Minun puolisoni ei ainakaan petä!

Julkaistessani tekstin joka käsittelee muuta tapaa olla parisuhteessa kuin niin sanottu perinteinen suljettu malli, niin kommenttipalstalle tulee usein ihmiset ilmoittamaan, että ei sopisi minulle! Se on hyvä tunnistaa itsensä niin hyvin, että tietää saman tien kertoa, mikä sopisi itselle ja mikä ei. Itse en siihen pystyisi, koska en ole lähellekään jokaista tapaa kokeillut. Toisaalta kyllähän monet sanoo, että eivät tykkää oliiveista, vaikka eivät ole koskaan niitä edes maistaneet.

Usein kyseessä onkin defenssi, joka kytkeytyy päälle, kun jokin itselle vieras ja tuntematon tulee liian lähelle. Sama mekanismi synnyttää muun muassa homofobiaa ja rasismia.

Puhutaan hetki avoimista suhteista. Muissa kuin perinteissä parisuhteissa elää karkean arvoin mukaan noin 100 000 suomalaista. Määrä on iso ja alati kasvava. Tämä johtunee siitä, että parisuhde niin kuin kaikki muukin yhteiskunnassa muuntuu ja murtuu. Vanhaa kuolee ja uutta syntyy tilalle.

Avoimissa suhteissa ihmisillä on vapaus tarttua tilaisuuteen tuntematta siitä syyllisyyttä ja loukkaamatta ketään. Suljetuissa suhteissa samaa tehdään salaa. Jopa noin puolet parisuhteissa olleista on sanonut joskus harrastaneen seksiä suhteensa ulkopuolella. Määrä saattaa olla jopa suurempi. Toisin sanoen, moni kammoksuu sitä, mitä tehdään avoimesti ja rehellisesti, vaikka saattaa olla, että kammoksujan omassa suhteessa sitä aivan samaa tehdään salaa toiselta.

Nyt joku rientää kertomaan, että ei meidän suhteessa ainakaan ole koskaan katseltu vieraisiin pöytiin, koska me olemme toisillemme niin rehellisiä. Niinpä niin. Senhän voi sanoa vain omasta puolestaan, mutta eihän siitä toisesta voi koskaan varmasti tietää. Muistan erään keskustelun vuodelta 2000, jossa joukko suomalaisia urheiluvaikuttajia puhui, että suomalaiset urheilijat eivät todellakaan käytä dopingia, koska olemme perusrehellinen kansa. Seuraavana vuonna tulikin sitten Lahti 2001. Lähes koko Suomen hiihtomaajoukkue kärähti dopingista.

Onko salassa tekeminen kuulunut osana suomalaiseen kulttuuriin? Vanhoina vuosikymmeninä pulloa pidettiin piilossa halkopinon välissä ja homoseksuaalisuutta lumeavioliitossa. Ongelmat lakaistiin maton alle ja seksi ainakin perkele kuului vain omaan makuuhuoneeseen keskusteltavaksi ja tuskin sinnekään. Riitti kun nainen levitti jalkansa miehelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Varsinaista seksiä harrastettiin sitten molempien osapuolten osalta rakastajan kanssa. Rakastajien käyttäminen olikin menneinä vuosikymmeninä huomattavasti yleisempää kuin nykyään. Pakkohan se oli, koska eihän satavuotiset taloudelliseen riippuvuuteen perustuvat avioliitot olisi muuten kestäneet tai ainakaan ihmiset niiden lumeliittojen keskellä.

Tämä kaikki saa minut ihmettelemään, että miksi niin monella nousee karvat pystyyn siitä, että on olemassa ihmisiä, joille on ihan ok, että oma puoliso tarttuu hetkeen ollessaan toisaalla parisuhteessa. Niin tapahtuu joka tapauksessa, mutta salaa. Kyselyn mukaan kun suurin syy pettämiselle ei ole se, että kotona ei saa seksiä, vaan että tilaisuus tekee varkaan. Siksi valitettavasti uskon, että osa heistäkin, jotka ovat varmoja siitä, että minun puolisoni on niin perusrehellinen, että ei koskaan tekisi mitään sellaista, niin tekevät juurikin sellaista. Vähän sama kuin urheilukeskustelijat vuonna 2000. Ihan varmoja olivat siitä, että Suomessa ei dopingia käytetä, kunnes seuraavana vuonna Lahdessa perusrehelliset hiihtäjät jäivät housut nilkoissa kiinni veripussi kikkelin alla ja piikki perseessä. Sitä samaa oltiin tehty jo vuosikymmeniä, mutta vain jäämättä kiinni niin kuin osa teistä tämän tekstin lukijoista tai puolisoistanne ei ole koskaan jäänyt pettämisestä kiinni. Siitä mistä ei ole jäänyt kiinni, ei ole koskaan tapahtunut. Ihminen on sellainen.

Ja älkää nyt pillastuko siellä vastaanottimien siellä puolella. Varmasti on olemassa joukko perusrehellisiä ihmisiä, vaikka en siihen ajatukseen täysin uskokaan. Itseäni vain etoo kaikenlainen tekopyhyys ja pettäminen on yksi aiheista, jossa tekopyhyys näyttäytyy, vaikka olisi katsomatta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun perhearvoista isoimmalla äänellä pauhaava on ensimmäisenä jäänyt kiinni asioista joita kovaan ääneen on paheksunut, kuten eräskin arvokonservatiivinen poliitikko, joka poseerasi perhekuvissa vaimonsa ja tuhannen lapsensa kanssa ja vastusti jyrkästi homoutta ja muutama kuukausi tuosta jäi kiinni homo-orgoista brysseliläisessä hotellihuoneessa. Toisin sanoen, aina kun joku alleviivaa olevansa rehellinen lapinmies, niin voi lähes poikkeuksetta todeta, että vittu niin varmaan.

Itse pidän ajatuksesta, että erilaiset tavat olla suhteessa yleistyvät. Avoin suhde tulee varmasti yleistymään ihan jo senkin vuoksi, että ihmiset väsyvät valehtelemaan itselleen. Pettämisluvutkin sen kertovat, että suljettu elämänmittainen ehdottomaan uskollisuuteen perustuva parisuhde on hyvin harvinainen suhde. Niin se on aina ollut ja tulee aina olemaan, koska suhteita muodostavat ihmiset ja ihmiset tekevät ihmisen asioita, kuten tarttuvat tilaisuuteen. Tämä pitää voida sanoa ääneen, vaikka saankin ääneen sanomisesta henkisiä nyrkiniskuja ja viimeistään viikonloppuna juopuneen keski-ikäisen solvauksia kommenttikentälleni.

Tämä on helppo yhtälö. Jos pettämisiä sattuu eniten tarttumalla tilaisuuteen niin jospa hetkittäisiin tarttumisiin olisikin lupa, niin pettämistilastot ja ehkäpä myös erotilastot pienenisivät huomattavasti. Toisin sanoen, palattaisiin takaisin vanhaan maailmaan, jossa eroja oli vähän ja rakastajia paljon. Sinnehän moni teistä haikailee. Vanhaan maailmaan, jossa kaikki oli kuulemma paremmin.

Toki voidaan jatkaa salaa tekemistä, mutta yrittäkää olla sitten jäämättä kiinni. Älkää unohtako lääkekassia Ala-Tikkurilan Shellille.