Minussa ei ole koskaan mitään vikaa

Sinä olet taas yksin.

Sinulla on jälleen päättynyt yksi parisuhde. Se päättyi siihen samaan kuin kaikki aiemmatkin parisuhteet. Kumppanisi paljastui sietämättömäksi. Alun ihanuuden jälkeen hänestä tulikin esiin pelkkiä vikoja. Yksi kerrallaan sinä yritit saada niitä korjattua, mutta tuntui, että kun yhden vian sait korjattua, tuli toinen vika esille. Puuttumalla, korjaamalla, kouluttamalla ja ohjaamalla yritit tehdä puolisostasi salonkikelpoisen, mutta hänestä ei vain siltikään tuntunut sellainen tulevan.

Aluksi sinusta tuntui hyvältä, kun puolisosi oli vastaanottavainen. Hän teki asiat niin kuin sinulle oli hyvä. Sinun oli helppo elää parisuhteessa, jossa sinun ei tarvinnut luopua mistään, mutta kumppanisi jopa omasta persoonallisuudestaan, jotta tuntisi olevansa riittävä sinulle. Sinulle, jolle mikään ei tuntunut vain riittävän. Ethän sinä sitä tietenkään tiennyt, että puolisosi alkoi hiljalleen menettämään itsensä ja rikkoutuvan. Hänhän se oli koko ajan kaikessa väärässä. Siihen alkaa uskoa, jos sen joka päivä elämänsä tärkeimmältä ihmiseltään kuulee.

Nyt sinä olet taas yksin.

Vika ei ole sinussa. Eron syyn ei ole sinussa. Viat, virheet ja syyt ovat aina jossain muualla tai jollain toisella. Tälläkin kertaa sinä kerrot ihmisille, että sinussa ei ole mitään syytä. Enemmän sinä yrität sitä todistaa kuitenkin itsellesi, sillä sinulle on aina ollut vaikea katsoa peiliin ja nähdä siellä osasyyllinen. Eihän sinussa mitään vikaa voi olla. Sinä tiedät kaikesta kaiken ja olet aina oikeassa. Sehän on jopa velvollisuutesi jakaa hyvää kaikille muillekin, koska eiväthän he muuten tiedä, miten elää oikein, olla oikein ja ajatella oikein.

Ehdottomuus on mielen lukko. Se estää ihmistä kasvamasta. Meitä suomalaisia on syystä sanottu ehdottomiksi ja itsepäisiksi. Me olemme niitä, jotka menevät läpi harmaan kiven, vaikka helpompi olisi kiertää kivi tai jopa levittää viltti kiven päälle ja syödä rauhassa siinä eväät. Me olemme tottuneet valitsemaan mieluummin stressin ja sydäntaudit kuin joustavuuden ja mielenrauhan.

Luterilainen työmoraali tappaa luovuuden ja parisuhteita.

Ehkä olisikin pysähtymisen hetki. Sinä olet nyt yksin ja sen ajan voi käyttää muutokseen ja kasvamiseen. Minä sanon sinulle heti tähän alkuun, että sinä et ole sen oikeammassa kuin kukaan muukaan. Sen lisäksi sinussa on vikoja ja olet yhtä syyllinen niin kuin me kaikki muutkin olemme. Jos et nyt pysähdy, niin sinun seuraavakin parisuhteesi tulee päättymään eroon. Kaava ei muutu, jos kaavaa ei muuta ja se muuttuu vain muuttamalla omaa käyttäytymistään.

Vaikka se onkin klisee, niin se on totta, että sinä et voi muuttaa ketään muuta kuin itsesi. Kukaan ei halua parisuhteeseen kouluttajaa ja väitän, että kukaan ei halua olla kouluttaja. Älä kuvittele olevasi aina oikeassa ja älä aina syytä muita omasta epäonnistumisestasi tai vaikeuksistasi. Me olemme kaikki viallisia ja keskeneräisiä. Väitän rohkeasti, että kun alat olla itseäsi kohtaan vähemmän ankara ja vähemmän ehdoton, niin sinulla ei ole sen jälkeen pakottava tarve kouluttaa muita.

Sen jälkeen sinä et jää yksin.

Parisuhde ei ole toisen ihmisen omistamista. Mitä vapaammin antaa toisen olla ja mitä enemmän hänestä uskaltaa päästää irti, niin sitä lähemmäksi hän sinua lopulta tulee.

Hän ei ole sinulle kasa korjattavia vikoja. Hän on ihminen, joka rakastaa sinua. Vastaa hänelle rakkaudella, älä vaatimuksilla ja syytöksillä.

 

( Kirjoituksen Sinä ei ole tässä kukaan ja se on samalla jokainen meistä, myös minä kirjoittajana. )