”Minun parisuhteeni tarkoitus ei ollut intohimo vaan äitiys”

Lukijan viesti jonka lukeminen on suurta tuskaa.

”Olemme menossa väärään suuntaan. Parisuhteista on tullut kertakäyttötavaraa. Moni selittää itsekkyyttään ja seksiriippuvuuttaan millä ikinä. Ei riitä enää perinteinen vaan kaiken pitää olla erikoista. Lapset oireilevat kun vanhemmat pörräävät kymmenien ihmisten kanssa. Seksiin suhtaudutaan kuin se olisi suhteen tärkein asia. Papin aamen ei merkitse enää mitään ja naiset jättävät synnyttämättä, koska kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää. Ei ihme että lasten ja nuorten mielenterveys horjuu.

Minä menin mieheni kanssa naimisiin yli kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Teimme avioliitossamme kolme lasta joista kaikki on jo maailmalla. He saivat elää normaalin ja onnellisen lapsuuden perheessämme. Minulle oli alusta pitäen selvää että minun parisuhteeni ja avioliittoni tärkein päämäärä ja tarkoitus oli äitiys. Minä en haikaillut seksin perään. Minä en haikaillut intohimon perään. Minä tottelin korkeampaa tarkoitusta.

Kyllä meillä oli mieheni kanssa seksiä. Meillähän on kolme lasta. Silti seksi ei näytellyt minulle mitään roolia suhteessamme. Ei se minulle ollut ongelma, että meillä saattoi olla vuosienkin taukoja seksistä. Me vietimme perhearkea ja minä panostin siihen täysillä, jotta lapsillamme olisi mahdollisimman hyvä. Olen varma siitä, että lapsemme arvostavat sitä mitä minä heille annoin. Olen siitäkin varma, että mieheni arvosti minua äitinä. Arvosti hän minua vaimonakin. Koskaan häneltä ei puhtaat vaatteet loppuneet ja koskaan ei tarvinnut nälkäisenä mennä nukkumaan.

Äitiyttä ei nykyään arvosteta. Lapsi annetaan päiväkotiin ennen kuin hän osaa kunnolla puhua. Sen minä tietenkin ymmärrän jos on pakko mennä työhön, mutta onko se lopulta ihan pakko? Meillä minä olin lapseni kanssa kotona ja mies kävi töissä. Tietenkin siinä tapauksessa jos elämä on niin surullisessa jamassa, että kasvattaa lasta ilman miestä. Toisaalta sitten pitää miettiä, että miksi lapsi on pitänyt tehdä jos lapelle ei ole tarjota kahden vanhemman, äidin ja isän mallia. Eroaminen pikkulapsiaikaan on itsekkyyden huippu. Silloin ei erota minkään syyn vuoksi!

Olen varma että perinteiset arvot palaavat takaisin kunhan tämä kokeiluvaihe ja muoti-ilmiö menee ohi. Naiset ymmärtää, että äitiys on parasta mitä elämä voi antaa ja itsekkyyden sijaan valitsevat äitiyden. Moni paikka tihkuu seksipuhetta. Tämäkin blogi on muuttunut joksikin seksiblogiksi alun huumorin jälkeen. Seksi ei sitä paitsi kuulu kuin lakanoiden väliin ja se on kahden ihmisen väliin. Se on pelkkää huomionhakemista puhua siitä muille. Tämäkin kertoo arvojen rapautumisesta.

Ikäväkseni joudun toteamaan, että minunkin avioliittoni päättyi mieheni petokseen. Hetki sen jälkeen kun viimeinen lapsemme oli lentänyt pesästä sain selville, että mieheni on tehnyt aviorikoksen minua kohtaan. Kuvittelin, että hän olisi kunniallinen mies, joka arvostaa kanssani hyviä arvoja, mutta pettymyksekseni hän osoittautui aikansa kuvaksi eli itsekkääksi huijariksi. Ero oli minulle suuri häpeä, mutta minä en voinut antaa anteeksi mieheni julmaa tekoa minulle. Onneksi kaikki tapahtui vasta sitten, kun lapsemme olivat maailmalla. Jos se olisi tapahtunut aiemmin niin olisin sinnitellyt avioliitossani petoksesta huolimatta.

Ehkä olen liian hyvä tähän maailmaan. Perinteiset arvot pitäisi saada jälleen kunniaan, mutta tuntuu, että pahemmaksi ja sairaammaksi kaikki vain menee. Mieheni rangaistus teoistaan on ikuinen vihani häntä kohtaan. Lopullisen rangaistuksensa hän saa korkeammalta voimalta. Niin kuin saavat hekin, jotka perinteitä rikkovat haureudellaan.

Minä lopetan tämän blogin seuraamisen ja kannustan tuttavia tekemään samoin.”