En pysty heittämään toivoa pois ja toivon että aika korjaa haavat. Aika on myös pelottava käsite. Se joko saan rakkauden sammumaan tai hyvän muistamaan. Pelokkain silmin katson tulevaa ja mietin mihin ratkaisuun rakkaimpani päätyy.”

X